Klassinen ›

38. sinfonia saa kylmät väreet menemään selkäpiitä pitkin. On se vaan jotain niin uskomatonta. Vaikka jos sitä kuuntelee paljon niin kyllä varmaan alkaa tökkiä. Mutta kuka sinut pakottaa kuuntelemaan Mozartia, jos et siitä pidä? Mielestäni hän oli suuri musiikillinen nero, aivan omaa luokkaansa.
 
Oopperasta en niin perusta.
 
ps. "Amadeus" on loistava elokuva.

Megatheriumille plussa pisimmistä näkemistäni lauseista - 214 sanaa ilman katkoa :-o Hengästyy jo lukiessa ;) Mutta tosiaan, Amadeus-leffa on erittäin mukava katsoa aina kymmenen vuoden välein.

Tehdessämme yhä uudelleen itsellemme tai julkisesti seuraavan kysymyksen; onko joku säveltäjä parempi kuin joku toinen ja millä kriteereillä argumentoiden, osoittaa sekin yhä uudelleen vain sen, että meidän itsemme kaltaisen normaaliälyisen ihmisen tieto ja tietokyky, ts. äly pysähtyy suhteisiin tulematta milloinkaan puhtaasti objektiiviseksi näiden tahtoa ja sen tarkoitusperiä palvelevien olioiden välisien suhteiden muodostaessa hyödyllisten ja käytännöllisten, ei kuitenkaan teoreettistn tietojen, pääsisällyksen ja juuri tämä tahto, varsinainen minuus itse, jonka työkaluna vaikuttimien ja motiivien välittäjänä, olioiden ja objektien välisten suhteiden tiedoitsijana vertailuja suhteessa tahtoon itseensä suorittaesaan ja niin muodoin sen tarkoitusperiä ajaesaan vailla ideoiden ja puhtaan objektiivisen ja subliimin taiteen ja musiikin käsittämisen edellyttämää tiedoitsevan subjektin puhtautta tahtomisen ollessa tajunnasta poistungettu älyn ylivoimaisuuden painosta, sillä missään tarkoituksellisessa ajattelussa äly ei ole tahtomisesta vapaa koska tahto, sen luonnollinen juuri, sanelee sen teeman ja johtaa sitä omine intentoineen ja subjektiivisine näkemyksineen esim, ilmentyen juuri kaikenlaisten vertailujen suorittamisena osaksi suhteessa toisiin objekteihin osaksi tiedoitsevan tahtoon ja joka on esteenä kyvyllemme tarkastella maailma ja olioita puhtasti objektiivisesti ja nauttia näiden henkien objektiivisuudesta, ts. siitä puhtaudesta jolla jokin taiteelinen objekti heillä on mielteenä tahdosta erottautunut ja ikään kuin haihtunut pois tästä objektista tahtona, siinä määrin kuin jokin nerokas havaitsevan, syvän ja objektiivisen tiedon täydellisyydellä varustettu luova henki ja äly ikäänkuin persoonan ulkopuolelta tulevana geniuksena persoonasta erottautuen on objektiinsa mielikuvituksensa, tietokykynsä ja havaintokykynsä puitteissa kyennyt sublimoitunutta ja objektivoitunutta tunnetta valamaan

Puppulausegeneraattori ftw ;)

Mitähän tuo megatherium oikein vetää? No ei millään pahalla, mutta pieni tiivistäminen ja selkeytys vaikuttaisi paljon. Kun koko nivaska on yhtä ja samaa virkettä, niin kokonaisuuden hahmottamisesta tulee auttamattoman suuri haaste.

Tehdessämme yhä uudelleen itsellemme tai julkisesti seuraavan kysymyksen; onko joku säveltäjä parempi kuin joku toinen ja millä kriteereillä argumentoiden, osoittaa sekin yhä uudelleen vain sen, että meidän itsemme kaltaisen normaaliälyisen ihmisen tieto ja tietokyky, ts. äly pysähtyy suhteisiin tulematta milloinkaan puhtaasti objektiiviseksi näiden tahtoa ja sen tarkoitusperiä palvelevien olioiden välisien suhteiden muodostaessa hyödyllisten ja käytännöllisten, ei kuitenkaan teoreettistn tietojen, pääsisällyksen ja juuri tämä tahto, varsinainen minuus itse, jonka työkaluna vaikuttimien ja motiivien välittäjänä, olioiden ja objektien välisten suhteiden tiedoitsijana vertailuja suhteessa tahtoon itseensä suorittaesaan ja niin muodoin sen tarkoitusperiä ajaesaan vailla ideoiden ja puhtaan objektiivisen ja subliimin taiteen ja musiikin käsittämisen edellyttämää tiedoitsevan subjektin puhtautta tahtomisen ollessa tajunnasta poistungettu älyn ylivoimaisuuden painosta, sillä missään tarkoituksellisessa ajattelussa äly ei ole tahtomisesta vapaa koska tahto, sen luonnollinen juuri, sanelee sen teeman ja johtaa sitä omine intentoineen ja subjektiivisine näkemyksineen esim, ilmentyen juuri kaikenlaisten vertailujen suorittamisena osaksi suhteessa toisiin objekteihin osaksi tiedoitsevan tahtoon ja joka on esteenä kyvyllemme tarkastella maailma ja olioita puhtasti objektiivisesti ja nauttia näiden henkien objektiivisuudesta, ts. siitä puhtaudesta jolla jokin taiteelinen objekti heillä on mielteenä tahdosta erottautunut ja ikään kuin haihtunut pois tästä objektista tahtona, siinä määrin kuin jokin nerokas havaitsevan, syvän ja objektiivisen tiedon täydellisyydellä varustettu luova henki ja äly ikäänkuin persoonan ulkopuolelta tulevana geniuksena persoonasta erottautuen on objektiinsa mielikuvituksensa, tietokykynsä ja havaintokykynsä puitteissa kyennyt sublimoitunutta ja objektivoitunutta tunnetta valamaan
 
Älykkyyttä on myös se, että osaa ilmaista asiansa ymmärrettävästi ja yksinkertaisesti.

Benny andersson on parempi ABBA - säveltäjä, kuin Tsaikovski,
Tsaikovski on parempi Tsaikovski, kuin Stravinski,
Stravinski on parempi puhumaan kuin Rachmaninov,
Rachmaninoff on parempi pianisti kuin Stroganoff,
Stroganoff on parempi ruoka kuin ranskalaiset,
Ranskalaiset ovat parempia impressionisteja kuin italialaiset,
italialaiset oopperat ovat parempia kuin ruotsalaiset,
ruotsalaiset musikaalit ovat kuuluisampia kuin espanjalaiset,
espanjalainen kitaramusiikki on perinteikkäämpää kuin suomalainen,
suomalainen, ruotsalainen ja norjalainen, eli Sibelius, ???, Grieg, hetkinen, jooo...
kyllä se on
Benny andersson on parempi ABBA - säveltäjä, kuin Tsaikovski,
Tsaikovski on parempi Tsaikovski, kuin Stravinski,
Stravinski on parempi puhumaan kuin Rachmaninov,
Rachmaninoff on parempi pianisti kuin Stroganoff,
Stroganoff on parempi ruoka kuin ranskalaiset,
Ranskalaiset ovat parempia impressionisteja kuin italialaiset,
italialaiset oopperat ovat parempia kuin ruotsalaiset,
ruotsalaiset musikaalit ovat kuuluisampia kuin espanjalaiset,
espanjalainen kitaramusiikki on perinteikkäämpää kuin suomalainen,
suomalainen, ruotsalainen ja norjalainen, eli Sibelius, ???, Grieg, hetkinen, jooo...
kyllä se on
Benny andersson on parempi ABBA - säveltäjä, kuin Tsaikovski,
Tsaikovski on parempi Tsaikovski, kuin Stravinski,
Stravinski on parempi puhumaan kuin Rachmaninov,
Rachmaninoff on parempi pianisti kuin Stroganoff,
Stroganoff on parempi ruoka kuin ranskalaiset,
Ranskalaiset ovat parempia impressionisteja kuin italialaiset,
italialaiset oopperat ovat parempia kuin ruotsalaiset,
ruotsalaiset musikaalit ovat kuuluisampia kuin espanjalaiset,
espanjalainen kitaramusiikki on perinteikkäämpää kuin suomalainen,
suomalainen, ruotsalainen ja norjalainen, eli Sibelius, ???, Grieg, hetkinen, jooo...
kyllä se on
Benny andersson on parempi ABBA - säveltäjä, kuin Tsaikovski,
Tsaikovski on parempi Tsaikovski, kuin Stravinski,
Stravinski on parempi puhumaan kuin Rachmaninov,
Rachmaninoff on parempi pianisti kuin Stroganoff,
Stroganoff on parempi ruoka kuin ranskalaiset,
Ranskalaiset ovat parempia impressionisteja kuin italialaiset,
italialaiset oopperat ovat parempia kuin ruotsalaiset,
ruotsalaiset musikaalit ovat kuuluisampia kuin espanjalaiset,
espanjalainen kitaramusiikki on perinteikkäämpää kuin suomalainen,
suomalainen, ruotsalainen ja norjalainen, eli Sibelius, ???, Grieg, hetkinen, jooo...
kyllä se on...

Joo toi on on totta, enkä todellakaan yritä tehdä hänen musiikistaan mitään johtopäätöksiä, sillä se on absoluuttista musiikkia ja hänen kekseliäisyyttään improvisoiden tai muuten. Tarkoitin pikemminkin, että on kiehtovaa lukea hänen elämästään tässä maailmassa ja miettiä, esim. missä ja miten juuri tämä sonaatti pianolle on sävelletty, kun on kuunellut tai lukenut hänen teoksiaan paljon.
 
Totta. Oli kyllä tosi hienoa käydä esim. Prahassa Villa Bertramkassa, jossa Mozart viimeisteli Don Giovannin. Hieno paikka.
Siellä oli myös jotain tavaroita siltä ajalta. Tuli hieman kummallinen olo siellä. "Täällä se Mozartki on kävelly näitä teitä."

Itse olen tällainen harrastelija-pimputtaja..
Eli kauhean asiantuntevaa tarinaa ei kyllä Mozartista minulta tule, mutta mielipide kuitenkin..
 
Joitain Mozartin piano-juttuja olen soitellut ja mielestäni jäävät helpommin päähän verrattuna monien muiden säveltäjien teoksiin.. :)
 
Ja kun nyt tarkemmin asiaa mietin, niin en enää olekkaan asiasta oikein varma.. :D

Mozartin kuolinsyytä diagnosoivista potentiaalisesti eksistoivia lääketieteellisistä teorioita ja hypoteesejä koskien esitettiin eräällä tv-kanavalla pyörivässä dokumentaarisessa ohjelmasarjassa Kuolleiden miesten tarinoita käsitellessään mm. erään tutkijan viimeisimpänä spekulatiivisena hypoteettisena kuolinsyytä koskevana diagnosoivana teoriana kypsentämättömäsytä saastuneesta sianlihan syömisestä tarttuneen korkeintaan 50 vuorokautta ihmisen elimistössä ja lihaskudoksessa itävän trikinimatojen aiheuttaman trikinaasin?, jonka oireiden kuvaukseen liittyvät korkea kuume, voimakas raajojen särky ja turvotus, joista oireista Mozart kärsi ennen menehtymistään ellei hän sitten kuollut verenhukkaan kuppaamisen seurauksena tarkoituksena helpottaa potilaan oloa hetkellisesti yleisklunnon vahingoksi.

trikinaasin?,
 
trikinoosi, ulkomaan kielellä trichinosis.
 
-aasi on entsyymien nimien loppuosa (ulkomaan kielellä -ase)

Mozartin kuolinsyytä diagnosoivista potentiaalisesti eksistoivia lääketieteellisistä teorioita ja hypoteesejä koskien esitettiin eräällä tv-kanavalla pyörivässä dokumentaarisessa ohjelmasarjassa Kuolleiden miesten tarinoita käsitellessään mm. erään tutkijan viimeisimpänä spekulatiivisena hypoteettisena kuolinsyytä koskevana diagnosoivana teoriana kypsentämättömäsytä saastuneesta sianlihan syömisestä tarttuneen korkeintaan 50 vuorokautta ihmisen elimistössä ja lihaskudoksessa itävän trikinimatojen aiheuttaman trikinaasin?, jonka oireiden kuvaukseen liittyvät korkea kuume, voimakas raajojen särky ja turvotus, joista oireista Mozart kärsi ennen menehtymistään ellei hän sitten kuollut verenhukkaan kuppaamisen seurauksena tarkoituksena helpottaa potilaan oloa hetkellisesti yleisklunnon vahingoksi.
 
Oho! Mä sain tän lauseen luettua ja tajusin mistä oli kyse. Tais olla megan viestien ollessa kyseessä ihan eka kerta.

Olipa Levesinetillä yllättävän naiivi kirjoitus. Olisit uskonut Megatheriumin kommenttia:
 
Mozartia harvemmin tulee enää kuunneltua tosimielellä sen musiikilliselle vastaanottokyvylle asettamista vaatimuksistakin jo johtuen, koska pintakilto ja näennäinen helppous pettävät kuulijan korvaa
 
***
 
Teoksia, jotka yksinään nostaisivat Mozartin yksiin suurista voisivat olla esimerksi Requiem, ...

...joka ei herätä minussa mitään tunteita. Kuuntelin Requiemin äskettäin nimenomaan ymmärtämisen toivossa, mutta jäin vain ihmettelemään, kuinka ihmiskuoro voi laulaa niin pitkään vetoamatta minuun. Epäilen syyksi klassismin ajan köyhää harmoniaa.
 
Kyllä se Mozartin Requiem avautuu sinulle, kunhan jaksat tarpeeksi kauan tutkia sitä. Helppoa se ei ole, mutta on se vaivan väärti. Kenties sitten harmittaa, että "tulipas silloinkin kirjoitettua mnetin forumissakin ihan puuta heinää..." ; - )

...joka ei herätä minussa mitään tunteita. Kuuntelin Requiemin äskettäin nimenomaan ymmärtämisen toivossa, mutta jäin vain ihmettelemään, kuinka ihmiskuoro voi laulaa niin pitkään vetoamatta minuun. Epäilen syyksi klassismin ajan köyhää harmoniaa.
 
Vastakohta on todellakin täydellinen, mikäli sattuu nauttimaan monitulkintaisuuksista, impressioista, kompleksisuudesta, harmonisesta hienostuneisuudesta tai jopa päämäärättömästä koristelusta. Makuasioitahan nämä ovat.
 
Mozartin sävellys on kuin ranskalainen puutarha (engl. formal garden): suoria käytäviä, säännöllisen pyöreitä aukioita, tarkkaa symmetriaa ja köyhä lajisto. Paljon näkee yhdellä silmäyksellä, loput voi päätellä. Viihdyn paremmin japanilaisessa puutarhassa.
 
Oletan, että jotkut muut nauttivat musiikista, joka on luonteeltaan analyyttistä, johdonmukaista, loogista, kontrolloitua, selkeää. Kaikki instrumentit erottuvat heti ja koko ajan ja mikään ei jää ihmetyttämään. Omalla kohdallani se juuri eliminoi nautinnollisuuden.
 
Requiemin jälkeen erehdyin kuuntelemaan jotain muutakin Mozartin aikaansaannosta. Teos oli sikäli mielenkiintoinen, että se tuntui olevan pelkkää keinotekoista kehittelyä alusta loppuun. Silloin kroonista epäsaksalaisuutta potevissa aivoissani heräsi pieni Claude Debussy, joka hihkaisi: "Lähdetään pois, nyt hän alkaa kehitellä!"
 
En ole varma onko kovin hedelmällistä arvioida Mozartin musiikkia vertaamalla sitä myöhäisempiin tyylikausiin. Mozart sävelsi musiikkinsa tietyssä musiikinhistorian kehitysvaiheessa, senaikaisten esteettisten arvojen ym. vallitessa. Ei ole Mozartin vika, että rohkeammat harmoniat "keksittiin" vasta myöhemmin, mutta en epäile etteikö hänenkaltaisensa lahjakkuus olisi kukoistanut millä tahansa vuosisadalla.
 
Jos Mozartin musiikkia pitää johonkin verrata, niin verrattakoon sitä sitten hänen aikalaistensa tuotoksiin. Siinä saattaa hyvin pian käydä kiusallisen selväksi, miksi klassismin ajalta muistetaan (kärjistäen) lähinnä kaksi suurta nimeä - Mozart ja Haydn. He olivat niin paljon edellä muita. No Beethoven kolmantena juu, mutta hän oli jo ilmaisultaan paljon lähempänä romantiikkaa.

Jos Mozartin musiikkia pitää johonkin verrata, niin verrattakoon sitä sitten hänen aikalaistensa tuotoksiin. Siinä saattaa hyvin pian käydä kiusallisen selväksi, miksi klassismin ajalta muistetaan (kärjistäen) lähinnä kaksi suurta nimeä - Mozart ja Haydn. He olivat niin paljon edellä muita.
 
Antonio Rosetti on myös muistamisen arvoinen, vaikka hän onkin jäänyt Mozartin ja mestari Haydnin jalkoihin.

Antonio Rosetti on myös muistamisen arvoinen, vaikka hän onkin jäänyt Mozartin ja mestari Haydnin jalkoihin.
 
On siellä toki muitakin muistamisen arvoisia, mutta jos verrataan siihen kuinka monta mestaria musiikinhistoria nostaa romantiikan ajalta jalustalle, niin aika pieni otanta on jäänyt klassismin osaksi.
 
Itseäni Mozartissa viehättää mm. se, kuinka valtavan kaunista hänen musiikkinsa pystyy parhaimmillaan olemaan olematta silti tippaakaan romanttisen siirappista tai teennäistä; vain puhtaasti kaunista, klassismin ihanteiden mukaan luotua.

Minusta näyttää siltä, että mitä kirkkain ja objektiivisin, puhdas ihmiskunnan palvelukseen antautunut äly on kyennyt luomaan mitään niin täydellistä kuin Mozartin musiikki parhaimmillaan edustaa objekltivoidun tunteen ruumiillistumana ja siksi tällaisen keskinkertaisilla älynlahjoilla ja vähäisellä havaitsevan tietokyvyn ylijämäällä varustettu henkilö ja tahtonsa palvelukseen lujalla renkaalla sidotun peroonallisen älyn on immanenttina, subjektiivisena ja laiskana sekä tylsänä nukkuen käsittää objektiivisessa havainnossa sen ydintä,olemusta sinänsä tidoitsemisen puhtaana subjektina.

Antonio Rosetti on myös muistamisen arvoinen, vaikka hän onkin jäänyt Mozartin ja mestari Haydnin jalkoihin.
 
Mulla on autossa päällä aina Classic Radio, eilen työmatkalla sieltä tuli joku klassismin ajan sinfonia jota en kuitenkaan oikein osannut yksilöidä kehenkään säveltäjään. Työpaikalla katoin sitten radioaseman nettisivujen soittolistasta että kyseessä oli Rosettin Sinfonia g-molli. Hyvältä kuulosti, täytys ehkä tutustua lähemminkin säveltäjään.

Ehkäpä mainittu Rosetti pystyisi kilpailemaan Haydnin varhais- tai keskikauden sinfoniatuotannon kanssa mitä yleisön suosioon on tullakseen. siinä määrin muita päätä pitemmäksi säveltäjäksi hän mozartin ohella venyi usein triviaaleihin aikalaisiinsa nähden, joita suuret tunteet karttoivat.