Kitarat: soittaminen ›

Niin, paitsi jos ei tiiä mitä kvintti tarkoittaa.
Jos et ymmärrä mitä kvintti tarkoittaa mietihän mitä se 5 tarkoittaa viitossoinnussa.
Vaihteluilla saa raikkaampaa tai tunkkaisempaa musaa aikaseks. Riippuu mistä pitää.
 
Kyllä mulle kvintti on tuttu käsite, enkä puhunut ketjun aloittajaa lainatakseni, mistään 5-sointu räpellyksestä. Tarkoitin sitä, että monissa sointuoppaissa kun on näitä ns. perussointuja maj7 yms. , niin siellä on kvinttiä tarjottuna monessa paikassa, vaikka ei välttämättä tarvitsisi. Eli kuten jo kerran sanoin, keskittyy niihin säveliin mitkä ovat sillä hetkellä tärkeitä. Joskus se on se viides sävel, toisinaan vaikka yhdeksäs:)

Jos haluaakin ajatella, että teoriassa komppaus ja sooloilu olisikin samaa. No jaa.. loppupeleissä kaikki musiikki on teoriassa jossain määrin samaa. Kuitenkin totuus on se, että kukaan ei opi komppaamaan sooloilemalla, tai sooloilemaan komppaamalla. Ja se, että joku pystyy soittamaan hyvään timeen jotain sooloa, ei tarkoita missään nimessä sitä, että hän automaattisesti osaisi soittaa hyvään timeen jotain komppia. Tai toisinpäin sama. Kyllä molempia "tapoja" joutuu treenaamaan ihan omina osa-alueinaan.
 
Näinhän se on, mutta tuossa tarkoitinkin asioita vähän suuremmassa näkökulmassa. Lähinnä sitä että jos oikeasti pystyy soittamaan toista osa-aluetta hyvin ja toisessa ei ole edes perusasiat hallussa, toisinsanoen sulkee toisen osa-alueen pois soitostaan, niin onko se millään tavalla rationaalista? Itse ainakin koen tällaisen ns. sulkemisen kokonaan vain kehittymistä estävänä tekijänä.

Mielestäni monet harjoitukset kehittää komppi- ja soolotaitoa. Jos soittelen vaikka yhtä säveltä eri rytmeillä, saan samalla komppimahdollisuuksia, mutta myös rytmisiä ideoita sooloihin.

Komppikitaristi, aivan kuten esim. walking-linjaa soittava basisti, "asettaa raamit" kulloisellekin harmoniselle tilanteelle. Heillä siis on (lue: mielellään olisi) jonkinlaista harmonian tajua. Soolokitaristit usein pilittävät lihasmuistista, kunnes "ei enää passaa". Nämä ovat humalaista kärjistystä ja provoa, mutta aina ei järkipuhe riitä.
 
:)

Sen haluan vielä lisätä näin edelleen Stam1nan keikasta huumaantuneena, että arvosta Antti Hyyrystä suuresti kitaristina ja laulajana. Kuunnelkaapas tosissaan mitä rytmejä se välillä soittaa laulaessaan. Kaveri on todella sekaisin.

Et ihan täysin =).
 
Ei välttämättä ees jazzia vaan ihan kunnon groovaava perus rock'n'roll. Tai mikä vaan. Keith Richards esim komppaa ku eläin, vaikkei sekään mitään ufoja 13sointuja yleensä ota.
 
--
 
Kunnollista groovaavaa komppia tässä oon hakenu takaa. Ku kuuntelee esim myspacessa tai missä vaan bändejä, huomaa, et komppia reenataan harvoin tarpeeksi. Soolot toimii sinäänsä (hyvä niin), mut huono komppi pohjalla pilaa koko soolon. Kunnollisen pohjan päällä vähän kehnompikin soolo toimii ilman ongelmia. Sehän on vaan koristeena itse musiikin päällä.
 
Ok, tulkitsin ensimmäisestä viestistä että painottaisit teoriaa aika rankasti, taisin käsittää sittenkin väärin :D Olen kyllä siitä samaa mieltä että groove on asia joka puuttuu aika moneltakin muusikolta tänä päivänä. Ehkä se liittyy pitkälti siihen, että ihmiset opiskelevat musiikkia hyvin eri tavoin (esim. joku yngwie malmsteenin tai Vain fani saattaa keskittyä äänien puhtauteen ja siihen, että ne soivat täysin oikeaan aikaan, hieman eliminoiden sellaista "sujuvuutta" ja "sulavuutta" ja groovea soitosta. Ei sillä siis ettei malmsteen tai vai osaisi groovaavasti välttämättä soittaa, heidät kuitenkin tunnetaan eri asioista heidän soitossaan) Groove ainakin minun käsitykseni mukaan liittyy juuri siihen, että se rytmi saadaan sellaisen sujuvan ja sulavan kuuloiseksi. Kyllä niitäkin kitaristeja varmasti nykyään on, ja aina tulee olemaan, jotka groovea saavat aikaan, niinkuin varmasti on niitä metronomintarkkoja komppaajia ja kaiken muunkinlaisia kitaristeja ja muusikoita. Kai se groove on jonkinlainen muoti-ilmiö :D Ja juuri nyt groove sitten ei ole muodissa.
 
Siitä kuitenkin olen aivan samaa mieltä taas Epämuusikon kanssa, että komppaajilla sopisi olla harmonisia taitoja. Riippuen vähän mitä tarkoitat tuolla "raamien asettamisella", saatan olla eri mieltä. Jos tarkoitat sitä, että kitaristin pitäisi näyttää kaapin paikkaa muulle bändille soittamalla niin laajoja sointuja kuin mahdollista, olen kyllä eri mieltä, riippuen toki tilanteesta. Mitä isompi soittoporukka, sitä vähemmän ääniä kitaristin tulisi ottaa. Kuulostaa ihan perseeltä jos big bandin kitaristi vetää joka mahdollisessa tilanteessa kaikilla kuudella kielellä eri ääntä, mieluummin vaikka kahden tai kolmen äänen harmonioita, jotka tukevat niitä muita (komppi)soittimia. Itse ainakin soitan jazzkvartetti-tilanteissakin jonkun muun sooloillessa mahdollisimman pieniä harmonioita, jättäen solistille "mahdollisimman paljon tilaa". Kuten sanoin, tämähän on kyllä aivan tilanteesta riippuvainen asia.
 
Sepistin viimeisimmän postauksen allekirjoitan myös, mutta tekisi mieli lisätä omasta puolestani myös se, että sen kvintin, tai minkä tahansa muun äänen paikka siellä harmoniassa vaikuttaa myös hyvin paljon soinnun saundiin, ja se on toinen asia joka usein kitarakirjoissa jätetään huomioimatta.
 
Ja turha jazz ja hevimiesten komppi taidoista on kiistellä (kaikki kun tietävät miten asia todellisuudessa on...=P=P).
 
Tekisi mieli ohittaa toi (varmaan aikalailla kieli poskessa tehty) jazz/metallivertailu tuosta, mutta ei vaan pysty :D Eiköhän se nyt kumminkin ole ihan muusikosta ja kuuntelijasta kiinni? Groovea varmasti herkemmin löytyy jazzin puolelta, mutta keksin taas monia "atomikellon tarkkuudella" komppaavia äijiä metallinkin puolelta, jotka toisaalta käyttävät myös musiikissaan muutakin kuin sitä kvinttiä. Minun laskuissani siis asiallisia komppaajia. En mä tiiä, ehkä se on se, kun oma musiikillinen "murros" tapahtui metallin kautta, että sitä arvostaa kovasti. Mutta kyllä jotkut Michael Romeot ja Fredrik Thorgendalit on kiistämättä melkoisen (groovesta en mene mitään sanomaan) taitavia kitaristeja, niin komppauksen kuin sooloilun saralla.

Tekisi mieli ohittaa toi (varmaan aikalailla kieli poskessa tehty) jazz/metallivertailu tuosta, mutta ei vaan pysty :D
 
=P=P =AIKALAILLA kieli poskessa tehty

=P=P =AIKALAILLA kieli poskessa tehty
 
Jeps :D mutta eipä tuon asian jauhamisessa mitään pahaa oo, kunhan asiallisuuksissa pysytään.

Tästä aiheestahan on oikein biisikin Pepe Ahlqvistin ja H.A.R.P:n levyllä...Rhythm Guitar...

Vähänkin ku laitetaan + -5 aug 13 %&# jne sointuja, menee sormi suuhun.
 
Mun mielestäni hyvä komppaaminen ei ole sitä, että osaa miljoona sointua ulkoa. :D
 
Oon tavallaan samaa mieltä, mutta en mä sitä ihan noin jyrkästi laittaisi. Mieti esimerkiksi AC/DC:n kitaristijakoa. Malcom oli selvästi komppikitaristi ja Angus soolokitaristi, ja kyllä siihen varmasti oli syynsä.
 
Joo, Malcolmia ei soolot kiinnostanu. Mutta kyllähän se soolokitaristikin komppaa silloin kun ei soita sooloa. Ja onhan soolosoittaminenkin tavallaan komppaamista, koska biisi on yleensä kokonaisuus, jossa kaikki tukevat toisiaan. Hyvä rocksoolo yleensä mukailee biisin melodiaa ja rytmiä hyvinkin paljon. Sitäpaitsi soolokin voi olla vain sointujen soittoa, ja vaikka ei olisi, niin se perustuu kuitenkin soinnun säveliin. Yhtäkkiä ei tiedäkään soittaako komppia vai sooloa.

Mun mielestäni hyvä komppaaminen ei ole sitä, että osaa miljoona sointua ulkoa. :D
 
Kyllä sekin avittaa asiaa. Mut komppaamisessa pitää pysyä komppi päällä. :D

Mun mielestäni hyvä komppaaminen ei ole sitä, että osaa miljoona sointua ulkoa. :D
 
No ei kukaan ole väittänytkään, että ne soinnut pitäisi osata ulkoa. Ne pitäisi osata muodostaa...

Vähän siitkii kii tää homma mitä komppaillaan...vaikka kuuntelis Freddie Greeniä...siitä hieno komppimies, että paljoo ei kuulu mut just sopivasti...

Tuli tässä mieleen että kyllä sitä komppia oppii aina kun biisejä reenailee.
En sitten tiiä kuinka itsestäänselvyys tämä on :D

Tuli tässä mieleen että kyllä sitä komppia oppii aina kun biisejä reenailee.
En sitten tiiä kuinka itsestäänselvyys tämä on :D
 
No kyllä tämä mulle ainakin on ihan itsestäänselvyys.
 
Tuoreessa kokoonpanossa huomasin, että sooloja en oikeastaan
välttämättä halua edes soittaa tässä bändissä. Jos johonkin väliin
jotain on luikautettava, niin tuo toinen kitaranysväri saa sen hoitaa.
Nää riffit on niin kovia, että mieluummin soitan näitä.

Se on kyllä totta että tiukoista riffeistä saa paljon enempi fiilistä ittellee ku kohtalaisista sooloista :)

Se on kyllä totta että tiukoista riffeistä saa paljon enempi fiilistä ittellee ku kohtalaisista sooloista :)
 
Tiukka riffi/komppi toimii yksinään. Soololla ei tee ilman säestystä juuri mitään.

Tiukka riffi/komppi toimii yksinään. Soololla ei tee ilman säestystä juuri mitään.
 
Mutta tosin pelkkää sooloa voi käyttää tekniikan kehittämiseen.

Mutta tosin pelkkää sooloa voi käyttää tekniikan kehittämiseen.
 
SOOLOtekniikka reenaukseen.
 
Muuten riffien soittelu on ihan yhtä tehokasta tekniikkareeniä, jossa time ja groove kehittyy aivan erilailla kuin sooloja soitellessa.
 
ja ihan yleisesti. kuuntelen paljon mieluummin hyvin groovaavaa/toimivaa musiikkia ilmn ainuttakaan sooloa, kuin jotain epämääräistä räpellystä, jonka päälle on kuitenkin soitettu miljoonat moodit 13 eri asemasta tempoon miljoona ja maailman parhaalla fraseerauksella vibralla ja mitä lie kaikkea sooloihin nyt kuuluukaan.