Rock, pop, alternative ›

Kirjotan jo heti tähän alkuun, että en ole varma onko täällä keikka-arvosteluille oma topicinsa, mutta tässä kuintenkin tulee:
 
Olin kattomassa helmikuun 9. päivä Curea Hovetissa, Tukholmassa, ja täytyy sanoa, että vaikka on tullut tässä vuosien varrella ravattua monilla keikoilla, ei niistä mikään ole edes lähelle vetänyt tälle vertoja! (Voi tietenkin vaikuttaa se, että Cure on ollut lempibändini jo monien vuosien ajan ja viimeinkin pääsin näkemään heidät livenä). Nyt, lähes kuukausi keikan jälkee on hyvä pistää pieni keikka-arvostelu tänne! (:
 
Saavuttiin Tukholmaan laivalla jo aamu kuudelta. Ensimmäiset pari tuntia jouduttiin odottamaa kadulla kun mikään paikka ei ollut auki. Viimein kahdeltatoista päästiin viemään tavarat hostellille ja levähtämään hetkeksi (vaikka sitä ei kauaa kestänykkään, kun jo lähdettiin keskustaan pyörimään).
 
Kun kello alkoi lähestyä kymmentä alkoi jo vähän jännittää. Lämppäriä 65days of static en ollut kuullut kahta levyä enempää, enkä sen vuoksi sitä kauheasti odottanutkaan. Kun saavuttiin paikalle, 65dos oli jo aloittanut joten en nähnyt sitä kuin noin 20 min. Se vähän mitä 65dos:ia kerkettiin kuuntelemaan kuullosti todella hyvältä, varsinkin Retreat! Retreat! -biisi, harvoin olen kuullut että mikään bändi soittaisi yhtä lujaa kuin he.
 
Noin 30-40 minuutin sound checkin jälkeen The Cutre saapui lavalla valtavan huutomyrskyn säestämänä. Ensimmäinen asia mihin kiinnitin oli Robert Smith ja se kuinka hän on lihonnut :D. Ensimmäin biisi oli Open, se on minun mielestä yksi Curen parhaista biiseistä, mutta ei kuitenkaa mielestäni toimi livenä yhtä hyvin kuin levyltä. Pääsin kunnolla fiiliksiin vasta kun putkeen tulivat Lovesong, Pictures of you ja lullaby. Heti palasi mieleen se miksi olen Curea jo vuosikaudet fanittanut. Kun keikka oli kestänyt reilut pari tuntia alkoi jo tuntua ettei jalat kestä, mutta se ei haitannut menoa! Silmiin pisti kuitenkin että todella monet lähtivät kesken keikan ja lopulta hallissa oli jäljellä ehkä noin 75% katsojista.
 
Lavarakennelmat eivät olleet kovin kummoisia (mikä ei kuitenkaan haitannut, koska bändiähän sinne oltiin menty katsomaan eikä lavaa), mutta valoshow oli korvasi kaikein. Lavalla oli melko iso screeni, mistä koko keikan ajan tuli todella psykedeelisia videoita.
 
Bändi tuntui olevat todella hyvässä vireessä eikä minkään näköisiä väsymyksen/epävireisyyden merkkejä ollut havaittavissa, vaikka Robertilla ja muillakin ikä alkaa jo painaa. Toisen encoren jälkeen luulin että keikka olisi jo ollut ohi mutta toisin kuitenkin kävi, bändi palasi vielä soittamaan lavalle viisi biisiä mm. Boys don't cry:n. Koko keikan viimeiseksi biisiksi jäi ehkä hieman yllättäen Killing an arab, mikä oli kuitenkin ainakin minulle iloinen yllätys. Kokonais kestoa keikalle kertyi omien laskujeni mukaan noin 3h 15min, mikä oli todella paljon. Tiedossa kuitenkin oli että yli kolmituntinen keikka historian valossa oli mahdollinen.
 
Eniten keikasta jäi harmittamaan että Letter to Elise, Trust ja faith puuttuivat settilistasta kokonaan. Muuten kaikki mielestäni parhaat biisit tulivat,
 
Kaikinpuolin keikka ja reissu oli aivan mahtava, uusia kavereita löytyi (tai oikeastaan kaveri), maailman paras bändi tuli koettua livenä ja sain maistaa Max'in hampurilaisia!
 
Settilista:
 
open
alt.end
a night like this
the end of the world
lovesong
pictures of you
lullaby
from the edge of the deep green sea
please project
the walk
push
how beautiful you are...
inbetween days
just like heaven
a boy i never knew
if only tonight we could sleep
the kiss
shake dog shake
us or them
never enough
wrong number
one hundred years
end
 
Encore 1:
at night
m
play for today
a forest
 
Encore 2:
let's go to bed
freak show
close to me
why can't i be you?
 
Encore 3:
boys don't cry
jumping someone else's train
grinding halt
10:15 saturday night
killing an arab