Klassinen ›

Pitänee kirjoittaa tästä asiasta rondoonkin, kun tuntuu oleva maailmaanlaajuinen ongelma. Siis omistusmuodon käyttö.
 
Kun tehdään baletti/näytelmä/elokuva, se on koreografin/ohjaajan luoma taideteos. Jos siihen on hommattu säveltäjä tekemään musiikki, hän on ohjaajan/koreografin palveluksessa tekemässä musiikkia, joka tukee ohjaajan/koreografin visioita.
 
Ei voida puhua Stravinskin baletista Tulilintu, vaan Stravinskin musiikista baletissa tulilintu, sillä ettehän te puhu Bela Bartokin elokuvasta hohto. Nämä oikeammat ilmaukset on opittu elokuvien kohdalla, mutta baleteissa on parannettavaa. Eli ei siis Sibeliuksen balettipantomiimia Scaramouche, koska ei John Williamsin elokuvaa Tähtien sota.
 
Vai voitteko vielä puhua Tshaikovskin baletista Pähkinänsärkijä näiden Marius Petipan Tshaikovskille antamien ohjeiden jälkeen?
 
"Näyttämö on tyhjä. On yö. Kuu paistaa huoneeseen ikkunasta. Kahdeksan tahtia pehmeää ja salaperäistä musiikkia. Clara tulee yöpuvussaan varovaisesti huoneeseen, sillä hän haluaa vielä ennen nukkumaanmenoa tavata pähkinänsärkijän. Kahdeksan tahtia vielä salaperäisempää musiikkia hänen sisääntuloaan varten. Hän pelkää. Kaksi tahtia pelkoa. Hän lähestyy pähkinänsärkijän sänkyä. Kahdeksan tahtia outoa ja salaperäistä musiikkia. Kello lyö kaksitoista. Musiikissa tauko."(Suomen Kansallisbaletin Pähkinänsärkijän käsiohjelma, 1994)

Jostain kumman syystä näitä teoksia kuulee sinfoniaorkestereiden konserteissakin soitettavan, jolloin musiikki irrotetaan tavallaan konstekstistaan riisuttuna kaikista koreografian luomista ulkomusiikillisista eli ei-musiikillisista yhteyksistä ja merkityksistä, jolloin baleteista tulee ikään kuin absoluuttista musiikkia ilman dramaattista funktiota. Varmasti yksi syy siihen, miksi en pidä Stravinskyn baletista Petrushka CD:ltä kuunneltuna.

Ei voida puhua Stravinskin baletista Tulilintu, vaan Stravinskin musiikista baletissa tulilintu, sillä ettehän te puhu Bela Bartokin elokuvasta hohto. Nämä oikeammat ilmaukset on opittu elokuvien kohdalla, mutta baleteissa on parannettavaa. Eli ei siis Sibeliuksen balettipantomiimia Scaramouche, koska ei John Williamsin elokuvaa Tähtien sota.
 
Ei elokuva- ja balettimusiikkia voi mielestäni rinnastaa ihan noin yksiselitteisesti, sillä niiden merkitys on aika erilainen. Musiikki on baletin olennainen osa ja tasavertaisessa asemassa yhdessä tanssin kanssa, kun taas elokuvassa musiikin tehtävä on monesti olla vain taustalla tunnelmaa luomassa. Nykyään elokuvamusiikki ei edes enää juurikaan ole yksittäisiä musiikkinumeroita vaan jatkuvaa, muodotonta massaa, jota ei välillä edes tule huomanneeksi. On tietysti poikkeuksiakin. Voisi kuitenkin sanoa, että baletissa musiikki on tärkeämpää kuin elokuvassa.
 
Mutta periaatteessa olen sikäli samaa mieltä, että baletista puhuttaessa voisi mainita esim. "Tsaikovskin-Petipan Pähkinänsärkijä", siis sekä säveltäjän että koreografin nimi, koska molemmat ovat sen tekijöitä. Toisaalta vain säveltäjän nimen mainitseminen lienee jäänyt tavaksi siltä ajalta, kun näitä kuuluisia koreografioita tehtiin, ja useampi säveltäjä saattoi säveltää oman musiikkinsa samannimiseen balettiin, jolloin tietysti selvyyden vuoksi baletin nimen kohdalla mainittiin, kenen säveltäjän musiikista on kysymys. Syynä saattaa myös olla tosiaan sekin, että balettimusiikkia esitetään usein konserteissa, jolloin koreografin nimen tietäminen ei liene aivan välttämätöntä. Baletin esittäminen ilman musiikkia sen sijaan lienee harvinaisempaa. =)