Kitarat: kitarakamat ›

Satula liian matala?
 
Ei satula vaikuta koko kaulan matkalta.

Ei satula vaikuta koko kaulan matkalta.
 
Eipä niin.

Olen tyhmä, myönnän, mutta en ymmärrä, mitä tulee tehdä, kun haluan laskea kieliä matalemmalle.
 
Mikä on se ensimmäinen vaihe? Tallani on kiinteä, sen takana on 6 ruuvia, joissa on jouset. Näiden säätäminen vaikuttaa intonaatioon? Muita namiskoja ei ole, ellei sitten lasketa 12 erittäin pientä putkea, joita on aina 2 per tallapala. Päättelin logiikallani, että jos niitä vääntäisi, laskisi kielten korkeus. En vain tajua, millä ihmeen työkalulla niihin pääsee käsiksi.
 
Auttaako kaularaudan hipelöiminen myös? Kaula on hitusen kovera ja ala E:n etäisyys otelaudasta 12. nauhavälillä on 4,5 mm, ylä E:n 3.5mm.

Mitenkäs saan tuollaisen kaksi pulttisen fenderin tremolon säädettyä kelluvaksi?Jousien määrä jne.?

Mitenkäs saan tuollaisen kaksi pulttisen fenderin tremolon säädettyä kelluvaksi?Jousien määrä jne.?
 
Jousien määrä riippuu vähän siitä miten paksut kielet sulla on. Kelluvuushan lähtee löytymään sitä kautta kun löysää takaa niitä kahta ruuvia.
 
"For a 2-pivot bridge like the American Standard bridge use your tremolo arm to pull the bridge back flush with the body and adjust the two pivot screws to the point where the tremolo plate sits entirely flush at the body (not lifted at the front or back of the plate).
 
Allowing the bridge to float freely (no tension on the tremolo arm), use the claw screws in the tremolo cavity to adjust the bridge to the desired angle. (The Fender specification is 1/8" gap at rear of bridge.) You'll need to retune after each adjustment to get the right balance between the strings and the springs. If you prefer that the bridge is flush to the guitar body, adjust the spring tension to equal string tension, while the bridge rests on body (you may want to put an extra 1/2 turn to each claw screw to ensure that the bridge remains flush to the body during string bends). Caution: Don't over-tighten the springs as it can put unnecessary tension on the arm during tremolo use. Finally, you may wish to apply a small dab of Chapstick or Vaseline at the pivot contact points of the bridge for a very smooth operation."
 
( http://www.sweetwater.com/expert-center/techtips/d--04/28/2005 )

Olen tyhmä, myönnän, mutta en ymmärrä, mitä tulee tehdä, kun haluan laskea kieliä matalemmalle.
Muita namiskoja ei ole, ellei sitten lasketa 12 erittäin pientä putkea, joita on aina 2 per tallapala. Päättelin logiikallani, että jos niitä vääntäisi, laskisi kielten korkeus. En vain tajua, millä ihmeen työkalulla niihin pääsee käsiksi.
 
Ne pienet putket ovat kuusiokoloavaimella säädettäviä ruuveja, joten logiikkasi toimii. Yleensä kitaran mukana tulee tarvittava avain. Muistaisin joskus käyttäneeni myös rautakaupan halpiskuusiokoloavainsarjan pienintä avainta. Soitinkaupasta viimeistään luulisi löytyvän.

Onko kokemusta tapauksesta, että kitaran kieli, minun tapauksessani G, on alemmassa vireessä vapaana soitettuna, kuin painettuna vaikkapa 5 välistä. Avosoinnuissa g on vireessä, mutta barresoinnuissa ylävireessä. Intonaatio on kohdallaan. Olen alkanut säätää kaularautaa pikkuhiljaa kireämmälle. Kyseessä on siis aivan uusi kitara, ja vaihdoin tehdas (09-42?) setin kymppisettiin.

Jos olet varma, että intonaatio on kohdallaan, niin kieli voi olla susikappale.
 
Kaularautaa en lähtisi säätämään, ainakaan kireämmälle, kun kieletkin ovat paksuuntuneet.

Jos olet varma, että intonaatio on kohdallaan, niin kieli voi olla susikappale.
 
Kaularautaa en lähtisi säätämään, ainakaan kireämmälle, kun kieletkin ovat paksuuntuneet.
 
?
 
Paksumpien kielien kanssahan kaularautaa saa usein kiristää, jos haluaa saman reliefin pitää. Siis sillä oletuksella, että vire pysyy samana.
 
Huonon kielen lisäksi voisi ehdottaa mahdollisesti kompensoitua satulaa, josko auttaisi ongelmaan. Liian iso reliefkin tosin saattaa vireongelmia aiheuttaa, puhumattakaan liian korkealla olevista kielistä.

Paksumpien kielien kanssahan kaularautaa saa usein kiristää, jos haluaa saman reliefin pitää. Siis sillä oletuksella, että vire pysyy samana.
 
Seison korjattuna, eli juuri näin tietysti. Mitä lie taas ajattelin?. Vastaus: enpä mitään vissiin...

Olisi sellainen kysymys, että mikä on tallan jousien oikea asento vai riippuuko se täysin kitarasta. Rupesin tutkimaan asiaa kun g-kieli alkoi rämistä, sen sustain oli puolet lyhempi kuin muilla keilillä ja tuli sellainen outo pärinä vahvistimestakin kun kieltä pikkasi. Sama juttu 24 nauhallakin, joten kielten korkeudesta ei ole kai kyse? Koitin kaikenlaisia eri jousien asentoja ja joissain soi paremmin ja joissain huonommin mutta en saanut missään sitä soimaan niin hyvin kuin muita kieliä.
 
Kitara on D-vireessä 11-54 kielisetillä, kielet on nyt pariviikkoa vanhat. Jousia on 4. Jousien iästä tuskin on kyse kun puoli vuotta ollut vasta käytössä. Onko tässä nyt kyse niistä jousista vai mistä?
 
Kiitos vastauksista!

Siis mikä on intonaatio? En oikeen saanut aloitus viestistä selvää.

Siis mikä on intonaatio? En oikeen saanut aloitus viestistä selvää.
 
Kun kerran kunnon kitaralla soittelet, niin yritänpä jotain vastata. Mun omakuvassa makoilee myös yksi Iban Roadstar Series II vuodelta '85.
 
Intonaatio = hienovire.
 
(tarkoittaa myös muuta, mutta soittimien vireestä ja virityksestä puhuttaessa noin)
 
Kitaran hienovire eli intonaatio säädetään kielen soivaa pituutta tallasta muuttamalla. Sähkökitaroissa tämä tapahtuu siirtämällä tallapaloja niiden säätöruuveista kääntäen. Pituus on oikea kun 12. nauhalta soitettu huiluääni ja painettu ääni ovat samat. Mikäli otelaudalta painamalla soitettu ääni on ylävireinen, pidennetään kielen soivaa pituutta.http://www.skitta.net/wiki/index.php/Intonaatio
 
Havainollinen esimerkki jolla voi kokeilla mitä tarkoittaa käytännössä:
Toinen tapa kokeilla asiaa on soittaa hyvin viritetyllä kitaralla toisen aseman D-duurisointu. Mikäli kitaran intonaatio on kunnossa, soinnun pitäisi kuulostaa jokseenkin kelvolliselta. Kun sitten varovaisesti laskee ensimmäisen kielen viritystä ja soittaa soinnun uudestaan, kuulee selvästi kuinka sen väri muuttuu lämpimäksi ja levolliseksi tasavireisen terssin (fis) vaihduttua puhtaammaksi. Virityksen käyttökelvottomuuden huomaa kuitenkin soittamalla perään G-duurisoinnun, jonka oktaavi ei ole enää hyväksyttävissä rajoissa. http://muhi.siba.fi/muhi/bin/view/Articles/muut_mt_viritys?s#link4
 
Nykyisin länsimaisessa musiikissa käytössä olevassa viritysjärjestelmässä intervallien välinen epäpuhtaus pyritään jakamaan tasaisesti koko soittimen äänialueelle, esim. kitarassa koko kaulan alueelle ja pianossa koko koskettimiston alueelle (ns. tasavireinen viritys).
 
Vertaamalla kitarassa vapaana soitetun kielen (tai 12. nauhan huiluäänen) ja 12. nauhalta painetun kielen äänenkorkeutta, ja säätämällä tallasta kielen pituus niin että äänenkorkeudet ovat täsmälleen samat, saadaan kitara soimaan mahdollisimman puhtaasti joka kohdasta. Käytännössä usein joudutaan, varsinkin studiossa, säätämään intonaatio mahdollisimman puhtaaksi jossain tietyssä sävellajissa.
 
Vaikka kaikissa kitaroissa (ja pianoissa ym.) intonaatio on aina kompromissi, niin yleensä hyvät soittimet on mahdollista saada soimaan puhtaammin koko kaulalta, ja huonommissa joudutaan tekemään enemmän kompromisseja.
 
Joku musiikin teorian ja äänen fysiikan paremmin hanskaava varmaan osaa selittää paremmin tai korjata jos tuossa on jotain pielessä. Noin sen itse käsitän.
 
Esim. täältä voi katsoa lisää eri viritysjärjestelmistä:
http://muhi.siba.fi/muhi/bin/view/Articles/muut_mt_viritys?s
 
Erittäin mielenkiintoinen ja muusikkopiireissä ristiriitojakin herättävä aihe, jollaisista itse kaappiboheemina ja anti-insinöörinä erityisesti pidän;)
 
Tässä vähän alkua tuolta:
Viritys perustuu yläsävelsarjaan
 
Näinä tasavireisyyden kyllästäminä aikoina on hyvä hieman miettiä, miten soittimia ennen viritettiin. Nopea vilkaisu osoittaa, kuinka tasavireisyys kiinteävireisten soitinten viritysjärjestelmänä on yleistynyt vasta hyvin myöhään. Samalla huomaa myös kuinka sekin on vain yksi kompromissi eikä välttämättä edes kovin hyvä sellainen. Tämä artikkeli on lyhyt esitys erilaisista yleisimmistä käytetyistä viritysjärjestelmistä ja niiden perusteista.
 
Koska perinteisesti kaikki viritysjärjestelmiä käsittelevät esitykset alkavat lyhyellä teoreettisella alustuksella aiheeseen, on tässäkin syytä tehdä sellainen.
 
Perusongelma on yksinkertainen: niin sanotussa luonnonpuhtaassa virityksessä sävelten intervallisuhteet määräytyvät luonnon oman säveljärjestelmän eli yläsävelsarjojen mukaan. Koska eri sävelten yläsävelsarjoissa samannimisten sävelten suhde muihin säveliin on erilainen, eli sävelten paikat vaihtuvat perussävelen mukaan, on sävelten puhdas paikka määriteltävissä vain suhteessa yhteen perussäveleen kerrallaan. Laulettaessa, tai soittimella jossa sävelkorkeus on portaattomasti säädettävissä, tämä on mahdollista, mutta kiinteävireisillä soittimilla joudutaan pian muutaman perustavanlaatuisen ongelman eteen. Niitä voi havainnollistaa seuraavanlaisilla esimerkeillä.
 
Pythagoraan komma ja syntoninen komma
 
Jos aloitamme c:stä ja viritämme 12 puhdasta kvinttiä päällekkäin, on tuloksena his, joka ei ole vireessä ensimmäisen c:n kanssa vaan sitä jonkin verran korkeampi. Jos taas viritämme c:stä ylöspäin neljä puhdasta kvinttiä, saamme terssin, joka on c:n yläsävelsarjan mukaista terssiä korkeampi. Vastaavasti kolmesta päällekkäisestä puhtaasta duuriterssistä (esimerkiksi as c e gis) on tuloksena noin viidesosasävelaskeleen vajaa oktaavi, kun taas neljä päällekkäistä molliterssiä ylittää oktaavin.
 
jatkuu tossa ylh. linkissä
 
Tuo kannattaa lukea, niin ymmärtää sen että mitään kitaraa tai pianoa, oli se sitten '59 Les Paul tai Steinway ei saa oikeasti vireeseen;) Laadukas arvosoitin on vain vähemmän epävireessä kuin vaikka huono Harley Benton -yksilö tai vintillä vettynyt Hellas. Toisaalta taas halpakin viulu tai vetopasuuna on mahdollista aina saada soimaan vireessä (jos vaan ei ole särki).

Onko kielten korkeudella vaikutusta siihen miten helposti pinch harmonicit saa lähtemään?
 
Itse kun tykkään suht matalasta actionista mutta tuntuisi että tietyn pisteen jälkeen ei pinch harmonicsit tahdo enää lähteä sitten millään. Actionia nostamalla tämä on kyllä omassa tapauksessa korjaantunut.
 
Kielet eivät ota nauhoihin kiinni ja intonaatiokin on aika hyvin kohdoillaan.
 
Kertokaa kokeneemmat onko tämä nyt raaka totuus vai mitähän minulla jää nyt sitten samalla säätämättä.

Sain Setukan pari päivää sitten takaisin, kun ammattilaisella säädettävänä oli... Nyt kaikki kielet lukuunottamatta ylä E:tä ja H:ta rämisevät nauhoihin... Luulisi että ammattilainen osaa asiansa. Kehtaanko viedä kitaran takaisin sinne kun en osaa/uskalla ite ruveta säätämään vai onko millään mahdollista että kitarassa olisi vikaa, ettei se säätäjä asialle mahda mitään. En kyllä jaksa uskoa.
 
EDIT: Vai voiko asia liittyä siihen kun kitaraan vaihdettiin samalla uudet kielet (.10-.52) , että niiten pitää asettua tai jotain? Entiseen kitaraan joskus vaihdoin muistaakseni ysisetistä kymppisettiin, ja aluksi rämisi mutta ei sitten enää myöhemmin kun oli jonkun verran sillä soitellut.

Totta kai viet takaisin. Ammattilaisen tehtävä on säätä kitara sellaiseksi kuin sinä haluat - siitähän sinä olet maksanut.

Millaset kielet pitäisi olla kiinni, että soitto ei rämisis yhtään DGCFAD-vireestä? Tällä hetkellä on D'Addarion kympit kiinni ja matala D rämisee aivan pirusti. Ajattelin että iskisi kakstoistaset RotoSoundit ja kokeilis sitten. Vai olisko ammattilaisen kaikkisäätö mitään? Kyseessä on siis Jacksonin JS30 Rhoadsi.
 
Muutenkaan kielet eivät soi kunnolla. Pinch harmonicit kuulostavat lähinnä pliisuilta Zoomin efektilaitteen säröillä. Johtuuko kielistä vai actionista vai mistä?

Ensimmäistä kertaa öljyjen kanssa pelailen, joten kaikki ei ole täysin selvillä:
Näättekö mitään syytä laittaa otelaudalle pellava-/rypsiöljyä dunlopin Clean & prep:in ja Deep Conditionerin jälkeen?
 
(laitoin myös toiseen jelppikerhoon saadakseni nopeammin/enemmän vastauksia, antakaa anteeksi)

Ei tarvitse. Deep Conditioner öljyää.
 
Vastasin sinne toiseenkin :)