Bassot ›

Kuten toi lahovaahtera kannessa.
Se on tosi kaunista munsta
 
Ja halpiksessa kaula läpi rungon tekee siitä erittäin aran ilmastonvaihtelulle.
No tää on eittämättä riski. Katotaan miten käy. Vaan hittojakos minäkään jeesustelemaan kymmenenkään vuoden päästä "I told you so" koska niin monesta asiasta voi olla jälkiviisas ja TUURIpeliähän tää on.
 
on mahdollista löytää hyvä 5-kielinen alle 300 euroon, käytettynä
Totta. On myös mahdollista että tää korealainen on parempi. On mahdollista että ei ole. Kaikki on mahdollista. Ero tässä nyt on se että käytettynä pitäisi metsästämällä metsästää haluamaansa kun tuonne koreaan voi laittaa sähköpostia "mulle heti nyt"
 
musta ne voi olla jopa parempia ominaisuuksia tohon hintaluokkaan.
musta ja susta, siinäpä se. puolin jos toisin on minusta huono käyttää mielipideasioita argumentteina. mun mielestä sun argumenteissa vahvin on pointti puun elämisestä mutta sekään ei edes osu juuri tähän kaukoidän halpa-kimppatilaus-kritiikkiin koska se pätee ihan samalla tavalla kalliisiin merkkisoittimiin. ihan yhtälailla puuta nekin on, vaikka oiskin vähän paremmin kuivattua puuta - toiselta puolen palloa eri ilmastosta se tulee kuitenkin.
 
Ja ei se nyt niin mene että käytetyssä bassossa automaattisesti on niin kuluneet nauhat että pitää heti remontoida. :)
ei toki. ja nehän on vaihdettava osa. pulttipelistäkin voi vaihtaa bodyn/kaulan jos siltä tuntuu. mutta erilaisella kaulaliitännällä olevat soittimet on kuin vertaisi autoja joissa on etuveto/neliveto/takaveto. eri soundi.
 
Huonoahan tossa on ainakin pintakäsittely.
On, ja se laskettakoon hintaluokan miinukseksi. Pintakäsittelyn pystyn kuitenkin itse halutessani korjaamaan (ok, kaikki ei ole niin händydändyjä kuin minä mutta edelleenkin puhun vain omasta puolestani)
 
eikä merkkikitaroissakaan aina se pintakäsittelyn viimeistely ole vimpan päälle, ainakaan fenkuissa mitä oon kattonu (kun vertaa gibson/esp/ibanez)
 
Jälleenmyyntiarvo on vähän hassu juttu. Kun siinä usein merkkaa vielä enemmän se mitä lavassa lukee kuin se miten hyvä se soitin oikeasti on.
Sekin riippuu ihan siitä että minkä hintaluokan soittimesta puhutaan ja mitä siinä lavassa lukee. Ja miten soitin soi. Mun mielestä noi korreloi epätasaisesti keskenään. Mun strato oli uutena muistaakseni 1500 ja siitä vois käytettynä saada 800. En usko että tuosta kukaan tonnia maksaisi, ihan stankkupeli vm 2001. Mutta wolfbassosta maksoin 250 ja uskon että siitä VÄHINTÄÄN 200 sais ja uskon että siitä voisi saada vaikka 300 myös helposti. huom ainakin niin kauan kuin se neckthrough on suorassa ja halkeamatta.
 
eli on siinä parempi tehosuhde jälleenmyyntiarvon suhteen. 350 maksanut tokai-jatsari tuskin liikkuu vielä 250 hintaan. eli ei sillä tokain "merkillä" ole yhtään parempaa arvoa kuin tolla wolfin tyhjällä lavalla.
 
Tärkeintähän on tietenkin että omistaja on tyytyväinen ostokseensa.
Suomessa saa kudoja siitä että tekee naapurin kateelliseksi ;)
 
Kyllä tää muu munmielestä on sellaista pintakuohua mihin nyt ei kannata niin kauhean vakavasti suhtautua. Etkä sä musta ole sitä niin tosissaan ottanutkaan, mikä on vaan hyvä juttu.
En ole vain vähään aikaan päässy kunnolla vääntämään niin viihdytänpä tässä itseäni ;D
 
Yksi tavoite on provosoida mutta aiheuttamatta mielipahaa ja olla menemättä henkilökohtaisuuksiin. Se on erityisen haasteellista keskustelupalstoilla. Sosiaalisia taitoja on hyvä harjoitella täällä "turvallisesti" kun töissäni usein ihmistuntemus ja sosiaaliset taidot ovat tarpeen. Pitää osaa vedellä naruja.