Tanssimusiikki ›

Ihan varma en asiasta oo,mutta vesterisen levyttämä Talvimyrskyjä- valssikin taitaa olla venäläinen.
 
Ei ole venäläinen. Säveltäjä on tsekkiläinen Julius Fusík.

Piiiiiiiitkä HOHO. Neljättä sivua mennään, eikä listalta löydy vielä ajomiestä.

Olis tossa tulossa veto, jossa tars viljellä venäläisperäistä / -aiheista tanssimusaa.
 
Nyt ei taida setistä löytyä kun parit valssit:
 
- Mustanmeren valssi
- Mandshurian kukkuloilla
- Lokki
- Tonavan aallot
- Carmen Sylva
 
ja parit foxit:
 
- Unohtumaton ilta
- Moskovan valot
 
Olis ehkä syytä mainita, että HITAAT foxit

Olis ehkä syytä mainita, että HITAAT foxit
 
Kyllä toi Moskovan valot toimii ihan swing-foksina. En tiedä millainen sen alkuperäisversio on mutta hyvä piisi kestää monenlaisen tulkinnan.

Kyllä toi Moskovan valot toimii ihan swing-foksina. En tiedä millainen sen alkuperäisversio on mutta hyvä piisi kestää monenlaisen tulkinnan.
 
No kyllä mä tarkotin ihan sitä versiota, millä sitä on menty lavoilla 40 vuotta

Mielestäni myös sellaset kappaleet, joissa koskettimilla on suuri rooli, kuulostavat usein selvästi venäläisperäisiltä
 
Niinhän se varmaan on. Soitin eilen venäläisperäistä kappaletta Blue Of The Nights, siinä oli koskettimilla tosi suuri rooli. Se on kyllä ensin jenkeissä levytetty, mutta varmaan kuitenkin alun perin venäläinen. Parina sille oli More, sekin ilmeisesti venäläisperäinen, soitin siihen paljon pianoa ja muuta kiipparihommaa.

Iskelmistä en tiedä, mutta nuottihyllystä iskostui käsiini opus Venäläisiä Valsseja (1962)
Sisältää valssit:
 
Taikayö
Kaipaus
Mustat silmät
Amurin aallot
Katkenneet kielet
Odotus
Murtunut elämä
Elämää juoksuhaudoissa.
 
Jos joku tarvii, voin pyynnöstä skannata (hymiö)

No kyllä mä tarkotin ihan sitä versiota, millä sitä on menty lavoilla 40 vuotta
 
En ole kuullut tuosta swing versiota, mutta Lammilla vois tuonkin puutteen korjata varmaan :o)

Piiiiiiiitkä HOHO. Neljättä sivua mennään, eikä listalta löydy vielä ajomiestä.
 
Toistan itseäni:
 
Klimenko ja Sostakovich. Klimenkolta kokoelma Ajomies ja Sostakovitchilta melkein koko tuotanto.
 
Ajomies -kokoelmassa on 40 hyvin esitettyä venäläisperäistä tanssi-iskelmää. Slaavilaisen musiikin buumi oli Suomessa myös 1950-1960 -lukujen taitteessa, jolloin varsinkin naisartistit Brita Koivunen, Laila Kinnunen, Annikki Tähti, Tamara Lund ja Metro -tytöt loivat uraa aidon kuuloisilla tulkinnoillaan. Miesartisteista parhaiten menestyneitä venäläisiskelmän tulkitsijoita ovat mielestäni olleet lähinnä rokin ja rautalangan parissa kunnostautuneita laulaja-kitaristeja, esim. Topi ja Kääriäinen.
 
En jaksa tähän kirjoittaa näiden kappaleiden translitteroituja nimiä, mutta suomenkieliset vastineet lienevät useimmat kaikille tuttuja:
 
Kaksi kitaraa
Oi niitä aikoja
Mustat silmät
Stenka Rasin
Yksitoikkoisesti tiuku soi
Volgan lautturit
Uralin pihlaja
Ajomies
Kasakkapartio
Laulu Dnieprille
Mustalainen ajoi
Milaja
Donin kasakka
Aurinkoisella niityllä
Jäähyväiset arolla
Pala, pala
Besarabia
Ulkona sataa
Ruskea troikka
 
Tumma yö
Elämää juoksuhaudoissa
Tummat silmät
Taikayö
Odessa
Juokaamme ilolle
Mitä surra!
Lasi vodkaa
Otsakihara
Ei haittaa
Kalinka
Mustalaiset ajoivat
Suliko
Ole armollinen
Älä soimaa
Kirje äidille
Rantapaju
Ei kuulu häly kaupungin
Tum balalaikka
Kuljen yksin autiolla tiellä
Seisahdu

Niinhän se varmaan on. Soitin eilen venäläisperäistä kappaletta Blue Of The Nights, siinä oli koskettimilla tosi suuri rooli. Se on kyllä ensin jenkeissä levytetty, mutta varmaan kuitenkin alun perin venäläinen. Parina sille oli More, sekin ilmeisesti venäläisperäinen, soitin siihen paljon pianoa ja muuta kiipparihommaa.
 
Outoja kappaleita, google tai juutuubikaan ei suoraan tunnista ainakaa noilla nimillä. Mielestäni slaavilaisuus musiikissa ilmenee helposti suomalaisten tavassa soittaa, jopa tanssimusarokki kuulostaa yleensä venäläiseltä.

Outoja kappaleita, google tai juutuubikaan ei suoraan tunnista ainakaa noilla nimillä. Mielestäni slaavilaisuus musiikissa ilmenee helposti suomalaisten tavassa soittaa, jopa tanssimusarokki kuulostaa yleensä venäläiseltä.
 
Näytti olevan tuo ensimmäinen mulla ihan päin persettä kirjoitettu. Where The Blue of The Night on oikein, mä oon luullut aina toisin.

Toistan itseäni:
En jaksa tähän kirjoittaa näiden kappaleiden translitteroituja nimiä..
 
Listasta puuttuu upea venäläinen romanssi "Ya Vstretil Vas", joka ei kyllä mikään tanssikappale ole, tai ehkä semmone hidas nojailu...
Suomeksi sen on esittänyt Taljanka nimellä "Kun kohdattiin" ja Heli Keinonen "Kohtasin teidät" nimisenä, joka on suora käännös alkuperäisestä nimestä.

Junkkarisen Moskovan valot välkkyy shufflena, tempoon 180 jotain!

"Unohtumaton ilta" ja "Moskovan valot" on biisejä joissa aina meinaa mennä sekaisin, kumpi oli kumpi. Ei oo yks eikä kaks bändiä, jonka ohjelmistosta noi löytyy parina ja hyvässä lykyssä vielä samasta sävellajista. Vähän väsyksissä kun on, niin helposti lähtee spiikin jälkeen just se väärä. Tosin sillä tuskin nyt on mitään suurempaa väliä...

Ei ole ketjussa taidettu mainita, mutta slaavilaisista on tullut vedettyä ainakin:
- varjojen yö
- vaikene sydän
 
Joo, puolet on Puolalaista ja puolet on mistä lie, mutta eipä kukaan koskaan ole tullut alkuperäsäännöistä keikalla valittamaan.

Suomalaisista tulkinnoista tulee helposti jotenkin leppoisan rauhallinen, kiireetön, laiskanpulskea ja flegmaattinen vaikutelma. Eihän venäläinen, räiskyvä ja railakas musiikki ajoittaisesta melankolisuudestaan huolimatta samanlaista ole, ei myöskään puolalainen tyylikkään aristokraattinen musa. Masurkka suomalaisten esittämänä kuulostaa ihan omalta musiikiltaan, samoin rokki on yleensä aika erikoisen kuuloista. Ehkä suomalaisilla on niin kapea geeniperimä, että se vaikuttaa musiikkiin leimaa-antavasti. Toivottuja ja vuosituhansien saatossa jalostuneita ominaisuuksia ja luonteenpiirteitä on vaikea peittää. Onhan suomenhevonenkin selkeästi aivan oma rotunsa, joka eroaa selvästi venäläisistä, puolalaisista tai slaavilaisista roduista.

Suomalaisista tulkinnoista tulee helposti jotenkin leppoisan rauhallinen, kiireetön, laiskanpulskea ja flegmaattinen vaikutelma. Eihän venäläinen, räiskyvä ja railakas musiikki ajoittaisesta melankolisuudestaan huolimatta samanlaista ole, ei myöskään puolalainen tyylikkään aristokraattinen musa. Masurkka suomalaisten esittämänä kuulostaa ihan omalta musiikiltaan, samoin rokki on yleensä aika erikoisen kuuloista. Ehkä suomalaisilla on niin kapea geeniperimä, että se vaikuttaa musiikkiin leimaa-antavasti. Toivottuja ja vuosituhansien saatossa jalostuneita ominaisuuksia ja luonteenpiirteitä on vaikea peittää. Onhan suomenhevonenkin selkeästi aivan oma rotunsa, joka eroaa selvästi venäläisistä, puolalaisista tai slaavilaisista roduista.
 
Juu ja suomalaisilla on eristyksissä kauan olltuaan kansakuntana rasitteena vielä kapeasta geeniperimästä johtuen joitain kansantautejakin fyysisellä ja psyykkiselläkin puolella.
 
Psyykepuolelta se huomaa hyvin helposti suurena kasautumana mm. m-netissä ja etenkin aamuyön tunteina.

Juu ja suomalaisilla on eristyksissä kauan olltuaan kansakuntana rasitteena vielä kapeasta geeniperimästä johtuen joitain kansantautejakin fyysisellä ja psyykkiselläkin puolella.
 
Flegmaattisuus ja pateettisuus ovat ne kaksi tärkeintä ja luonteenomaisista suomalaisiskelmän ominaisuutta. Tuo flegma tarkoittaa kreikaksi limaa ja antiikin ajan temperamenttioppi oletti, että elimistössä olevan liman määrä vaikuttaa luonteenlaatuun. Ihmisen fyysinen ja henkinen olemus saattaa muokkautua myös ilmaston, ruokailu- ja liikuntatottumusten perusteella aivan omanlaisekseen.
 
Lainaus wikipediasta:
 
"Muissa teoksissa Hippokrates muun muassa selitti ihmisten erilaiset luonteenpiirteet sillä, missä suhteessa heidän ruuminsa sisältää neljää mielialaan vaikuttavaa tekijää: limaa (flegmaa), keltaista sappea, mustaa sappea ja verta. Tämä vaikutti merkittävästi toiseen merkittävään antiikin kreikkalaiseen lääkäriin, Claudius Galenukseen, sekä keskiaikaiseen lääketieteeseen.
 
Hippokrateen tautioppi panee suuren arvon terveille elämäntavoille, ruumiinharjoituksille, ruokavaliolle sekä aurinko- ja vesihoidoille. Myös lääkekasveilla (rohdoskasvit) oli suuri merkitys, ja niitä löytyykin kirjoituksista lähes kolmesataa. Tunnetuimpia Hippokrateen nimiin laitettuja lääketiedettä käsitteleviä sanontoja ovat Primum non nocere ("ennen kaikkea vältä vahingoittamasta potilasta"); sekä Ars longa, vita brevis ("taide pitkä, elämä lyhyt"). Sanonnat esitetään usein latinaksi, mutta Hippokrates puhui kreikkaa."