Elektroniikka ja soitinrakennus ›

Sain mielestäni ylivertaisen hienon idean: teenpä uuteen Teleeni komean mustan pleksin vanhasta älppäristä. Ei se sitten tuntunutkaan niin hienolta idealta enää toteutusvaiheessa.
Miksi? Tässä syitä:
 
Vinyyliä on veemäistä työstää. Terävilläkään veitsillä ei saa kuin naarmuja pintaan päältä päin leikatessa. Sivuleikkurien lähentelyjä se myös vastusti sinnikkäästi, vaikka lopulta periksi antoikin. Mutta ei niistäkään oikeasti apua ollut.
Pienihampaisella sahalla sitten syntyi jälkeä, mutta vinyyli näytti lisää pahoja puoliaan: vaikka se pani sahalle kampoihin hyvinkin, se lohkesi sivusuuntaan hyvin helposti sahattaessa.
 
Sain karkean aihion sahattua, oli tarkoitus jatkaa viiloilla ja hiomalla. Lujalla hinkkaamisella päästiin eteenpäin, mutta koko ajan pelotti, että kohta taas irtoaa jotain, joka saisi pysyä kiinni.
Vilkaisin sitten työstettävän kappaleen alapintaa ja huomasin melkein soittamattoman levyn olevan jo rumasti naarmuilla, vaikka työstö oli vielä pahasti kesken. Siinä vaiheessa heitin pyyhkeen kehään - ei tule hyvää :-(
 
Vinyylissä yhtyvät siis sitkeys ja hauraus mitä hämmästyttävimmällä tavalla. Jos jollakin on intoa ja vehkeitä kokeilla ideaani käytännössä, sanoisin että pinta on syytä lakata ellei sitten tavoittele "naarmuinen vinyyli" -lookia. Se tod näk nimittäin kulahtaa soittaessakin aika tavalla.
Varoituksen sananen: Työkaveri kertoi joskus keksineensä käyttää kuumaa kolvia, kun leikkeli jostakin lehtitelineestä pleksiä kitaraansa. Oli kuulemma vuosisadan päänsärky aamulla. Älppärit on muistaakseni tehty pvc-muovista, joten siitä irtoavien katkujen hengittämistä en todellakaan suosittele.
 
Muutama kuva täällä:
 
http://picasaweb.google.com/Karkki.K/Pleksi

Vaikka lopputulos ei ollutkaan onnistunut, tämä topiikkisi puolestaan on sitä. Onnistuit tuomaan hyvin esiin pointteja omista kokemuksistasi, niitä on hyvä varoa tai hyväksikäyttää ken haluaa. Kiitos.
 
Ja piti kysymäni, mistä idea älpyn käyttöön alunperin? :)

Vannesaha voisi olla kova sana työstössä.

Vannesaha voisi olla kova sana työstössä.
 
Ehkä vinyylin voisi myös puristaa parin (läpinäkyvän?) akryylilevyn väliin sahatessa?

Jees, pikkuisella vannesahalla jyystin älppäristä paloja pois. tuo lohkeamisherkkyys oli siinä ongelmana. Joku puristussysteemi ratkaisisi pulman, levy ei saisi päästä liikkumaan sahauspinnan sisäpuolelta eli siis siltä säästettävältä osaltaan. Ei tuo teoriassa mahdotonta olisi, mutta minulla ei ole niin hyvin varustettua pajaa että onnistuisi. (Heh, paja: kylpyhuone, keittiöjakkara, tarpeeton Lundia-hylly ja pari Lidlistä ostettua liimapuristinta.)
 
Ja mistä idea älppärin käyttämiseen? En tiedä, jostain se vain jysähti, kun pyörittelin mielessäni erilaisia vaihtoehtoja. Sieluni silmin näin, kuinka makealta se Telessä näyttäisi ja kun hyllystä löytyy myös sellaisia levyjä, jotka eivät kelpaa divariin eivät myy kirpparilla, niin kynnys kokeilemiseen ei ollut korkea.
 
Joskus ammoin näin jollakin kaverilla lankaleikkurin vai mikä lie: kuumeneva vastuslanka kahvassa, johonkin pienoisautohommiin sitä käytti. Sellaisella voisi leikkaaminen onnistua kätevästi, mutta kauheasti tuollaiseen ei viitsisi sijoittaa.
Mutta jäljelle jää levyn naarmuuntumisongelma, joka iskee viimeistään kitaran pinnassa, kun soitto alkaa. Ensin lakkaa ja sitten leikkurilla kimppuun? Voisi toimia.

Toimiskohan dremeli jyrsinterällä? Ja kirjanpäällystyskalvoa suojaamaan naarmuilta.

Vesileikkaamalla onnistunee. Ja kaikillahan on moinen varastossa :P

Vesileikkaamalla onnistunee. Ja kaikillahan on moinen varastossa :P
 
Multa löytyy, jossei ihan varastosta, mutta työpaikan kautta kuitenkin käytettävissä (meidän firman omistaja/toimari omistaa myös laser/vesileikkausyrityksen). Vesileikkaus on laserleikkausta kalliimpaa, mutta ko. menetelmällä leikkaa sitten materiaalia kuin materiaalia (myös kiveä).

Vesileikkaus on laserleikkausta kalliimpaa, mutta ko. menetelmällä leikkaa sitten materiaalia kuin materiaalia (myös kiveä).
 
Khyl. Ittellä on laserilla ja vedellä leikattuja juttuja. Tiedä vaikka saman puljun vehkeillä.

Pistät sen älppärin uuniin miedolla lämmöllä ja sitten sivaltelet terävällä puukolla muodot siihen (levyn levätessä siinä uunipellillä, älä nosta).

Moi
 
Tuolla on muutama aiheeseen liittyvä kuva
 
http://picasaweb.google.fi/HanskiSai/SgProjekti
 
Se lp-levy on tosiaan haurasta sahailla. Muutama levy niitä meni hajalle.
Muodot sahailin pienellä kuviosahalla. Reikien poraamisessa pitää olla tarkkana ettei levy halkea kun pora mennee läpi. Ruuvien reijät tein muistaaksesni kolvin kärellä.
Pintaan suihkutin pari kerrosta kirkasta spraylakkaa suojaksi.
Alkuparäinen idea mulla oli tehdä pleksi vanhasta ns. "savikeikoska". Levykin oli jo mietitty valmiiksi. His Master,s Voice. Sellainen missä koira istuu grammarin vierellä. Valitettavasti ne levyt olivat tarkoitukseen liian pienikokoisia.
Jos tämä pleksi mennee joskus uusiksi niin taidan liimata kaksi lp:tä päällekkäin ennen kun alan muotoilun, jotta lopputulos olisi hieman vahvempi.

Joskus ammoin näin jollakin kaverilla lankaleikkurin vai mikä lie: kuumeneva vastuslanka kahvassa, johonkin pienoisautohommiin sitä käytti. Sellaisella voisi leikkaaminen onnistua kätevästi, mutta kauheasti tuollaiseen ei viitsisi sijoittaa.
Mutta jäljelle jää levyn naarmuuntumisongelma, joka iskee viimeistään kitaran pinnassa, kun soitto alkaa. Ensin lakkaa ja sitten leikkurilla kimppuun? Voisi toimia.
 
eihän tuohon tarvi kuin jonkun virtalähteen ja rautalankaa. mutta eipäkyllä virtalähteitä joka nurkassa pyöri. Mutta jos tuohon optioon päätyy, on syytä muistaa tuuletus/hengityssuojaus. Muovihöyryt, etenkään vinyyli ei oo millään tapaa terveellisiä hengitettäviä.

Pistät sen älppärin uuniin miedolla lämmöllä ja sitten sivaltelet terävällä puukolla muodot siihen (levyn levätessä siinä uunipellillä, älä nosta).
 
Tätä minäkin olisin ehdottanut, tosin itse olisin käyttänyt semmoista lämpöpuhallinta ennen kuin uunia. sillä tavalla minä olen leikellyt LP-levyjä, lämpimänä tehnyt piikillä tai jollakin muodot siihen, sitten kun se on jäähtynyt niin taitetaan turhat pois. Jos viillot oli tarpeeksi syviä, niin napsahtaa siististi poikki. Lopuksi hiotaan ja viilataan turhat pois.

shadows:in kokoelma levyn kansi, se vinyyliversio.
 
siin on lpee kitaraan laitettu vai miten se oli..

Mitä jos tekisit tämän homman käsijyrsimellä?
Tee vanerista ensin sopiva sapluuna, purista vinyyli kahden vanerilevyn väliin halkeamien estämiseksi, sahaa ensin lähelle oikeita mittoja ja työstä jyrsimellä loput, poraa reijät vanereiden läpi varmuuden vuoksi.
en ole kokeillut mutta voisiko näin toimia?

shadows:in kokoelma levyn kansi, se vinyyliversio.
 
siin on lpee kitaraan laitettu vai miten se oli..
 
Olikos se "String of Hits" se Shadowsin albumin nimi? Kyseessä on kuitenkin retussiruiskumaalaus, ei valokuva eikä varsinkaan oikeasti toteutettu juttu.

Mitä jos tekisit tämän homman käsijyrsimellä?
Tee vanerista ensin sopiva sapluuna, purista vinyyli kahden vanerilevyn väliin halkeamien estämiseksi, sahaa ensin lähelle oikeita mittoja ja työstä jyrsimellä loput, poraa reijät vanereiden läpi varmuuden vuoksi.
en ole kokeillut mutta voisiko näin toimia?
 
Kuulostaa ihan toimivalta periaatteessa, mutta puuttuu tarvittavat työkalut & verstas.

Mitä jos tekisit tämän homman käsijyrsimellä?
Tee vanerista ensin sopiva sapluuna, purista vinyyli kahden vanerilevyn väliin halkeamien estämiseksi, sahaa ensin lähelle oikeita mittoja ja työstä jyrsimellä loput, poraa reijät vanereiden läpi varmuuden vuoksi.
en ole kokeillut mutta voisiko näin toimia?
 
Ja toki itse levyn ja vanerin väliin jotain mikä estää naarmuuntumisen. Se ei tarvinne kauheen paljoa siihen väliin jotta naarmuuntuu jos hitusenkin pääsee sivuttain jossain vaiheessa operaatiota luiskahtamaan.

Lainasin työkaverilta dremelin ja voin kertoa, että sillä ei ole ainakaan kiva tehdä. Ensinnäkin terä kuumenee niin paljon että se sulattaa muovia yhtä paljon kun leikkaa. Eli kovin lähelle haluttua pleksin reunaa ei ole asiaa. Lisäksi terä vielä viskoo ympäriinsä tätä kuumaa muovimujua.
 
Kokeilen varmaan vielä ihan uteliaisuudesta jonakin päivänä kuumailmapistoolia ja puukkoa.