Studiotyöskentely ›

Lapset ja audiokoneen virtanappi on muuten kans aika hyvä yhdistelmä.
 
Ja etenkin tietsikan napit. Pari kertaa ole joutunut tännekin kirjoittamani tekstin aloittamaan uudestaan kun pikkuinen on painanut resettiä. Ei auta vaikka kotelossa on suojalevy. Vesseli osaa vetäistä sen auki silmänräpäyksessä.

Minä opetin lapset painamaan Ardourin rec-nappia niin ei tarvinnut toisessa huoneessa nauhoitettuja lauluja varten mitään Tranzporteja.

Hah, yksi keskustelunaihe olisi, mitä näiden 10kk-ikäisten wunderkindien äiskät sanoo, kun isät räpläävät aina tietsikkaa tai soittimia ja sitten hermostuvat, kun tahmanäpit ilmestyvät näppikselle. No, se olisi varmaan liian masentavaa luettavaa...Siinä "itsekäs" mies kuulee kunniansa eikä armoa anneta ;-)

Hieno aihe :)
 
Täytyy tässä jakaa yksi upea kokemus lapsuudenajoilta, kun ei vielä omia ole.. eikä tulekaan pariin vuoteen.
 
Enivei: Joskus 80-luvun lopulla faija oli töissä hyvinkääläisessä paikallisradiossa. No sen täytyi eräänä iltana mennä tekemään sinne jotain sulkemisajan jälkeen ja sehän päätti ottaa mut mukaan. Hetken oli kuulemma ihmetelly, että mihin helvettiin se mukula katos, kunnes löydyin viereisestä tarkkaamosta mikserin vierestä.. Olin laittanut ilmoille oman näkemykseni radiolähetyksen miksaamisestani. :)
 
Seuraavana aamuna kuuleman mukaan aamulähetys oli kuulemma ollut pelkkää kohinaa muutaman minuutin..
 
Höhhöö. Lapset on kivoja.

Tyttöystävän pikkusisko on jonkin sortin luonnonlahjakkuus. Hän on kuusi vuotias, osaa nykyään soittaa pianolla korvakuulolta biisejä vaikka ei ole ennen soittanutkaan pianoa missään(mm. salkkareiden miian laulun opetteli korvakuulolta :D). Siis melodioita. Sitten tyttöystävä opetti sille pari sointua niin nyt se osaa itse muodostaa jo niitäkin vähän :|

Lapsissa on siisteintä se, että niiden eka kela ei ole "osaankohan mä nyt tätä tarpeeks hyvin?" tai "mitä jos mä mokaan?" tms.
 
Ne vaan vetää. Ihan mahtavaa jengiä.

11 kk vanha poikani rientää nelivedolla oitis paikalle, kun näkee tai kuuleekin faijansa räveltävän kitaroitaan,
 
Näin kai miekin innostuin kitara-asioista. Tosin vähän vanhempana. "Isi soita vielä tättädää tättädää!" (Alice Cooperin School's out. Lempparibiisi sillon.)

Mun tytär oli kahden vanha kun se tajus, miten stereot toimii... Tosta kovemmalle ja tosta kun painaa, alkaa kuulua radio jne.
 
Sit kerran kun pikkumimmi halus kuunnella musiikkia, se koitti ensin siitä volumenupista (täysille) ja sitten vasta niistä ohjelmavalitsimista... Radiossa ei ollut kanavaa valittuna, tuloksena valkoista kohinaa _täysillä_ eli ihan järjettömän lujaa! Tenava säikähti ihan kamalasti ja toisen kaiuttimen yläpään elementti sanoi lopullisesti sopimuksen irti.
 
Isin tyttö...

Poika (7v) on yhtä innostunut erilaisista äänistä kuin itsekin. Milloin mistäkin syntyy, joku kutkuttavan erikoinen ääni, niin se on "musiikkia". Pyörän pinnoihin jäänyt pajunoksa soitti viimeisimmän kompin. Harmi, ettei voida aina kaikkea "sämplätä". Ainakin poikani tuntee tuon oikean musiikin tekemisen tärkeimmän sanan. Kokeellisten soitinten rakentelu kiinnostaa myös kovasti. Harmi, ettei ole aina aikaa kaikkeen, mitä mieli tekisi rakennella. Pitääkin tässä järjestää sitä. :)
 
Nuorempi (alle 1v) taas tajusi jo parikin kuukautta sitten mitä volumenapista tapahtuu. Hirmuinen edestakaisin-sahaus päälle; selvää dj-ainesta.

Sit kerran kun pikkumimmi halus kuunnella musiikkia, se koitti ensin siitä volumenupista (täysille) ja sitten vasta niistä ohjelmavalitsimista... Radiossa ei ollut kanavaa valittuna, tuloksena valkoista kohinaa _täysillä_ eli ihan järjettömän lujaa! Tenava säikähti ihan kamalasti ja toisen kaiuttimen yläpään elementti sanoi lopullisesti sopimuksen irti.
 
Tänään kävi just tollai. Luurit korvilla, stereot täysille ja sit piuha veks.
 
BOOOOOM
 
Ihmeen vähän "painetta" tollasesta kotihifisarjasta kuitenkaan lähtee. Se ääni vaan tulee lujaa mut ilma ei liiku. Biisi oli muuten Klamydian "Ryssä mun leipääni syö". Älkää kysykö.

volumenupista (täysille) ja sitten vasta niistä ohjelmavalitsimista... Radiossa ei ollut kanavaa valittuna, tuloksena valkoista kohinaa _täysillä_ eli ihan järjettömän lujaa!
 
Kyllä ne kerkeisivät kuulonsa pilata sitten myöhemmälläkin iällä. Vähän kontrollia hei! :)

volumenupista (täysille) ja sitten vasta niistä ohjelmavalitsimista... Radiossa ei ollut kanavaa valittuna, tuloksena valkoista kohinaa _täysillä_ eli ihan järjettömän lujaa!
 
Joo, tätä on kokeiltu meilläkin pariin otteeseen. Itkuhan siinä tuli. Onneksi skobet ei sentään hajonnu.

Olen kirjoittamassa yli 568 päivää vanhaan ketjuun! Olisi ihan mukava lukea lisääkin tällaisia juttuja, kun alkaa itsellekin tulla ajankohtaiseksi.
 
4,5 kuukautta on jannulla ikää ja kyllä hän kovasti jaksaa aina musiikista innostua, kitarasta varsinkin. Huuliharppua soitin tänään ja ilme oli samanlainen kuin silloin kun annettiin hänelle ensimmäistä kertaa kiinteää ruokaa lusikalla.. se oli kyllä varmaan ihan oma vika (molemmilla kerroilla).
 
Olen äänitellyt poikaani kyllä aktiivisesti koko tämän alkuajan. Ehkä kohta voisi jo noiden jokellusten pohjalta tehdä jonkun biisin.

Meiltä löytyy kotosalta soitinarsenaalia pojalle, kyl se innoissaan noita sit soitteleekin. Vanha Yamahan kosketinsoitin ja Millenium sähkörummut, ns. "hellanlevyt". Sahasin sille kapuloista lyhyemmät versiotkin kun meinas olla vaikeeta. 3-vuotias on hän, osaa jo muuten single stroke rollia vetää laskien samalla yks-kaks-yks-kaks. :)
 
Omia lauluja tietenkin tekee ja laulaa hienosti muiden tekemiä, osaa aika kattavan määrän biisejä jo ulkoa.
 
Pienempi on 8 kuukauden ikäinen, kiinnittää kyllä tarkasti huomion musiikkiin, mut ei vielä osaa edes ryömiä hirveästi, joten ei ole isukin virtanappulalla käyty...*kopkop*

Meillä on himassa kaikki mahdolliset perussoittimet Grotrian Steinweg-pianosta lähtien, eikä yksikään meidän kolmesta mimmistä ei ole kiinnostunut musiikista pätkääkään. Voi olla, että isin rämpyttely on ollut jotenkin liian traumaattista kehittyvälle mielelle ;-) Vähän surullista, mutta kaikki ovat kyllä kuvallisesti taitavia, vanhempiensa peruja.

Meillä tytöt (nyt 6 ja 8) ovat aina laulaneet ja diggailleet musiikista, mutta soittaminen ei ainakaan vielä ole ottanut tuulta siipien alle. Ehtiihän sitä.
 
Lauluja on äänitelty muutamaan otteeseen iskän "oikeassa" studiossa, ja eka demo tehtiin 2004, bändin nimeksi tuli Hullut Veturit.
 
Nyt on työn alla Hullut Veturit 2, jonka laulut on jo äänitetty 1,5 v sitten. Miksutuksia olen tehnyt toooosi rauhalliseen tahtiin, nyt alkaa ekat biisit valmistua. Alla 6v:n tulkinta lentokonelaulusta:
 
http://personal.inet.fi/bailu/lpmrrb3/lentsikka.mp3
 
Tällä uudella on mukana sitten poika, nyt 4 v. Sillä kaverilla on otteet kunnossa, tykkää soittaa "isin punaista kitaraa" (strato) microcuben läpi, osaa karjua loordit ja sturmunddrangit pieteetillä, ja "hevitukkaa" on kasvatettu yli 2v, sitä EI saa kuulemma leikata.

Meillä tytöt (nyt 6 ja 8) ovat aina laulaneet ja diggailleet musiikista, mutta soittaminen ei ainakaan vielä ole ottanut tuulta siipien alle. Ehtiihän sitä.
 
Lauluja on äänitelty muutamaan otteeseen iskän "oikeassa" studiossa, ja eka demo tehtiin 2004, bändin nimeksi tuli Hullut Veturit.
 
Nyt on työn alla Hullut Veturit 2, jonka laulut on jo äänitetty 1,5 v sitten. Miksutuksia olen tehnyt toooosi rauhalliseen tahtiin, nyt alkaa ekat biisit valmistua. Alla 6v:n tulkinta lentokonelaulusta:
 
http://personal.inet.fi/bailu/lpmrrb3/lentsikka.mp3
 
Tällä uudella on mukana sitten poika, nyt 4 v. Sillä kaverilla on otteet kunnossa, tykkää soittaa "isin punaista kitaraa" (strato) microcuben läpi, osaa karjua loordit ja sturmunddrangit pieteetillä, ja "hevitukkaa" on kasvatettu yli 2v, sitä EI saa kuulemma leikata.
 
Humppeli römppeli humppeli römppeli! Mahtavaa! :)
+

Täällä kanssa armoton hevimiehen alku. Neljä lasissa ihan tuota pikaa ja alkaa pikkuhuiljaa kitarat kiinostamaan. Oma sähkis pitäisi kuulemma jo saada. Tulee nykimään hihasta että "laita isi sitä missä soittaa ländi louds". Sitten kun jyräyttää Blizzard of Ozzit soimaan niin nyökyttää päätä tahdissa, näyttää kennellittoa ja kiljaisee että "meillä soi hevimetalli". Ollaan nauhoteltu omia demoja missä poika laulaa lähinnä mitä sylki suuhun tuo. Kyllä saa nauraa ja kun kahdestaan asustellaan niin ei ole akatkaan sotkemassa kuvioita.

http://personal.inet.fi/bailu/lpmrrb3/lentsikka.mp3
 
Jollakin kierolla tavalla mulle tuli tästä Sielun Veljet mieleen.
 
Lapset uivat käsipohjaa lentokoneen lattialla.
 
Tää on ehkä psykedeelisin rivi ikinä. :D