Puhaltimet ›

Täällä uutta pilliä ollaan jo korjaamassa, ennenkuin se on saapunutkaan.. :D Näidenhän piti olla hyviä?
 

 
No kun on esitetty että niissä voisi olla yksilökohtaisia ongelmia, niin onhan se hyvä selvittää että miten ongelmat havaitaan että voi heti vaatia takuukorjausta jos aihetta on tai fiksata itse jos on joku pienempi säätöjuttu kyseessä.
 
Tuossa foneista googlaillessani löysin muuten aikalailla tätä ketjua muistuttavan keskustelun eräältä kansainväliseltä foorumiltakin. (saxontheweb tai jotain sinnepäin). lähes samat argumentit puolesta ja vastaan esitettiin ja sielläkään kiivaimmat halpisten mollaajat eivät koskaan olleet itse niitä kokeilleet.
 
Näissä soitinjutuissa tuntuu olevan paljon sitä alkemiaa ja mystiikkaa jota en tekniikan ihmisenä oikein usko ennenkuin itse näen. Soittimet ovat kuitenkin aika yksinkertaisia laitteita noin valmistustekniikan kannalta, ei tarvita tuhannesosamillin tarkkuuksia kuten esim. hydrauliikassa tai dieselmoottorin polttoainelaitteissa eikä edes sadasosamillin kuten vaikka ampuma-aseissa, silti kirkkain silmin väitetään että hyvän kitaran tekeminen on kallliimpaa kuin esim. hyvän kiväärin. Tämä on ehkä vielä oudompaa metallisten soittimien kohdalla, puisissa on aina se "ongelma" että puu on elävä materiaali joten sen valikoiminen ja kuivatus vaikuttaa oleellisesti lopputulokseen.
 
Silti viljellään käsitystä että toimivan soittimen valmistaminen, korjaaminen tai säätäminen olisi jonkinlaista salatiedettä joka ei onnistu pelkällä teknisellä pätevyydellä. Käsitys lienee tietysti peräisin entisiltä ajoilta jolloin ei ollut nykyaikaisia mittalatteita eikä työstökoneita, joten kunkin esineen ominaisuudet ja toimivuus riippuivat sen valmistaneen mestarin kokemusperäisestä taidosta ja ammattikunnan perimätietona kulkevien vuosien mittaan kokeilemalla muodostettujen mustasukkaisesti varjeltujen salaisten ohjeiden ja nyrkkisääntöjen tuntemisesta ja soveltamisesta. Kuitenkin kaikki sarjatuotantosoittimet tehdään taatusti samalla periaatteella, eli kopioidaan tällainen vuosien kokelujen kautta syntynyt onnistunut design. Nykyaikaisilla tuotantomenetelmillä ollaan tilanteessa jossa tuotteen monistaminen on hyvin halpaa kunhan se on ensin suunniteltu, suunnittelu on se mikä maksaa. Useimpien soittimien design on kuitenkin niin vanhaa ettei siihen päde patentti- ja mallisuojat. Parhaatkaan merkkituotteet eivät siis ole uusia innovaatioita vaan vanhojen mallien "kopioita", joten valmistajalla ei ole mitään perusteita rahastaa tuotekehityskuluja kuten esim. elektroniikan tai tietokoneohjelmien puolella.
 
Nykymaailmassa hinnan ja laadun korrelaatio ei ole mitenkään itsestäänselvä asia vaikka se tietysti noin keskimäärin ehkä pätee siten että 5000 euron soitin on parempi kuin 500. Mutta aika mahdotonta nykymaailmassa sanoa varmasti että 500 euron massatuotettu tavara on varmasti paljon parempi kuin 250 kun hinnoitteluun vaikuttaa niin paljon enemmän muut asiat kuin valmistusmateriaalit tai työnlaatu. Ei se sarjatuotteen laatu sitä parane jos vaikkapa itäeurooppalainen duunari saa työstään enemmän palkkaa kuin kiinalainen kollegansa (veikkaisin että itäeurooppalaisessa ja kiinalaisessa työmoraalissa on aikalailla eroa kiinalaisen hyväksi) tai siitä että tuote tehdään jonkin tunnetun merkin lisenssillä samassa tehtaassa ja hinta nousee merkin takia puolella. Tosin laatumerkkien kohdalla ehkä laadunvalvonta voi olla tehokkaampaa sikälikin että asiantunteva jälleenmyyjä viimeistään osaa joko lähettää maanantaikappaleet takaisin tai tehdä tehtaalta "unohtuneen" loppusilauksen itse (mikäli haluaa).
 
Eli sikäli periaatteessa en suoraan usko että tunnetun merkin 500-700 euron oppilasmalli on itsestäänselvästi parempi kuin "merkitön" puolet halvempi, nykyaikaisessa taloussysteemissä ne saattavat olla jopa tasan sama tuote eri leimoilla ja eri myyntiorganisaation kautta markkinoituna. Merkkituotteissa on kuitenkin aika suuret markkinointi yms. kulut ja pienistä erikoisliikkeistä koostuvan markkinointiverkoston kustannukset ja siten kateodotukset ovat ihan eri luokkaa kuin isolla postimyyntitalolla joka tilaa tavaraa konteittain omalla brändillään. Susikappaleitahan tietysti sattuu joukkoon kuten aina sarjatuotannossa ja asian moraalinen "vääryys" jos sellasta halutaan etsiä on mielestäni ehkä juuri siinä että asiakkaan vastuulle jätetään laaduntarkkailu, eli viallisten kappaleiden tunnistaminen ja palauttaminen. (tosin Thomannhan ainakin väittää että heillä soittimet tarkastetaan vielä ennen lähetystä).
 
Mutta tämä tuntuu olevan aikalailla tunteita herättävä asia, osa muusikoista ajattelee ettei luovaa taiteellista työtä voi tehdä "kylmän kaupallisella" massatuotteella. Toisaalta jos aletaan puhua ei-massatuotteista eli käsintehdyistä customsoittmista niin hintaluokka on sitten jo jotain ihan muuta kuin mitä harrastaja on valmis maksamaan.
 
Tulihan pitkä avautuminen.