Roots ›

Kyllähän nyt John Leestä on juteltu. Eikö?
 
Mulla on se joku 90-luvun matskun kokoelma, eipä tule kuunneltua kuin yhden biisin verran joskus harvoin. Mulle kolahtaa wanhat paljon kovempaan. Mikään mestaristietäjä en miehen tuotannosta ole, mutta mulla on 1976 Bedroom boogie bootleg, jota ehkä eniten tulee kuunneltua.
 
Paras juutuubiveto mielestäni oli se 60-luvun pätkä jossa soitti tanssiville nuorille valkonaamoille. Se on Grossmanin DVD:llä.
 
Odotellaan nyt kun BlueMoon tulee ja listaa mikä matsku on sitä hoo-ceintä John Leetä. :)

"The Country Blues of John Lee Hooker" ja "That's My Story" ovat vallan tutustumisenarvoisia levyjä. Hookerin normaalituotantoon verrattuna akustisempaa meininkiä, mutta samalla välittävät juurevampaa otetta. Eikä taustalla ole mitään pallohukkaista boogiebandia sotkemassa Hookerin ainutlaatuista taimia 8-)
 
Se 90-luvun kokoelma ("Best of Friends") on minullakin, mutta yleensä siltä tulee kuunneltua vain paria raitaa: I Cover the Waterfront (Van Morrisonin kanssa) ja I'm In the Mood (Bonnie Raittin kanssa).
 
Vaikka yleensä Hookerin paras bändi on hänen oma jalkansa (ja se kuuluisa laudanpätkä), harmittaa silti ettei äijä tainnut koskaan levyttää länsiafrikkalaisten musikanttien kanssa. Sikäläisessä perinteessä on aika samanlainen suhtautuminen rytmiikkaan, kappalerakenteisiin ja taimiin.

Hookerilta on ilmestynyt aivan valtavasti kokoelmia ja onkin aika vaikea nimetä, että mikä niistä olisi kenties paras. Anyway tutustumisen voisi aloittaa siis jostain (alkuaikojen) hitit sisältävästä kokoelmasta. Allmusic.com ja Cdon.fi auki yhtäaikaa ja eikun valitsemaan ja tilaamaan joku kattava ja laadukas kokoelma.
 
Myöhempien aikojen levyistä itselläni soi tiuhaan The healer (1989) ja Chill Out (1995). Molemmat ovat mielestäni aivan loistavia kiekkoja ja soivat levylautasella tiuhaan. Jälkimmäinen viimeksi eilen. Se on aina lahjomaton hyvän levyn mittari, että mitä levyä kuuntelee eniten. Itselläni herran laajasta tuotannosta juuri nuo kaksi em. nousevat kuuntelumäärältä ylitse muiden. Molemmat levyt muuten aloittaa Carlos Santanan kanssa levytetty upea biisi. Ko. biiseissähän Hooker-bluesin lisäksi on luonnollisesti vahvaa Santana-tunnelmaa, mutta se ei biisejä heikennä - päinvastoin. Äärimmäiset bluespuristit voivat tosin olla asiasta toista mieltä..

Itse suosittelisin Original Folk Blues (Kent, 1964) LP:tä, varsinkin sen A-puolta, jolta löytyvät
mm. seuraavat helmet; Boogie Chillen, Crawlin' King Snake, Weeping Willow Boogie, Sally Mae jne.
Levyn nimi on ehkä hiukan harhaan johtava, sillä suurin osa levyn biiseistä on muistaakseni taustabändin
kanssa purkitettu, mut noi "akustisemmat" rallit/poljennot toimii kyllä hienosti..
Jo pelkkä mustavalkoinen levynkansi itsessään bourbon-pulloineen ja kitaroineen "toimii" vallan mainiosti, heh
 
Hooker tuli myös näettyä ja koettua livenä Puistobluesissa joskus 1990-91?
Olihan se vielä silloinkin (siis TheHealerin aikoihin) aika äijä, vaikka ikää olikin jo aika lailla!
Siitä huolimatta äijä otti kyseisellä ulkoilmakeikalla n. 20 000 hengen yleisön haltuun kuuluisalla
boogie-runttauksellaan, että enpä ole moista hurmosta ennen enkä jälkeen millään muulla Vanhankylänniemen
ulkoilmakeikalla kokenut (siis joilla olen käynyt) ... hau hau hau hau!!

Jos satut Anttilassa näkeen sen 10CD boxin joka makso kait 9.90 Euroo nii osta ihmeessä pois, on hintansa väärtti kyllä.
 
Edit. Tässä kipaleessa on loistavasti kiteytetty köyhän soittajan kohtalo. Aikansa räppiä, ja hyvää sellasta. Mukana opetus. Ja hieno svenki ynnä rydymi.
http://www.youtube.com/watch?v=nw11JHu0VKw

Onks kellään sitä uutta Hooker-boksia, joku julkastiin vuos tai pari sitten?

Mä en ole vielä kuullu yhtään huonoa Hookerin levyä. Vanhemmat levyt on mun mielestä rankempaa tavaraa kun esimerkiksi noi tuoreemmat ja tuotetummat Silvertonet. Toisaalta niitäkin on mukava välillä kuunnella eteenkin Mr Lucky biisi saa aina hyvälle tuulelle.
Acen Everybodys blues ja Castlen halpis Wandering blues on Hookeria mikä kolisee ja rymisee niin että joskus on tullu mietittyä onko kitarasta ollu mitään jäjellä sessioiden jälkeen. Toi jälkimmäinen sisältää ilmeisesti pääosin noita salanimillä tehtyjä biisejä.
 
JLH on kyllä hinta/laatutietoisen bluesmiehen paras ystävä. Halpiksina löytyy hyvää tavaraa usein anttilasta. ACEt on kalliimpia mutta jos jotain kiinnostaa äänenlaatu on ne varmaan sitten sopivampia.
 
Hot Spot elokuvan soundtrack pitäisi jostain kaivaa kun kaksi ambientmiestä on pistetty yhteen. Miles Davis ja John Lee Hooker. Elokuvassa kuulosti ainakin mukavalta.

John Lee Hookerin ja Canned Heatin yhteiskiekko "Hooker 'N Heat" on pitelemätön veto. Hooker itse toteaa Alan Wilsonin huuliharpunsoitosta:
 
On the double album Hooker 'N' Heat (1970), John Lee Hooker is heard wondering how Wilson is capable of following Hooker's guitar playing so well. Hooker was known to be a difficult performer to accompany, partly because of his disregard of song form. Yet Wilson seemed to have no trouble at all following him on this album. Hooker concludes that "you Wilson musta been listenin' to my records all your life".
 
Levyllä bändi ja John Lee innostavat toisensa hillittömään boogien vääntöön ja toisaalta Hookerin ja Wilsonin duetot tunnelmoivat bluesin syvyyksissä.
Don't forget to boogie!