Kitarat: soittaminen ›

Sooloilussa on muodostunut ongelmaks kauheat pikkausäänet, miten niistä eroon? Vaikka kuinka pehmeesti pikkaa, kuulu se thyck suoraan vahvistimesta läpi, what gives?
 
Ah jea! My favorite one!
 
Pikkausäänestä suurin osa syntyy itse plekun materiaalista, muodosta ja sekä tietenkin pikkaustavasta. En tiedä minkälaista plekua käytät, mutta täs on mun muutama markka aiheesta:
 
Itse käytän sähkiksen kanssa tylppää, pisaramaista Dunlopin Jazz Tone 204:sta, koska koen että se sopii mun hanskaan tietenkin parhaiten, mutta myös plekun iskuääni on erittäin pehmeä. Jollakin alle millin lärpillä syntyy yleensä enemmän kolinaa ja sirinää...Plekun pään muotokin vaikuttaa soundiin; mitä terävämpi, ääni syntyy enemmän "poksahtaen" ja sivuääni on enemmän tajuuskaistaltaan keskimiddleä...taasen pyöreämpi, niin smoothimpi alkuääni ja sivuääni hieman korkeammalla. Nää on sit kanssa erittäin soittajan tatsista kiinni.
 
Sitten tatsista ja soittotavasta hieman. Plektran kulma vaikuttaa kanssa sivuääneen. Mitä enemmän vinossa pleku on, sitä enemmän syntyy sellasta sihinää/vihlovaa soundia. Tää on joskus ihan haluttu ja mietitty homma, esmes nopeissa mättösahauksissa kun halutaan plekun ääntä taasen mahdollisimman paljon kuuluville. Taas tässäkin vaikuttaa plekun muoto ja paksuus! Itse pyrin pitämään ihan pienessä kulmassa kieliin nähden, melkein samansuuntaisesti. Tää on ainakin mulla toiminu pikkausäänten eliminointiin. Soundiin vaikuttaa kanssa kuinka syvältä kielien välistä rouhii. Kun soittaa kovalla säröllä ja dynamiikkaa ei käytännössä ole, riittää plektrakädeltä vain pienen pieni hipaisu, jotta ääni saadaan soimaan...taas tässäkin on se, että mitä pienempi liike, sitä nopeampaa soitto on;) Hyvä tapa hieman treenata tota plekun syvyyttä: soittele yhtä kieltä tremolomaisesti ja kattele samaan aikaan bodyn ja kielten välistä näkyykö plekun päätä. Jos näkyy niin nosta plekua hieman.
 
Ja sit elektroniikkaan: kitaran mikeillä on kanssa vaikutusta kuinka herkästi ne ottavat plekun ääntä. Mä en itse oo hirveesti aiheeseen perehtyny mutta niillä on tosiaan merkitystä. Esmes P90-tyyppisillä mikeillä varustettu kitara kuulostaa aivan erilaiselta kuin EMG81...daa...On muutamia laitteita millä saa pikkausääntä vaimennettua vielä. Dynaaminen eq on oiva peli tällaseen kun kaikki muut kikat ei enää toimi. Dynaaminen eq on vähän niinkun kompressori, mutta vain tietyllä taajuuskaistalla operoiva eli de-esser tyyppinen. Pikkausäänen vittumaisimmat paikat on yleensä 1,5 kHz - 3,5 kHz. Sieltä kun hakemalla hakee oman plekun äänen ja laittaa thresholdin aika alas, että jokasen iskun alkuun kone nappaa kiinni, niin iskuääni vähenee, mutta samalla jättää luonnollisen soinnin sekä botnen ja yläpään iskun ajaksi. Tällasia laitteita missä on dynaaminen eq on mm.TC-Electronicin Finalizer ja BSS DPR-901ii. Yleensä perus de-esserit ei toimi, koska niiden taajuskaista loppuu liian korkealle ja q-arvonkin sääteleminen on yleensä aika kehnoa.
 
Vahvistin ja särön tyyppi vaikuttaa kuinka kovaa plekun ääni tulee läpi. Sun pitää vaan kokeilla eri vaffareita ja purnukoita, millä se minimoituisi.
 
Happy hunting!
 
E: unohtu vallan tyystin. Pikkausääneen vaikuttaa todella valtavasti mistä kohtaa sä pikkaat; tallan vierestä vai läheltä kaulaa. Tähän vaikuttaa kans oikeen käden asemoiminen eli onko se sulla tuettuna tallan päälle vai sormilla bodyyn. Mä ite diggaan enemmän lähemmältä tallaa pikatusta äänestä varsinkin särön kanssa...se on enemmän napakampi ja käskevämpi. Itek anssa koen tallan päälle käden asemoimista paremmaksi vaihtoehdoksi kun sitä kautta saa rennomman otteen soitosta...mee ja tiedä...nää on niin henkilökohtaisia juttuja, että näkemättä ja kuulematta sun soittoa on melkein mahdotonta sanoa, että tee näin ja näin. Koita kummiski ihan ekaks erilaisia plekuja ja pikkaustyyliä ja eri kitaroita. Kyl se jossakin vaiheessa löytyy! Jos ei, niin palkkaat kitarateknikon, mikä rakentaa sulle sellasen räkkihelvetin et saat sen pikkausäänen muutettua vaikka trumpetiksi!