Kitarat: soittaminen ›

Et ihan täysin =).
 
Ei välttämättä ees jazzia vaan ihan kunnon groovaava perus rock'n'roll. Tai mikä vaan. Keith Richards esim komppaa ku eläin, vaikkei sekään mitään ufoja 13sointuja yleensä ota.
 
--
 
Kunnollista groovaavaa komppia tässä oon hakenu takaa. Ku kuuntelee esim myspacessa tai missä vaan bändejä, huomaa, et komppia reenataan harvoin tarpeeksi. Soolot toimii sinäänsä (hyvä niin), mut huono komppi pohjalla pilaa koko soolon. Kunnollisen pohjan päällä vähän kehnompikin soolo toimii ilman ongelmia. Sehän on vaan koristeena itse musiikin päällä.
 
Ok, tulkitsin ensimmäisestä viestistä että painottaisit teoriaa aika rankasti, taisin käsittää sittenkin väärin :D Olen kyllä siitä samaa mieltä että groove on asia joka puuttuu aika moneltakin muusikolta tänä päivänä. Ehkä se liittyy pitkälti siihen, että ihmiset opiskelevat musiikkia hyvin eri tavoin (esim. joku yngwie malmsteenin tai Vain fani saattaa keskittyä äänien puhtauteen ja siihen, että ne soivat täysin oikeaan aikaan, hieman eliminoiden sellaista "sujuvuutta" ja "sulavuutta" ja groovea soitosta. Ei sillä siis ettei malmsteen tai vai osaisi groovaavasti välttämättä soittaa, heidät kuitenkin tunnetaan eri asioista heidän soitossaan) Groove ainakin minun käsitykseni mukaan liittyy juuri siihen, että se rytmi saadaan sellaisen sujuvan ja sulavan kuuloiseksi. Kyllä niitäkin kitaristeja varmasti nykyään on, ja aina tulee olemaan, jotka groovea saavat aikaan, niinkuin varmasti on niitä metronomintarkkoja komppaajia ja kaiken muunkinlaisia kitaristeja ja muusikoita. Kai se groove on jonkinlainen muoti-ilmiö :D Ja juuri nyt groove sitten ei ole muodissa.
 
Siitä kuitenkin olen aivan samaa mieltä taas Epämuusikon kanssa, että komppaajilla sopisi olla harmonisia taitoja. Riippuen vähän mitä tarkoitat tuolla "raamien asettamisella", saatan olla eri mieltä. Jos tarkoitat sitä, että kitaristin pitäisi näyttää kaapin paikkaa muulle bändille soittamalla niin laajoja sointuja kuin mahdollista, olen kyllä eri mieltä, riippuen toki tilanteesta. Mitä isompi soittoporukka, sitä vähemmän ääniä kitaristin tulisi ottaa. Kuulostaa ihan perseeltä jos big bandin kitaristi vetää joka mahdollisessa tilanteessa kaikilla kuudella kielellä eri ääntä, mieluummin vaikka kahden tai kolmen äänen harmonioita, jotka tukevat niitä muita (komppi)soittimia. Itse ainakin soitan jazzkvartetti-tilanteissakin jonkun muun sooloillessa mahdollisimman pieniä harmonioita, jättäen solistille "mahdollisimman paljon tilaa". Kuten sanoin, tämähän on kyllä aivan tilanteesta riippuvainen asia.
 
Sepistin viimeisimmän postauksen allekirjoitan myös, mutta tekisi mieli lisätä omasta puolestani myös se, että sen kvintin, tai minkä tahansa muun äänen paikka siellä harmoniassa vaikuttaa myös hyvin paljon soinnun saundiin, ja se on toinen asia joka usein kitarakirjoissa jätetään huomioimatta.
 
Ja turha jazz ja hevimiesten komppi taidoista on kiistellä (kaikki kun tietävät miten asia todellisuudessa on...=P=P).
 
Tekisi mieli ohittaa toi (varmaan aikalailla kieli poskessa tehty) jazz/metallivertailu tuosta, mutta ei vaan pysty :D Eiköhän se nyt kumminkin ole ihan muusikosta ja kuuntelijasta kiinni? Groovea varmasti herkemmin löytyy jazzin puolelta, mutta keksin taas monia "atomikellon tarkkuudella" komppaavia äijiä metallinkin puolelta, jotka toisaalta käyttävät myös musiikissaan muutakin kuin sitä kvinttiä. Minun laskuissani siis asiallisia komppaajia. En mä tiiä, ehkä se on se, kun oma musiikillinen "murros" tapahtui metallin kautta, että sitä arvostaa kovasti. Mutta kyllä jotkut Michael Romeot ja Fredrik Thorgendalit on kiistämättä melkoisen (groovesta en mene mitään sanomaan) taitavia kitaristeja, niin komppauksen kuin sooloilun saralla.