Kitarat: kitarakamat ›

Ei ole Stratoista kokemusta ja niistä on niin pirun monta eri mallia, ettei millään jaksa kaikkia kahlata spekseistä läpi. Eli voisiko joku viisaampi listata "pääluokkatasolla" eli Standard, Classic jne. olennaiset erot. Jätetään vuosikohtaiset reissuet ja artistit pois, sekä itsestäänselvyydet. Lähinnä siis kaulat, puut, mikit, tremolot, ym. Vai menevätkö nämäkin ristiin ja sekaisin noiden luokitusten kanssa?! No, miten vain, pääasia että saisi jotain tolkkua.
 
Voi olla että on mission impossible lyhyesti selventää, kertokaa jos näin on. Ja kyllä, tiedän että näistä on paljonkin ketjuja, mutta niistä irtoaa vain murusia eikä kokonaiskuvaa. Myös joku hyvä linkki aiheeseen kelpaa tietysti.
 
Stratoistahan valmistetaan USA, Japanin ja Mexicon malleja. Valmistusmaasta riippumatta soitin on aina yksilö ja hinta ei aina ole oleellisin.
kannattaa myös tarkkaan miettiä itselleen se sopiva hintaluokka, koska stratojakin löytyy melkein mihin hintaan tahansa.
 
Mexicossa valmistetaan classic sarjaa ja standardia ainakin, jotka ovat todella yksilökohtaisia soittimia. Hinta/laatusuhde on kuitenkin erinomainen, joten näitä ei missään nimessä pidä ohittaa, kun on stratoja ostamassa.
 
Classic-sarjojen kitarat on nimenmukaisesti pyritty tekemään tietyn vuosiluvun stratoa vastaavaksi, eli niiden ominaisuudet ovat hyvin sen mukaiset. Classic sarjoista tehdään
 
50-luvun versioita:
Otelauta on vaahteraa, kaula on v-mallinen. Suosittelen kiinnittämään erityistä huomiota kaulan malliin, koska se on oleellinen osa kitaran soittotuntumasta.
 
60-luvun versio:
Otelauta ruusupuuta, kaulamalli on c
 
70-luvun versio:
otelauta on jompi kumpi (rosewood, maple, eli voi itse valita). Kaulamalli on u.
 
Classic -sarjasta löytyy myös muutaman vuoden vanha sarja Classic Player. Classic playereitä valmistetaan sekä 50' että 60' -lukujen versioina. CP:eissä on muutamia eroja normaali Classicceihin nähden, mutta nämä erot ovat melko suuriakin joissain tilanteissa.
 
Classic Player 50': Hyvin pitkälti samat perusteet, kuin classic 50' :ssä, mutta erotuksena löytyy aidot usa-mikit (57/62). Sekä talla on 2 ruuvi-kiinnityksellä, mutta vintage-tallapaloilla varustettu, eli tällainen "sekoitetaan molempia maailmoja tyylillä" -ratkaisu. Vähän modernisuutta, hiven vintageperinnettä.
 
Classic player 60': Kuin classic 60', mutta erotuksena jälleen huomattavasti laadukkaammat mikit. Classic player 60':ssä "69' vintage"-mikit. Classic player 60':ssä on myös CP 50':n tapaan 2ruuvinen talla vintagetallapaloilla.
 
Classic-sarjan stratojen viimeistely saattaa olla jätetty vähemmälle huomiolle, kuin kalliimmissa usan kitaroissa, mutta esim. nauhojen hionnat ja hienosäätö tehdään melkein kaupassa kuin kaupassa nykyisin, kun ostat uuden kitaran. Mikit eivät omasta mielestäni ole mexicolaisissa niin hyviä(poikkeuksena classic playerit, joissa löytyy samoja mikkejä kuin USA/custom shop malleissa), kuin usan malleissa, mutta ne ovat kuitenkin vaihtotavaroita, jotka saa helposti muutettua, jos siltä tuntuu. Noissa 50,60,70 malleissa ei myöskään ole samat mikit, joten eroja tulee myös siksi. Kuitenkin mexicolaiset ovat todella hyviä kitaroita, voisin jossain vaiheessa kuvitella sellaista myös kakkoskitaraksi, koska hinta ei ainakaan ole pahimmasta päästä.
 
Mexicon standard stratot ovat sellaisia nykyajan konseptilla valmistettuja malleja. Itseäni ne eivät miellytä, koska olen enemmän vintage kitaroihin päin. Jotenkin myös tuntuu, että mexicon standardit olisivat huonommin viimeisteltyjä kuin mexicon-classic srajan stratot. Mexicon standardit ovat halvimpia fenderin stratocaster-malleja. Niistäkin kuitenkin voi löytyä hyviä malleja.
 
Japanissa valmistettavat kitarat ovat hyvin kehuttuja soittimia, ja itse olen kyllä täysin samaa mieltä. japanin mallit yltävät helposti viimeistelyltään ja soitettavuudeltaan ainakin halvimpien USA sarjojen tasolle. Voi löytyä myös vieläkin parempia. Suurimpana plussana japanilaisissa on se, että ne eivät kuitenkaan maksa monesti mexicolaisia enemmän, eli hinta ei kuitenkaan yllä lähellekkään USA:n mallien hintoja. Japanin mallit ovat suomessa vaikeammin saatavia, koska ne eivät kuulu fenderin eurooppaan tuotaviin mallistoihin. Ne on suunnattu vain japanin markkinoille. Kuitenkin nykyään on yleistynyt suomessakin tiettyjä kauppoja, jotka nimenomaan myyvät Fender japanin kitaroita ( mm. Soundstore).
 
USA-mallit:
 
Näitä kitaroita löytyy mallistoltaan sitten halvimmasta highway-1 -sarjasta (n. 800e) hinnaltaan niin ylös kuin rahkeet vaan riittävät maksamaan. Jos kuitenkin pysytään ulkona custom shopin tuotteista, niin malleina ovat highway-1, american standard, american deluxe, american vintage ja artist.
 
Highway-1:t ovat usan malleista halvimpia. ne jakavat hyvin paljon mielipiteitä mattalakkauksen takia. Itse en pidä mattalakatuista kitaroista, joten tuo ei käynyt edes mielessä. Tosin jotkut pitävät noista hirveästi. Highwayt ovat moderneja malleja, ja niiden mikit ovat kuumemmat, kuin classic tai vintage -sarjojen. kannattaa kuitenkin testata, koska eivät nämä aivan huonojakaan ole. Mielipide kysymyshän tämä.
 
American standard -sarja on nimensä mukaisesti standard eli siitä löytyy se straton peruskonsepti hyvin tehdyssä, ja monesti myös hyvin viimeistellyssä paketissa. American standardit ovat moderneja stratoja, mutta 2008 eli tänä vuonna julkaistun uuden "painoksen" jälkeen mukaan on saatu mukavasti lisää tuollaista vintage:maisuutta. Mm. mikit ja hardware ovat muuttuneet uusiin.
 
Seuraavaksi asettaisin jonkun asteen portaan seuraaviin malleihin. Eli astumme Fenderin sarjatuotantomallien kalliimpiin, ja ainakin omasta mielestäni myös ehdottomasti täysin omassa sarjassaan kilpailevien kitaroiden sarjaan. Todella laadukkaita kitaroita:
 
Toinen näistä malleista on se modernimpi American deluxe. American deluxet ovat perinteisiä stratoja modernimmassa ja monipuolisemmassa paketissa. Eli mukaa löytyy s-1, joka mahdollistaa valtavan määrään uusia soundimaailmoja. American deluxe stratoja löytyy niin 3x single coileina kuin myös humbucker -versioita. Runko materiaaliksi löytyy saarnia tai leppää, otelaudaksi ruusupuuta tai vaahteraa. Kaulaprofiilivaihtoehtoinakin on sekä C että myös V -kaulaprofiili. Eli american deluxeista löytyy todella monenlaisia variaatioita, ja tämä takaa varmasti sen, että mikäli soittaja etsii modernin konseptin strato, niin hän takuulla voi löytää mieleisensä tästä sarjasta.
 
Viimeinen sarja on sitten American vintage. American vintage -sarjalaiset on pyritty rakentamaan niin, että ne vastaavat soundi -maailmoiltaan, ominaisuuksiltaan tiettyjen vuosien/vuosikymmenten esikuviaan mahdollisimman tarkasti. Löytyy kolmea eri vaihtoehtoa:
57' strato, joka on V-kaulaproofililla, vaahtera otelaudalla ja 57/62' mikeillä varustettu.
62' strato, joka on C-kaulaprofiililla, ruusupuuotelaudalla ja 57/62' mikeillä.
70' strato, joka on U-kaulaprofiililla, ruusupuu/vaahtera otelaudalla sekä vintage mikeillä varustettu.
 
Kaikkia kolmea mallia löytyy niin saarni kuin leppä -runkoisena, riippuen kitaran viimeistelystä.
Oma mielipiteeni on, että American vintage edustaa american deluxejen kanssa Fenderin ehdotonta parhaimmistoa, kun puhumme "sarjatuotanto" kitaroista. Mikäli soittaja haluaa stratoltaan aitoa vintage-henkeä, soundia ja ominaisuuksia, niin parempaa vaihtoehtoa on vaikea löytää.
 
Tässäpä oli hyvin pintapuolisesti käsitelty melko monia Fenderin stratocaster sarjoja. Toivottavasti oli jotain hyötyä.