Rummut: soittaminen ›

Tuo Rn'B:n Gene Hoglan

Mutta siitähän gospelrummutuksessa on vähän niinku kyse: Ylisoittamisesta.
 
Paitsi että noilla mustilla kavereilla usein on vähän parempi taimi kuin monella muulla.
 
Jenkkien idols bändissä rumpali saa fillailla niin paljon kuin sielu sietää. Tässä maassa taas ei.

Paitsi että noilla mustilla kavereilla usein on vähän parempi taimi kuin monella muulla.
 
Jenkkien idols bändissä rumpali saa fillailla niin paljon kuin sielu sietää. Tässä maassa taas ei.
 
Yhdysvallat - tuo rumpufillien luvattu maa. Ja se timehän riippuu suoraan ihonväristä ;)

Yhdysvallat - tuo rumpufillien luvattu maa. Ja se timehän riippuu suoraan ihonväristä ;)
 
HOHO onhan niitä poikkeuksiakin valkoihoisissa Steve Gadd mm. joka on tuon laid back kompin kuningas.

Yhdysvallat - tuo rumpufillien ja kaiken muunkin turhan krääsän & hörhellyksen luvattu maa. -Kyllä tämä yltäkylläinen "gospel-tyyli" on ihan suoraan verrannollinen sen maan meininkiin muutenkin... varsinkin mustan väestön.

ja kaiken muunkin turhan krääsän & hörhellyksen
 
Sanoo mies, joka mainitsee idolikseen Terry Bozzion...

Tuon jäbän komppien timefiiliksen takia annan sille anteeksi kaiken ylisoittamisen ja fillailun. Soitti mun mielestä selvästi svengaavimmin noista MD festivalin gospeljäbistä.

Kyllähän kaveri osaa soittaa, mutta olisikohan pikkaisen ylisoiton makua? Soittaa kyllä niin lujaa, että saundi on ihan tukossa sekä kannuissa että pelleissä. Myöskään fraseerauksesta ei kannate puhua, koska tulee pikkaisen hengästynyt olo, "ehdimpäs vielä kolauttaa tuotakin pannua!" Tulee Famudu Konatéa ikävä.
 
No olishan se aika tylsää tulla rumpalia katsomaan johonkin näytökseen jos se takois kymmenen minuuttia perusbiittiä, vaikka kuinka svengaavaa. Minusta soundi ei ole tukossa, paitsi sinätuubissa. Ja kyllähän on tullut nähdyksi että kaverilta onnistuu hienon perusbiitinkin vääntäminen tähtien taustalla nöyrästi. Ei kai sitä muuten käytettäisi.

Nyt Pekka pessimistit nurkkaan runkulle, hop hop! Niinkun olis jo! Tässä puhutaan nyt rumpaleista, jotka lyövät kyrvällä pöytään ja sanovat että "ota tai jätä". Siinä sitä sitten aina vähän roiskuu yli reunojenkin kun rapataan. Musikaalisuuden yksi tärkeimmistä osista on mukaan heittäytyminen ja satsaus, riskien ottokin.

Aaron kiertää tällä hetkellä näköjään BÄKKÄREIDEN kanssa - pitäsköhän mennä kuukauden päästä tsiigaa Hartwallille... ;) www.backstreetboys.com

Aaron kiertää tällä hetkellä näköjään BÄKKÄREIDEN kanssa - pitäsköhän mennä kuukauden päästä tsiigaa Hartwallille... ;) www.backstreetboys.com
 
En tiedä tyydyttääkö musiikillisesti, mutta ehkä puitteet ja liksa korvaavat

Niin, se on vähän niinkuin jazz....Paitsi että gospelissa on aina joku määrätty pulssi ja tempo :p...Ja biisi..............
 
Eiköhän se ylisoittaminen aina liity suhteessa muihin soittamiseen, eikä siihen soitetaanko jossakin musiikissa paljon. Jossakin jazzissa on enemmän nuotteja kuin toisessa, mutta jos joku soittaa liikaa suhteessa muihin, tavallisesti toiset soittajat eivät pysty vastaamaan jonkun soittajan haasteeseen. Aaronin tapauksessa tausta ei pysty vastaamaan hänen haasteeseensa, joten hän soittaa yli. Coltranen soitto Miles in Stockholm -levyllä on taas sitä, ettei rytmisektio (Kelly-Charmbers-Cobb) pysy Tranen ajatusten tasolla, vaikka he olisivatkin osatessaan voineet. Muttei pudonnut. Eli väitän ettei jazzissa voi soittaa yli, koska se on osa sen estetiikkaa ja improvisoidun musiikin rajoissa, sikäli mikäli siitä on löydettävissä tiettyjä piirteitä, mitkä mahdollistavat sen luokittelun jazziksi.
 
Jazzin pulssittomuus ja tempottomuus on kuulijan kompetenssin puutteesta johtuva ongelma, jos puhutaan klassisesta jazzista, mainstreamista tai modernista mainstreamista, eli jazzista. Free jazz on toinen juttu, koska se ei nimestä huolimatta joskus ole jazzia nähnytkään. Ja jazzissahan nimen omaan soitetaan biisejä, eikä jotakin molliysiuzvaa ja melismakäkätystä. Jos sävelmää tai harmoniaa ei kuule jazzista, ei tällöin kannattaisi kirjoittaa mitä sattuu. Oli jazz tonaalista tai modaalista, niin aina siellä on harmonista liikettä tehty riittävästi, toisin kuin nyky R&B:ssa tai jossakin fucking gospelissa, joka ei sitä yleensä ole nähnytkään. Näpsäkkä markkinoitikikka saada kaikki ylisoittavat R&B-rumpalit erottumaan massasta nimeämällä ne modernin raikkaan nuorekkaasti "Gospel-rumpaleiksi".
 
On muuten sairaan hyvä kuulosia nuo kolmeen jaetut 16-osafillit.....No olishan se aika tylsää tulla rumpalia katsomaan johonkin näytökseen jos se takois kymmenen minuuttia perusbiittiä, vaikka kuinka svengaavaa.
 
"Raikkaisiin filleihin" tarkertuminen on rumpaleiden päänvaiva, aivan kuten 16-tiluihin "Guitar Heroes" -konsertissa. Köpöt musiikilliset ideat piilotetaan sorminäppärään sivulauseeseen ja substanssi puuttuu. Pelkkää tarkkaa tilutusta, josta vuonna 2012 ei muisteta mitään muuta kuin se, että hävettää tunnustaa diganneensa sitä joskus. Joskus perussetti puree paremmin kuin tuhat tilua. Täytyy tunnustaa että Burdie-linkki, jonka sisältöä onnistuin myös dumaamaan, on musiilliselta substanssilta aivan eri luokkaa. Ja Gadd: hänen jokainen tilunsa perustellaan johdonmukaisella, arkkitehtuurisella kaarella, jolloin hän on ansainnut vetää vaikka sen ratamacue-käännöksensä.
 
Paitsi että noilla mustilla kavereilla usein on vähän parempi taimi kuin monella muulla....Ja se timehän riippuu suoraan ihonväristä ;)....Steve Gadd mm. joka on tuon laid back kompin kuningas.
 
Itse asiassa monien mustien rumpaleiden kelpo taimi johtuu nimen omaan mustasta ihonväristä, koska usein heillä on mustaihoiset biologiset vanhemmat, joiden kulttuurissa on tapana laajemmalla otteella laulaa mustan perinteen mukaisella intonaatiolla ja saundi-ihanteella. Mun vanhemmat ovat ugrilaista alkuperää, ja meillä ei pulssi ollut siionin virsissä se ydinasia, mutta toisaalta siionin virsissä oli taukoja, mitä "Guitar Heroes" -konsertissa ei ollut. Muun muassa siksi siionin virret kolahtavat 1000 kertaa syvemmälle kuin Derek Roddy.
 
Ja Steve Gadd ei ole laid back -kompin kuningas, vaan yksi kaikkien aikojen settirumpaleita millä tahansa mittarilla mitattuna. Hän soittaa johdonmukaisesti itsensä kanssa, eli pysyy itse läjässä, sekä myös ympäröivään musiikkiin hän löytää sellaisia ratkaisuja, minkä takia hän on ollut studiossa kannujensa takana enemmän kuin kaikki rumpupalstalaiset yhteensä. Hänen time feelinsä on neutraali, muttä häneltä löytyy sellaista mikrorytmiikan ja fraseerauksen tajua, miksi hänen tunnistaa vaikka minun rummuilla ensimmäisestä tahdista.

Diipadaapadaa. Vaikka kuinka siinä heität teoriaa ja perustelet mielipiteesi hienoin sanakääntein, on kyse puhtaasti makuasiasta. Et sinä voi tulla sanomaan että Spears on huono koska päläpäläpälä. Tai voit mutta sillä ei ole mitään merkitystä. Olet ehkä fanaattisin puolustamaan sitä musiikkia mistä pidät. Jos et pitäisi kantrista, haukkuisit täällä palstalla koko lajin lyttyyn. Aika veijari.

Mites, jazzmies, en nyt tiedä vastasitko ironisiin heittoihin vakavalla mielellä ollaksesi hauska vai otitko niistä ironisista heitoista itseesi, mutta kysyn nyt kuitenkin jokatapauksessa että onko susta mikään musa hyvää? Vai löytyykö kaikesta ainoastaan jotain negatiivista?

Diipadaapadaa. Vaikka kuinka siinä heität teoriaa ja perustelet mielipiteesi hienoin sanakääntein, on kyse puhtaasti makuasiasta. Et sinä voi tulla sanomaan että Spears on huono koska päläpäläpälä. Tai voit mutta sillä ei ole mitään merkitystä. Olet ehkä fanaattisin puolustamaan sitä musiikkia mistä pidät. Jos et pitäisi kantrista, haukkuisit täällä palstalla koko lajin lyttyyn. Aika veijari.
 
Tervetuloa Kailis Muusikoiden.netin keskustelupalstalle! Täällä on tapana kirjoittaa kirjoitusten pohjalta, eikä kirjoittaa kirjoittajasta. Näin minulle on opetettu: se mitä teet ratkaisee, eikä se kuka olet. Eli jos nyt jätetään minut rauhaan ja annetaan kaikkien kukkien kukkia taas, eli saadaanhan kirjoitaa, jooko?

Mites, jazzmies, en nyt tiedä vastasitko ironisiin heittoihin vakavalla mielellä ollaksesi hauska vai otitko niistä ironisista heitoista itseesi, mutta kysyn nyt kuitenkin jokatapauksessa että onko susta mikään musa hyvää? Vai löytyykö kaikesta ainoastaan jotain negatiivista?
 
No kerran kun mentiin jälleen kerran henkilökohtaisuuksiin, niin vastattakoon. Mikä tahansa musiikki on minulle lähtökohtaisesti hyvää, jos se nappaa arvojeni kanssa yhteen. Jotakin musiikkia en voi yksinkertaisesti sietää, kuten en myöskään ydinperheen sisäistä insestiä, vaikka isällä olisikin kovera molo. Kaikista musiikkityyleistä löytyy huonoja esityksiä ja myös niitä, mihin ei ole lisättävää.
 
Yleensä kritisoitavaa löytyy ja on löydyttäväkin, koska muuten kriittinen elämänotteeni, mistä nautin, järkkyy. Jos pystyy heittämään kritiikkiä ja perustelemaan oman kantansa, niin se on minun mielestäni hyvä juttu se. Taas jos dumaa ja ei perustele, jää se pelkästään sanahelinäksi eikä sitä kukaan noteeraa, eli sähköä kuluu ja rahat virtaavat Fortum Marketsin sähkönsiirtomaksuun. Mutta todistettavasti tekstini noteerattiin perusteluiden takia, sillä muutoin niihin ei olisi vastattu lainkaan.
 
Ja "ironiset heitot" ovat oivia ja jarkkojakin, jos niissä olisi perääkin. Mutta nyt kävi näin, että asiat eivät pitäneetkään paikaansa, joten ironia oli tiessään, ja kommenteista tuli sitä samaa emmäoikeastitiedäkään-läppää. Jazz näyttä piinaavan melko montaa ihmistä yhä tänäkin päivänä. Täytyy sanoa että otin kommenteista itseeni, joiden perusteella alan pohtia suhdettani jazziin.

Paljon mieluummin itse kuuntelen ja katselen tällaista, kuin Phillipsien ja Smithien muniin puhaltelemia itsestäänselvyyksiä. Luulenpa että ne sinun mainitsemat muniinpuhaltelut on sulle saavutamattomia juttuja.
 
Aaron soittaa paljon, mutta toistaa itseään jo noin lyhyessä pätkässä aivan liikaa.

No kerran kun mentiin jälleen kerran henkilökohtaisuuksiin..
 
Anteeks nyt jos kyselen henkilökohtaisia. Kerro ihmeessä jos menee liian henkilökohtaiseksi ni lopetan. Mutta kirjotuksistas tulee sellanen fiilis ettet pysty kuuntelemaan musiikkia anlysoimatta. Että kuuntelis vaan ja antais mennä mietittättä sen enempää niitä yksityiskohtia, tai sitä että onko se musagenre nyt sitä mitä ainoastaan voin kuunnella.
 
Ja mitä siihen ironiaan tulee niin en nyt ymmärtänyt sun pointtia. Myönnän että oli myös vähän tarkotus provosoida, mutta oon aika varma että Markkuliini tuntee jazzia, ja myös itse oon sitä kuunnellu riittävästi tietääkseni ettei se ole pelkästään pullsitonta ja temmotonta. Eikös se ole vähän ku ironian idea, että sanotaan jotain muuta mitä tarkotetaan?

Tässä on muuten nyt vielä sitten liveversio tosta piisitä Usherin kanssa, ilman sellasta "nyt soitetaan rumpaleille paljon ihmeteltävää" -ajatusta. Lopussa vähän Sex Machinea Brownin kanssa. http://www.youtube.com/watch?v=Actdg2of4Bs
 
Ja tässä toinen piisi myös melko maukkaalla soitannalla. Tyyliinsopivaa, mielestäin.
http://www.youtube.com/watch?v=69CqaNLTiCg