Tanssimusiikki ›

Luvallanne ylistän muusikon puoliammattia!
 
Kyläkylä jumankaut oli taas. Synttärit kotikaupungissa. Taustamusiikkia Rolandin "Lennikalle-mallilla" RD-300:lla kolmisen tuntia. Soittimenkin toivat paikan päälle. Tilaajana vanha lukiokaveri, jonka appi täytti sesente.
 
No.
 
Hyvin moni musiikin osaaja jää sinne itään, pk-seudulle. Meikäläisen musiikkikasvattajavuosikurssista (25 opiskelijaa) ovat kaikki jääneet pk-seudulle kärvistelemään huonon työtilanteen kanssa paitsi allekkirjoittanut, joka on palannut kotiseudulleen. Tämän hyvät puolet ilmenivät tänäpäisessä gaykassa. Tunsin tilaajan vuosien takaa, myös joitakin vieraita, pianismin jälkeen sanoivat juhlakalut notta jää nyt tänne juhlimaan, Sakun ja A.Le Coqin avituksella. Nohemmetti. Illan kruunasi seudun paras saundi, urbaani tanssiyhtye Jet-Line. Ei tällaista leppoisuutta ollut pääkaupunkiseudulla koskaan. Siellä ehdin asua kahdeksan vuotta. Kaikki oli niin pirun joustamatonta.
 
Provinssiahan riittää. Soittaja pystyy mielestäni halutessaan "valloittamaan" jonkin piirikunnan hyvin, kun vain hoitaa homman taidolla kotiin. Kummisedät ja Myrskyluodon Maijat haltuun, eivät ne enempää vaadi. Eikä tarvitse olla erityisen maireaa tai "palveluhenkistä": hyvin pienillä jutuilla saa homman sujumaan. Tämänkertainen (salolais)yleisö oli juuri sitä, jonka moni leipääntyneempi pelimanni olisi jo kättelyssä kuitannut NokiaMulkkuina, mikä olisi hankaloittanut keikkaa olennaisesti.
 
Kermakastike, graavi, saaristolaislimppa, perunat sopivan kypsiä, voi ihanan pehmeää, tarjoilijoina puolitutut, kivat tädit, jotka puhuttelivat etunimeltä! Jossain vaiheessa heiluttelivat Baileys- ja konupulloja nenän e:ssä, ja kysyivät, kumppaa sää otas! Siihen vaan tokaisin, että ei kuules muusikon edessä kannata tuolla tavalla heilutella! Bailausjuomaa otin. Jossain välissä pikkuvanha pikkutyttö sanoi, että sä soitat hyvin. Kiitin, ja ajattelin vaan, että pitäisköhän hankkia tommonen.
 
Tapasin myös jazzlegenda Esa Pethmanin, joka on toipunut sangen hyvin taannoisesta incidentistään (iso A). Soitto ei ihan vielä suju, mutta jonakin päivänä vielä, ihan varmasti.
 
Toki myönnän tämän keikan poikkeuksellisuuden, mutta kun peilaan lähimenneisyyteen, niin ei sitä paljon mainostettua vittumaisuutta oikeastaan löydy. Suurimmat harmituksen aiheet ovat liittyneet siihen, että ollaan odotettu paikan päällä keikan alkamista monta tuntia. Järmääviä (vihtiläisiä) känniläisiä ollaan opittu käsittelemään jo monta vuotta sitten, vaikeaahan tuo välillä on.
 
Näiden keikkojen takia meikäläinen on dreenannut 20 vuotta. Toivotan teille muille yhtä hienoja vetoja. Ja IsoJ: eiköhän muodosteta Duo Koulukiusatut? En tiedä, miksi, mutta huomioi, että olen hieman herkistyneessä välitilassa.