| Aihe: Fender Strato lyhyt oppimäärä? | |
|---|
|
Ei ole Stratoista kokemusta ja niistä on niin pirun monta eri mallia, ettei millään jaksa kaikkia kahlata spekseistä läpi. Eli voisiko joku viisaampi listata "pääluokkatasolla" eli Standard, Classic jne. olennaiset erot. Jätetään vuosikohtaiset reissuet ja artistit pois, sekä itsestäänselvyydet. Lähinnä siis kaulat, puut, mikit, tremolot, ym. Vai menevätkö nämäkin ristiin ja sekaisin noiden luokitusten kanssa?! No, miten vain, pääasia että saisi jotain tolkkua.
Voi olla että on mission impossible lyhyesti selventää, kertokaa jos näin on. Ja kyllä, tiedän että näistä on paljonkin ketjuja, mutta niistä irtoaa vain murusia eikä kokonaiskuvaa. Myös joku hyvä linkki aiheeseen kelpaa tietysti.
"Trust me, I know what I'm doing." -Sledge Hammer | |
Ainakin pitää muistaa tekomaa. Japani Stratot ovat mielestäni hyvälaatuisia. Nykyäänhän niitä ei enää tehdä. Squierit tulivat jossain vaiheessa samasta tehtaasta (yhä?), mutta ovat mielestäni olleet heikompilaatuisia, kuin Jaapanifenkut. Meksiko fenkut ovat ihan ok laatuisia, mutta stratomaisia kitaroita saa mielestäni kilpailijoilta paremmalla hintalaatu-suhteella. Amerikka Stratoista ei juuri ole kokemusta.
Skenehuora jo 6 vuotta. |  Vainhaalee
07.03.2008 21:56:53 (muokattu 07.03.2008 22:42:47) | |
|
Ei ole Stratoista kokemusta ja... ... niistä irtoaa vain murusia eikä kokonaiskuvaa. Myös joku hyvä linkki aiheeseen kelpaa tietysti.
Stratocaster on kuitenkin Fenderin "se" malli, sitä tehdään nykyään karkeasti noin viittäkymmentä eri mallia. (Laskin karkeasti F:n sivuilta...)
Stratocaster on hyvin persoonallinen kitara, oman mielikuvani perusteella sieltä voi äkkiä karsia mielenkiintoiset mallit äkkiä esille.
Tästä kirjoituksesta ei varmaan ole paljon hyötyä jos lähdetään siltä pohjalta, että pitäisi tehdä valmis listaus malleista:
-meksikolaiset
-jenkit
-japsit
-customit
-käytetyt puut
-elektroniikka
...jne...
Mikäli ymmärrät.
EDIT: No tuossa alhaalla onkin nähty vaivaa ja kasattu näpsäkkä paketti. Itsekin pitkään stratoa katselleena olen pikkuhiljaa kallistellut Deluxe Powerhousen ja Artist Series Eric Clapton -stratojen välillä. Haluan kuitenkin perus-straton, jossa on vähän bonarina boostia, mutta päätöstä ei ole vielä syntynyt otelautamateriaalista. Ja rahoitus on jäässä, mutta kyllä se sieltä tulee kun muut rahareiät vähenevät.
Eli siis kun on tietty budjetti ja ominaisuudet joita kitaraltaan haluaa, löytää valikoimasta helposti omansa...
Ass Traffic |  biibob
07.03.2008 22:06:31 (muokattu 09.03.2008 13:41:31) | |
|
Ei ole Stratoista kokemusta ja niistä on niin pirun monta eri mallia, ettei millään jaksa kaikkia kahlata spekseistä läpi. Eli voisiko joku viisaampi listata "pääluokkatasolla" eli Standard, Classic jne. olennaiset erot. Jätetään vuosikohtaiset reissuet ja artistit pois, sekä itsestäänselvyydet. Lähinnä siis kaulat, puut, mikit, tremolot, ym. Vai menevätkö nämäkin ristiin ja sekaisin noiden luokitusten kanssa?! No, miten vain, pääasia että saisi jotain tolkkua.
Voi olla että on mission impossible lyhyesti selventää, kertokaa jos näin on. Ja kyllä, tiedän että näistä on paljonkin ketjuja, mutta niistä irtoaa vain murusia eikä kokonaiskuvaa. Myös joku hyvä linkki aiheeseen kelpaa tietysti.
Stratoistahan valmistetaan USA, Japanin ja Mexicon malleja. Valmistusmaasta riippumatta soitin on aina yksilö ja hinta ei aina ole oleellisin.
kannattaa myös tarkkaan miettiä itselleen se sopiva hintaluokka, koska stratojakin löytyy melkein mihin hintaan tahansa.
Mexicossa valmistetaan classic sarjaa ja standardia ainakin, jotka ovat todella yksilökohtaisia soittimia. Hinta/laatusuhde on kuitenkin erinomainen, joten näitä ei missään nimessä pidä ohittaa, kun on stratoja ostamassa.
Classic-sarjojen kitarat on nimenmukaisesti pyritty tekemään tietyn vuosiluvun stratoa vastaavaksi, eli niiden ominaisuudet ovat hyvin sen mukaiset. Classic sarjoista tehdään
50-luvun versioita:
Otelauta on vaahteraa, kaula on v-mallinen. Suosittelen kiinnittämään erityistä huomiota kaulan malliin, koska se on oleellinen osa kitaran soittotuntumasta.
60-luvun versio:
Otelauta ruusupuuta, kaulamalli on c
70-luvun versio:
otelauta on jompi kumpi (rosewood, maple, eli voi itse valita). Kaulamalli on u.
Classic -sarjasta löytyy myös muutaman vuoden vanha sarja Classic Player. Classic playereitä valmistetaan sekä 50' että 60' -lukujen versioina. CP:eissä on muutamia eroja normaali Classicceihin nähden, mutta nämä erot ovat melko suuriakin joissain tilanteissa.
Classic Player 50': Hyvin pitkälti samat perusteet, kuin classic 50' :ssä, mutta erotuksena löytyy aidot usa-mikit (57/62). Sekä talla on 2 ruuvi-kiinnityksellä, mutta vintage-tallapaloilla varustettu, eli tällainen "sekoitetaan molempia maailmoja tyylillä" -ratkaisu. Vähän modernisuutta, hiven vintageperinnettä.
Classic player 60': Kuin classic 60', mutta erotuksena jälleen huomattavasti laadukkaammat mikit. Classic player 60':ssä "69' vintage"-mikit. Classic player 60':ssä on myös CP 50':n tapaan 2ruuvinen talla vintagetallapaloilla.
Classic-sarjan stratojen viimeistely saattaa olla jätetty vähemmälle huomiolle, kuin kalliimmissa usan kitaroissa, mutta esim. nauhojen hionnat ja hienosäätö tehdään melkein kaupassa kuin kaupassa nykyisin, kun ostat uuden kitaran. Mikit eivät omasta mielestäni ole mexicolaisissa niin hyviä(poikkeuksena classic playerit, joissa löytyy samoja mikkejä kuin USA/custom shop malleissa), kuin usan malleissa, mutta ne ovat kuitenkin vaihtotavaroita, jotka saa helposti muutettua, jos siltä tuntuu. Noissa 50,60,70 malleissa ei myöskään ole samat mikit, joten eroja tulee myös siksi. Kuitenkin mexicolaiset ovat todella hyviä kitaroita, voisin jossain vaiheessa kuvitella sellaista myös kakkoskitaraksi, koska hinta ei ainakaan ole pahimmasta päästä.
Mexicon standard stratot ovat sellaisia nykyajan konseptilla valmistettuja malleja. Itseäni ne eivät miellytä, koska olen enemmän vintage kitaroihin päin. Jotenkin myös tuntuu, että mexicon standardit olisivat huonommin viimeisteltyjä kuin mexicon-classic srajan stratot. Mexicon standardit ovat halvimpia fenderin stratocaster-malleja. Niistäkin kuitenkin voi löytyä hyviä malleja.
Japanissa valmistettavat kitarat ovat hyvin kehuttuja soittimia, ja itse olen kyllä täysin samaa mieltä. japanin mallit yltävät helposti viimeistelyltään ja soitettavuudeltaan ainakin halvimpien USA sarjojen tasolle. Voi löytyä myös vieläkin parempia. Suurimpana plussana japanilaisissa on se, että ne eivät kuitenkaan maksa monesti mexicolaisia enemmän, eli hinta ei kuitenkaan yllä lähellekkään USA:n mallien hintoja. Japanin mallit ovat suomessa vaikeammin saatavia, koska ne eivät kuulu fenderin eurooppaan tuotaviin mallistoihin. Ne on suunnattu vain japanin markkinoille. Kuitenkin nykyään on yleistynyt suomessakin tiettyjä kauppoja, jotka nimenomaan myyvät Fender japanin kitaroita ( mm. Soundstore).
USA-mallit:
Näitä kitaroita löytyy mallistoltaan sitten halvimmasta highway-1 -sarjasta (n. 800e) hinnaltaan niin ylös kuin rahkeet vaan riittävät maksamaan. Jos kuitenkin pysytään ulkona custom shopin tuotteista, niin malleina ovat highway-1, american standard, american deluxe, american vintage ja artist.
Highway-1:t ovat usan malleista halvimpia. ne jakavat hyvin paljon mielipiteitä mattalakkauksen takia. Itse en pidä mattalakatuista kitaroista, joten tuo ei käynyt edes mielessä. Tosin jotkut pitävät noista hirveästi. Highwayt ovat moderneja malleja, ja niiden mikit ovat kuumemmat, kuin classic tai vintage -sarjojen. kannattaa kuitenkin testata, koska eivät nämä aivan huonojakaan ole. Mielipide kysymyshän tämä.
American standard -sarja on nimensä mukaisesti standard eli siitä löytyy se straton peruskonsepti hyvin tehdyssä, ja monesti myös hyvin viimeistellyssä paketissa. American standardit ovat moderneja stratoja, mutta 2008 eli tänä vuonna julkaistun uuden "painoksen" jälkeen mukaan on saatu mukavasti lisää tuollaista vintage:maisuutta. Mm. mikit ja hardware ovat muuttuneet uusiin.
Seuraavaksi asettaisin jonkun asteen portaan seuraaviin malleihin. Eli astumme Fenderin sarjatuotantomallien kalliimpiin, ja ainakin omasta mielestäni myös ehdottomasti täysin omassa sarjassaan kilpailevien kitaroiden sarjaan. Todella laadukkaita kitaroita:
Toinen näistä malleista on se modernimpi American deluxe. American deluxet ovat perinteisiä stratoja modernimmassa ja monipuolisemmassa paketissa. Eli mukaa löytyy s-1, joka mahdollistaa valtavan määrään uusia soundimaailmoja. American deluxe stratoja löytyy niin 3x single coileina kuin myös humbucker -versioita. Runko materiaaliksi löytyy saarnia tai leppää, otelaudaksi ruusupuuta tai vaahteraa. Kaulaprofiilivaihtoehtoinakin on sekä C että myös V -kaulaprofiili. Eli american deluxeista löytyy todella monenlaisia variaatioita, ja tämä takaa varmasti sen, että mikäli soittaja etsii modernin konseptin strato, niin hän takuulla voi löytää mieleisensä tästä sarjasta.
Viimeinen sarja on sitten American vintage. American vintage -sarjalaiset on pyritty rakentamaan niin, että ne vastaavat soundi -maailmoiltaan, ominaisuuksiltaan tiettyjen vuosien/vuosikymmenten esikuviaan mahdollisimman tarkasti. Löytyy kolmea eri vaihtoehtoa:
57' strato, joka on V-kaulaproofililla, vaahtera otelaudalla ja 57/62' mikeillä varustettu.
62' strato, joka on C-kaulaprofiililla, ruusupuuotelaudalla ja 57/62' mikeillä.
70' strato, joka on U-kaulaprofiililla, ruusupuu/vaahtera otelaudalla sekä vintage mikeillä varustettu.
Kaikkia kolmea mallia löytyy niin saarni kuin leppä -runkoisena, riippuen kitaran viimeistelystä.
Oma mielipiteeni on, että American vintage edustaa american deluxejen kanssa Fenderin ehdotonta parhaimmistoa, kun puhumme "sarjatuotanto" kitaroista. Mikäli soittaja haluaa stratoltaan aitoa vintage-henkeä, soundia ja ominaisuuksia, niin parempaa vaihtoehtoa on vaikea löytää.
Tässäpä oli hyvin pintapuolisesti käsitelty melko monia Fenderin stratocaster sarjoja. Toivottavasti oli jotain hyötyä.
"You think I'm strange because I'm different, I think you're strange because you're all the same." | |
Hyvää listausta.
Pipari-Pärsson vs. Loimaan Luiskaotsat | |
Hyvä listaus, mutta tuosta puuttuivat korealaiset lite-ash -mallit.
Ei mulla muuta.
"Its all about rhythm" | |
Hyvä listaus, mutta tuosta puuttuivat korealaiset lite-ash -mallit.
Ei mulla muuta.
Kuten samassa viestissä mainittu artist- sarja. Ihan paska lista.
+ | |
Plussa myös minulta tuosta listauksesta. Lisäisin Classic-sarjalaisista vielä tuon uudemman Classic Player sarjan jossa hieman erilainen kaksipiste talla ja huippuluokan mikit. CP 50:ssä 57/62, eli sama kuin American Vintage 57 ja 62-malleissa. CP 60:ssä muistelisin olevan 69' setti. Classic Player sarjassa 70-lukulaista ei olekaan. Hyvää esimerkkiä miltä nuo eri mikit kuulostavat löytyypi täältä: http://youtube.com/watch?v=sKWvkmvmaoo.
Omassa CP 50:ssä ei mitään valittamista, hinta/laatu huipussaan. Ainoa sanomisen aihe mikä tulee mieleen on että minä pidän tuosta enemmän Highway sarjan bodyn ja kaulan lakkauksesta kuin CP:n paksusta lakasta.
- Alko - Tarvitset vain tekosyyn | |
Plussa myös minulta tuosta listauksesta. Lisäisin Classic-sarjalaisista vielä tuon uudemman Classic Player sarjan jossa hieman erilainen kaksipiste talla ja huippuluokan mikit. CP 50:ssä 57/62, eli sama kuin American Vintage 57 ja 62-malleissa. CP 60:ssä muistelisin olevan 69' setti. Classic Player sarjassa 70-lukulaista ei olekaan. Hyvää esimerkkiä miltä nuo eri mikit kuulostavat löytyypi täältä: http://youtube.com/watch?v=sKWvkmvmaoo.
Omassa CP 50:ssä ei mitään valittamista, hinta/laatu huipussaan. Ainoa sanomisen aihe mikä tulee mieleen on että minä pidän tuosta enemmän Highway sarjan bodyn ja kaulan lakkauksesta kuin CP:n paksusta lakasta.
Lisäilin jotain sanaa myös classic playereistä.
"You think I'm strange because I'm different, I think you're strange because you're all the same." | |
Mainittakoon vielä että noita meksikossa valmistettujen 70's stratojen kaulaprofiileillakin on ainakin huhupuheiden mukaan eroja: vanhemmat olisivat tukevampia ja uudemmat hiukan luikumpia.
Ja 50's ja 60's Classic Playerissä on litteämpi radius joka on myös oleellinen asia soittotuntumaa (9,5" ja 12"). |  TamuT
09.03.2008 14:09:56 (muokattu 09.03.2008 14:14:24) | |
|
Powerhouse:ssa tuo mainostettu +12 db mid boost johdattaa mun mielestä aika harhaan, kun oikeastaanhan se on +6 db koko ajan päällä ja siihen sitten full range boostia +6 db lisää potikasta. Eli siinä on aika suuri toi mikkejen outputti verrattuna vaikka CP 50:seen. Muuten kummatkin noista hyvä tatsisia kepukoita tossa hintaluokassa.
Täytyy vissiin kait tehdä shieldaus tohon CP 50:seen, kun oon jo tottunut tohon powerhousen hurinattomuuteen :)
Itse tykkään tosta CP '50:sen soft v neckistä eniten ja sen vintage saundista...
Itsellä ei kauheesti kokemuksia jenkki stratoista.
d'oh |  eewo
09.03.2008 19:00:29 | |
|
Mitenkäs nämä Deluxe Player stratot? http://www.thomann.de/fi/fender_deluxe_player_strat_sbt_rw.htm
Kaasuttelis hirvittävästi, mutta onko noista vastusta esim. kehutuille Classic Playereille, kun hintaa on se 100€ enemmän? Vai ovatko nuo vain ylihinnoiteltua paskaa erittäin kauniissa paketissa?
"The blues ain't about feeling better. It's about making other people feel worse." | |
Yllä oleva listaus on OK, seuraavin lisäyksin:
- Custom Shop-mallit, jotka ovat nykytuotannon kovinta sarjaa ja näissäkin yyberinä Master Built-soittimet jotka ovat nimetyn kitaranrakentajan kasaamia ja trimmaamia. Custom shop on teollista toimintaa vaikkakin siitä luodaan kuvaa pienenä pajana.
Japanin Fendereistä, joita toki tehdään vieläkin:
- niissä on useita eri hinta- ja laatuluokkia, joten pelkkä CIJ-leima ei vielä takaa mitään. Heikoimmat ovat aika tusinatavaraa mikkien, rautojen sekä puiden osalta, parhaat todella korkealaatuisia niin materiaalien kuin työnlaadun suhteen. Niistä on todella vaikea panna paremmaksi
vasemmassa lahkeessa-klubin elinikäinen kannatusjäsen |  duc
09.03.2008 20:13:19 (muokattu 09.03.2008 20:13:38) | |
|
Mitenkäs nämä Deluxe Player stratot? http://www.thomann.de/fi/fender_deluxe_player_strat_sbt_rw.htm
Kaasuttelis hirvittävästi, mutta onko noista vastusta esim. kehutuille Classic Playereille, kun hintaa on se 100€ enemmän? Vai ovatko nuo vain ylihinnoiteltua paskaa erittäin kauniissa paketissa?
Parempia kuin Classic Playerit, mutta noista Vintage Noiseless -mikeistä tykkää vain Claptonin Erkki. | |
Mikä käy erkille käy mullekin.
Pipari-Pärsson vs. Loimaan Luiskaotsat | |
Loistava ketju!
Onko porukalla muute kokemuksia Soundstoren '72 RI Japsi stratosta? Hinta ei ois ihan mahdoton, mutta toisaalta sen verran, että huonookaan ei viitsis ostaa. Oon meinannut hankkia Jimmie Vaughanin Mehiko straton, mutta pitänee harkita näitä Japskejakin =)
http://soundstore.fi/product_info.php/cPath/21_22/products_id/1344
Tuosta '54 Reissue stratostakin (ja oikeestaan kaikista Japsistratoista!) saa kertoa kokemuksia
http://soundstore.fi/product_info.php/cPath/21_22/products_id/2049
Kalamies #? |  Zed
09.03.2008 23:44:38 | |
|
Onko kenelläkään ollut aasialaisten vehkeiden kanssa sähköongelmia? Tyyppivikana ja yleisenä ongelmana en tätä tietenkään kuuluta, sillä itselläni ei ole japanilaista Fenderiä koskaan ollut, mutta pari tuttavaa on joutunut vaihtelemaan mikkivalitsimia sun muita.
>,))))))),o> - Darwin-mies #1 || Rokkipoliisi #1 | |
Mulla on ollut MIJ strato jo n. 25 v., eikä ole ollut mitään ongelmia sähköjen kanssa... Muuta damagea kyllä löytyy.
Tossa ois aika siisti käytetty japsistarto http://www.soitin-huttunen.com/uploads/festjpm.JPG
d'oh |  Aki
10.03.2008 02:23:59 | |
|
Monilla muodostuu Stratokuumeen yhteydessä jo päätökset esim otelaudan ja rungon materiaalista, mikeistä, tai mahdollisista perus-Stratosta poikkeavista piirteistä kuten tallahumppari jne. Jos Stratoa kaipaa, käy Stratorikkaassa liikkeessä kokeilemassa kahtakymmentä Stratoa ja etsii notta mitkä piirteet on yhteisiä niille malleille joista tykkää ja jotka istuu käteen.
Stratotyylisiä kitaroitahan tekee myös niin kovin moni muu valmistaja, joista monet mallit ovat käyttäjien mielestä Fendereitä parempia. Ainakin G&L, Blade ja Tokai on syytä tarkistaa mikäli lavassa ei ole pakko lukea Fender. Isommassa hintaluokassa on sitten enemmänkin laatu-Stratoja. Muilla kuin Fendereillä on mielestäni jopa etulyöntiasema siinä ettei tarvitse toistaa 60 vuotta sitten tehtyjä suunnittelumokia (tallan rakenne) tai epäsopivuuksia tähän päivään, kuten G-kielen napapalojen korkeus, joka on suunniteltu punotulle kielelle. Punomaton G on herkin kieli magneettivuon aiheuttamalle epävireisyydelle (warble), ja muutoinkin voimakkaampi kuin viereiset kielet.
nauhojen hionnat ja hienosäätö tehdään melkein kaupassa kuin kaupassa nykyisin, kun ostat uuden kitaran.
En tiedä yhtään soitinkauppaa pääkaupunkiseudulla jossa tämä toteutuisi.
Vintage Noiseless -mikeistä tykkää vain Claptonin Erkki.
Liekö sama malli kuin se jo vuosikausia markkinoilla ollut "Fender Noiseless", joka on mun makuuni kyllä oikein hyvä. Juuri sopivalla tavalla häijy.
pari tuttavaa on joutunut vaihtelemaan mikkivalitsimia sun muita.
Tuo on käyttökitaroissa aika tavallinen operaatio, eikä mielestäni vähennä soittimen arvoa. Osat kuluu käytössä, ja jakit, potikat ja kytkimet on hyvin monissa kitaroissa edullista laatua. Vaihto-operaatio on helppo ja nopea eikä laatuosatkaan maksa kymppiä.
"Every being in the universe knows right from wrong."
-Prot, 2001 | |
Muilla kuin Fendereillä on mielestäni jopa etulyöntiasema siinä ettei tarvitse toistaa 60 vuotta sitten tehtyjä suunnittelumokia
Ai tämä meni tämmöiseksi. Onhan tolla Fendälläkin noita erilaisia stratoja joka lähtöön, joissa noita "mokia" ei ole.
Itselleni kelpaa ihan 50-luvun speksillä oleva strato kaikine mokineen. Monelle muullekin tuntuu kelpaavan. Mutta sekin on ihan ok, jos ne mokat pilaa tunnelman.
Point-to-point ripuliranne | | « edellinen sivu | seuraava sivu » | |
|---|
|
|
