Musiikin teoria ja säveltäminen ›

Nyt oon nähnyt "livenä" duuri-11-sointumerkinnän:
"Memories" piisin nuoteissa Db11.
Tosin se on harhaanjohtava, siinä ei oo terssiä eli oikeampi merkintä kai olisi Db9sus4.

Itse äänestäisin ihan e-doorisen puolesta
 
Entäs jos olisikin E-aiolinen?
Kun ennen ja jälkeen on ilmiselvästi Bb-duuri (?) niin asteikossa olisikin C# asemesta C???

Alfred Schnittken kuorokonsertto-CD:n kansilehdykkäistä selailin ja siellä todettiin teoksen piirteistä, että "the mode with augmented second and diminished octave". Ok, ylinouseva sekunti on peruskauraa, sen soundi tulee selväksi kun vähän lurittelee harmonista mollia, mutta entäs sitten vähennetty oktaavi. Mitä? Missä asiayhteydessä sen ominaisen soundin kuulisi parhaiten? Voiko sitä edes kuulla? Onko se vain teoreettinen himphamppu? Olenko minä kysynyt tätä ennenkin ja unohtanut?
 
PS. Selailin vähän googlea, ja sieltä löytyy tiedonmurusia: .
 
Bachista tuli mieleen että hänen tuotannostaan vähennetty oktaavi voinee löytyä ainakin siten, että polyfonisessa satsissa yksi ääni nousee melodisen mollin mukaisesti ylöspäin, esim. c-mollissa a-h-c, ja toisessa (ylemmässä) äänessä mennäänkin alaspäin luonnollista mollia, eli as-g. Mielestäni oon kuullut useammankin kerran tuollaisen kulun, jossa nuo vähennetyn oktaavin muodostavat sävelet (tässä tapauksessa siis a ja as) soivat hetkellisesti yhtaikaa. Se ei edes kuulosta pahalta, jos molempien stemmojen äänenkuljetus etenee tällä tavoin luontevasti.

Nyt oon nähnyt "livenä" duuri-11-sointumerkinnän:
"Memories" piisin nuoteissa Db11.
Tosin se on harhaanjohtava, siinä ei oo terssiä eli oikeampi merkintä kai olisi Db9sus4.
 
X11 -merkintä kannattaa oppia ainakin tunnistamaan ja lukemaan oikein (C11 = C9sus4), se on yllättävän yleinen tapa merkitä kvarttipidätyksellä varustettua dominanttitehoista septimisointua, etenkin silloin, kun V-I -tilanteessa kvarttipidätys ei purkaudu terssiin (=johtosävel) ennen I-astetta.
 
Käyttääkö kyseistä merkintää omissa lapuissaan vai ei, on sit jokaisen oma asia. 9sus4-merkintä on toki yksiselitteinen, mutta välillä vaikkapa merkintä Gm7/C ajaa saman asian.

--- vähennetty oktaavi voinee löytyä ainakin siten, että polyfonisessa satsissa yksi ääni nousee melodisen mollin mukaisesti ylöspäin, esim. c-mollissa a-h-c, ja toisessa (ylemmässä) äänessä mennäänkin alaspäin luonnollista mollia, eli as-g.
 
Kuulostaa järkeenkäyvältä ja luonnolliselta, pitääpä kokeilla asiaa kunhan ehtii kotosalle.

X11 -merkintä kannattaa oppia ainakin tunnistamaan ja lukemaan oikein (C11 = C9sus4), se on yllättävän yleinen tapa merkitä kvarttipidätyksellä varustettua dominanttitehoista septimisointua, etenkin silloin, kun V-I -tilanteessa kvarttipidätys ei purkaudu terssiin (=johtosävel) ennen I-astetta.
 
Käyttääkö kyseistä merkintää omissa lapuissaan vai ei, on sit jokaisen oma asia. 9sus4-merkintä on toki yksiselitteinen, mutta välillä vaikkapa merkintä Gm7/C ajaa saman asian.
 
Itse käytän tuota esimerkkinä mainittua Gm7/C merkintätapaa. Se on jotenkin selkeämpi mielestäni hahmottaa. Seppo Hovi Vapaa säestys-kirjassaan muistakseni suosittelee samaa merkintätapaa.

Bachista tuli mieleen että hänen tuotannostaan vähennetty oktaavi voinee löytyä ainakin siten, että polyfonisessa satsissa yksi ääni nousee melodisen mollin mukaisesti ylöspäin, esim. c-mollissa a-h-c, ja toisessa (ylemmässä) äänessä mennäänkin alaspäin luonnollista mollia, eli as-g. Mielestäni oon kuullut useammankin kerran tuollaisen kulun, jossa nuo vähennetyn oktaavin muodostavat sävelet (tässä tapauksessa siis a ja as) soivat hetkellisesti yhtaikaa. Se ei edes kuulosta pahalta, jos molempien stemmojen äänenkuljetus etenee tällä tavoin luontevasti.
 
Olisi mielenkiintoista nähdä esimerkki ko. tapauksesta, -varsinkin Bachilta. (Vähennettyä oktaavia löytyy Brahmsin pianotuotannosta selkeässä harmonisessa tilanteessa, eikä pelkästään äänenkuljetukseen perustuvana ilmiönä.)
 
Bachilla sen sijaan melodisen mollin ylemmän tetrakordin alaspäisen liikkeen palautetut sävelet ilmenevät useimmiten bassolinjassa ja korotettuna kaikissa äänissä. Tapauksessa jossa esim basso liikkuu melodista mollia alaspäin ja melodia liikkuu melodista mollia ylöspäin ei muodosta vähennettyä vaan ylinousevan oktaavin.
 
Vai onko heti mielessä jokin tietty paikka jostain Bachin sävellyksestä?

Vai onko heti mielessä jokin tietty paikka jostain Bachin sävellyksestä?
 
Ei nyt yhtäkkiä tule mitään tiettyä mieleen, mutta veikkaanpa ettei tarvi kovin kauaa selailla esim. Das WTK:n fuugia kun jo törmää mainittuun tilanteeseen.
 
E. Rupesinpa itse selailemaan ja heti löytyi, eikä ollut edes fuuga: WTK 2 -kirjan cis-mollipreludin kolmanneksi vikassa tahdissa ylä-äänessä on pitkä e-sävel, ja bassolinja nousee samanaikaisesti ylöspäin sävelillä eis-fisis-gis. Eli intervalli eis-e soi hetken päällekkäin. Esimerkkejä löytyisi takuulla lisääkin jos kirjan menisi kannesta kanteen läpi.
 
Kaiken kaikkiaan Bachin tekstuuri etenkin tiheimmissä fuugissa on sen verran paksua, että mollisävellajeissa melodisen ja luonnollisen mollin sävelet seurailevat toisiaan niin lähekkäin eri äänissä, että vaikkeivät ne aivan samanaikaisesti osuisikaan luo se kuitenkin monin paikoin lähes samanlaisen harmonisen jännitteen kuulokuvaan.

Ei nyt yhtäkkiä tule mitään tiettyä mieleen, mutta veikkaanpa ettei tarvi kovin kauaa selailla esim. Das WTK:n fuugia kun jo törmää mainittuun tilanteeseen.
 
E. Rupesinpa itse selailemaan ja heti löytyi, eikä ollut edes fuuga: WTK 2 -kirjan cis-mollipreludin kolmanneksi vikassa tahdissa ylä-äänessä on pitkä e-sävel, ja bassolinja nousee samanaikaisesti ylöspäin sävelillä eis-fisis-gis. Eli intervalli eis-e soi hetken päällekkäin. Esimerkkejä löytyisi takuulla lisääkin jos kirjan menisi kannesta kanteen läpi.
 
Kaiken kaikkiaan Bachin tekstuuri etenkin tiheimmissä fuugissa on sen verran paksua, että mollisävellajeissa melodisen ja luonnollisen mollin sävelet seurailevat toisiaan niin lähekkäin eri äänissä, että vaikkeivät ne aivan samanaikaisesti osuisikaan luo se kuitenkin monin paikoin lähes samanlaisen harmonisen jännitteen kuulokuvaan.
 
No ei tuosta korukuviosta saa hyvällä tahdollakaan ulos vähennettyä oktaavia paitsi notaation kautta.
 
Opiskeluaikana, kun käytiin sekä DWK I ja II nuotti nuotilta läpi, niin yksi tehtävä oli etsiä juuri ylinousevia ym. "kiellettyjä" asioita Bachin musiikista; eikä niitä siellä paljoa ole. Muutama poikkitela löytyy mutta samalla iskulla olevia ylinousevia intervalleja ei juuri tule vastaan. Herkullisimmat tilanteet ovat DWK I:n Fuga VI d-molli t. 9 ja 18.

No ei tuosta korukuviosta saa hyvällä tahdollakaan ulos vähennettyä oktaavia paitsi notaation kautta.
 
On se siellä kumminkin, vaikka vaan hetkellisesti. Tuskin Bachiltakaan nyt ihan räikeitä, pitkään soivia dissonansseja löytyy, mutta varmaan tuollaisia tilanteita tarkoitti se jonka jossain aikaisemmassa viestissä kerrottiin maininneen että niitä Bachilta löytyy.

On se siellä kumminkin, vaikka vaan hetkellisesti. Tuskin Bachiltakaan nyt ihan räikeitä, pitkään soivia dissonansseja löytyy, mutta varmaan tuollaisia tilanteita tarkoitti se jonka jossain aikaisemmassa viestissä kerrottiin maininneen että niitä Bachilta löytyy.
 
Off topic: Kyse ei ole vähennetystä oktaavista mutta sellistillekin tutkittavaa Bachin dissonansseista: Katsopa DWK I; Fuga XXIV, t. 4.
 
Makean kuuloinen Largona soitettu tahdin loppupuoli, -eikö totta?

Off topic: Kyse ei ole vähennetystä oktaavista mutta sellistillekin tutkittavaa Bachin dissonansseista: Katsopa DWK I; Fuga XXIV, t. 4.
 
Makean kuuloinen Largona soitettu tahdin loppupuoli, -eikö totta?
 
Joo, muistan kun tuota joskus nuorempana ihmettelin ja olin lähes varma että kyseessä täytyy olla painovirhe... :D
 
On kyllä teeman kromaattisuudesta johtuen muutenkin varmaan Bachin rohkeimpia harmonioita tuossa fuugassa.

Huoh.. Tätäkin on varmaan miljoona kertaa kysytty mutta en jaksais alkaa selaa 20 sivua, joten: Mistä tietää missä sävellajissa kappale menee ja meneekö se duurissa vai mollissa?
Itelläni tuo korvakuulolta plokkailu ei tahdo oikeen onnistua.

Huoh.. Tätäkin on varmaan miljoona kertaa kysytty mutta en jaksais alkaa selaa 20 sivua, joten: Mistä tietää missä sävellajissa kappale menee ja meneekö se duurissa vai mollissa?
Itelläni tuo korvakuulolta plokkailu ei tahdo oikeen onnistua.
 
Jos et erota duuri- ja mollisointua toisistaan niin vaikea sitä on alkaa teoreettisesti selittää ("kuuntele onko pieni vai suuri terssi!"), mutta se kulunein ja kliseisin ohje lienee se, että jos kappale kuulostaa iloiselta niin tod. näk. se menee duurissa ja jos surulliselta niin mollissa. Ei tosin päde mitenkään sitovasti, mutta muuta en korvakuulolta opettelun avuksi keksi.

Jos et erota duuri- ja mollisointua toisistaan niin vaikea sitä on alkaa teoreettisesti selittää ("kuuntele onko pieni vai suuri terssi!"), mutta se kulunein ja kliseisin ohje lienee se, että jos kappale kuulostaa iloiselta niin tod. näk. se menee duurissa ja jos surulliselta niin mollissa. Ei tosin päde mitenkään sitovasti, mutta muuta en korvakuulolta opettelun avuksi keksi.
 
Ongelmahan on siinä, että ainoastaan kolmella peräkkäisellä terssillä ensimmäinen on tunnistettavissa mutta seuraavat saa kuulostamaan jo aivan päinvastaiselta.

Huoh.. Tätäkin on varmaan miljoona kertaa kysytty mutta en jaksais alkaa selaa 20 sivua, joten: Mistä tietää missä sävellajissa kappale menee ja meneekö se duurissa vai mollissa?
Itelläni tuo korvakuulolta plokkailu ei tahdo oikeen onnistua.
 
Jos viisaat kertoo sulle vaan vaikeita asioita niin yritä kuunnella mihin sointuun piisi loppuu.
99% sun piiseistä viimeinen sointu sanoo piisin sävellajin, Picardin terssi joka bluffaa on harvinainen!

Picardin terssi joka bluffaa on harvinainen!
 
Jean-Luc? Galaksit räjähtää?

Jean-Luc? Galaksit räjähtää?
 
Nääh, pelkkä musta aukko, joka tiivistetään Bachilla ja päälle kaadetaan jalua. Annetaan seoksen kypsyä 1h 150 asteessa ja nautitaan hitaastiin shottien kera -> selkeetä hommaa.

Kyllä jazz on vaikeaa.
Levine sanoo Jazz Theory Bookissa että sointu johon kuuluu sävelet C - Ab - Db - F on Csusb9b13?
Eihän siinä oo kvinttiä eikä septimiä?
Miksei se voisi olla Dbmaj7/C?
Tai jos C sointu niin C(#5)addb9sus4?