Rock, pop, alternative ›

Yarrr!
 
Ilman tätä bändiä maailma olisi ankeampi paikka.
Itse tutustuin tähän bändiin joskus iät ja ajat sitten Friday Im In Love -biisin
kautta ja sittemmin kiinnostus jäi siihen, kunnes eräänä päivänä hyvä ystäväni ehdotti
kuuntelemaan muutaman biisin jotka oltaisi voitu soitettaa harkoissa.
Biisit sattuivat olemaan niitä hieman popimpia kappaleita tyyliin Love Song, Doing the Unstuck, Just Like Heaven, Pictures of You, How Beautiful You Are jne jne..
 
Innostuin kyseisestä bändistä niin paljon että oma niin sanottu "yber fanittaminen" kesti taukoamatta parikin jopa pari vuotta. Ensimmäinen levy johon ihastuin oli luonnollisesti Wish, joka tuppaa olemaan monen muunkin suosikki plätty The Curelta.
(Tai ainakin useat kiistelevät siitä että onko Disintegration vai Wish paras levy)
Sittemmin suosikkilevy on vaihdellut ihan fiiliksen mukaan mm. Bloodfrowers, Disintegration, Wild Mood Swings, Kiss Me Kiss Me Kiss Me jne jne..
 
Tosin vanhempi tuotanto on minulle melko vierasta ihan rehellisesti sanottuna.
 
Mitä sitten tulee itse Maestroon eli Robert Smithiin, on huvittavaa että miten yksiavioinen, hiuksiaan tupeeraava mies, voi kirjoittaa niin monta hyvää biisiä siitä kun rakkaus ei kestä ikuisesti.
 
Sitten mitä tulee tuohon niin sanottuun "Gootti leimaan" niin muistaakseni Smith on itse tyrmännyt väitteen että The Cure olisi Goottimusaa.
Ehkäpä vanhempi tuotanto saattaa kuulostaa jollain tasolla Joy Divisionilta, mutta
en itsekkään kyllä pidä Curea "Goth" nimikkeen alla.
 
Nyt sitten jännitetään että ketkä kaikki suututin, haha.

Olin Tukholman jäähallissa katsomassa Disintegration keikkaa. Paras live mitä olen nähnyt. Ensimmäiset 15 minuuttia olin täysin halvaantunut, luultavasti haavi auki. Soundit oli aivan pilveä, samoin maailmanloppulavastus ja laservalot, joita en varmaan ollut koskaan nähnyt.

Ite oon nähnyt vain Provinssissa '96. Wild Mood Swingsiä ja muuta poppia ihan liikaa. Toka encore pelasti silloin paljon, tuli Play For Today ja pari muuta ikivanhaa.

Kirjotan jo heti tähän alkuun, että en ole varma onko täällä keikka-arvosteluille oma topicinsa, mutta tässä kuintenkin tulee:
 
Olin kattomassa helmikuun 9. päivä Curea Hovetissa, Tukholmassa, ja täytyy sanoa, että vaikka on tullut tässä vuosien varrella ravattua monilla keikoilla, ei niistä mikään ole edes lähelle vetänyt tälle vertoja! (Voi tietenkin vaikuttaa se, että Cure on ollut lempibändini jo monien vuosien ajan ja viimeinkin pääsin näkemään heidät livenä). Nyt, lähes kuukausi keikan jälkee on hyvä pistää pieni keikka-arvostelu tänne! (:
 
Saavuttiin Tukholmaan laivalla jo aamu kuudelta. Ensimmäiset pari tuntia jouduttiin odottamaa kadulla kun mikään paikka ei ollut auki. Viimein kahdeltatoista päästiin viemään tavarat hostellille ja levähtämään hetkeksi (vaikka sitä ei kauaa kestänykkään, kun jo lähdettiin keskustaan pyörimään).
 
Kun kello alkoi lähestyä kymmentä alkoi jo vähän jännittää. Lämppäriä 65days of static en ollut kuullut kahta levyä enempää, enkä sen vuoksi sitä kauheasti odottanutkaan. Kun saavuttiin paikalle, 65dos oli jo aloittanut joten en nähnyt sitä kuin noin 20 min. Se vähän mitä 65dos:ia kerkettiin kuuntelemaan kuullosti todella hyvältä, varsinkin Retreat! Retreat! -biisi, harvoin olen kuullut että mikään bändi soittaisi yhtä lujaa kuin he.
 
Noin 30-40 minuutin sound checkin jälkeen The Cutre saapui lavalla valtavan huutomyrskyn säestämänä. Ensimmäinen asia mihin kiinnitin oli Robert Smith ja se kuinka hän on lihonnut :D. Ensimmäin biisi oli Open, se on minun mielestä yksi Curen parhaista biiseistä, mutta ei kuitenkaa mielestäni toimi livenä yhtä hyvin kuin levyltä. Pääsin kunnolla fiiliksiin vasta kun putkeen tulivat Lovesong, Pictures of you ja lullaby. Heti palasi mieleen se miksi olen Curea jo vuosikaudet fanittanut. Kun keikka oli kestänyt reilut pari tuntia alkoi jo tuntua ettei jalat kestä, mutta se ei haitannut menoa! Silmiin pisti kuitenkin että todella monet lähtivät kesken keikan ja lopulta hallissa oli jäljellä ehkä noin 75% katsojista.
 
Lavarakennelmat eivät olleet kovin kummoisia (mikä ei kuitenkaan haitannut, koska bändiähän sinne oltiin menty katsomaan eikä lavaa), mutta valoshow oli korvasi kaikein. Lavalla oli melko iso screeni, mistä koko keikan ajan tuli todella psykedeelisia videoita.
 
Bändi tuntui olevat todella hyvässä vireessä eikä minkään näköisiä väsymyksen/epävireisyyden merkkejä ollut havaittavissa, vaikka Robertilla ja muillakin ikä alkaa jo painaa. Toisen encoren jälkeen luulin että keikka olisi jo ollut ohi mutta toisin kuitenkin kävi, bändi palasi vielä soittamaan lavalle viisi biisiä mm. Boys don't cry:n. Koko keikan viimeiseksi biisiksi jäi ehkä hieman yllättäen Killing an arab, mikä oli kuitenkin ainakin minulle iloinen yllätys. Kokonais kestoa keikalle kertyi omien laskujeni mukaan noin 3h 15min, mikä oli todella paljon. Tiedossa kuitenkin oli että yli kolmituntinen keikka historian valossa oli mahdollinen.
 
Eniten keikasta jäi harmittamaan että Letter to Elise, Trust ja faith puuttuivat settilistasta kokonaan. Muuten kaikki mielestäni parhaat biisit tulivat,
 
Kaikinpuolin keikka ja reissu oli aivan mahtava, uusia kavereita löytyi (tai oikeastaan kaveri), maailman paras bändi tuli koettua livenä ja sain maistaa Max'in hampurilaisia!
 
Settilista:
 
open
alt.end
a night like this
the end of the world
lovesong
pictures of you
lullaby
from the edge of the deep green sea
please project
the walk
push
how beautiful you are...
inbetween days
just like heaven
a boy i never knew
if only tonight we could sleep
the kiss
shake dog shake
us or them
never enough
wrong number
one hundred years
end
 
Encore 1:
at night
m
play for today
a forest
 
Encore 2:
let's go to bed
freak show
close to me
why can't i be you?
 
Encore 3:
boys don't cry
jumping someone else's train
grinding halt
10:15 saturday night
killing an arab

No huh aika massiivinen pläjäys ollut. Ne vissiin nykyään soittaa aina 7 tuntia. Onhan tuossa paljon kökköäkin seassa, mutta hurjasti aivan parastakin matskua.
 
Faith-biisi oli ainakin aiemmin sellaisessa asemassa, että sitä soitettiin encorena vain, jos keikka sattui olemaan extra special.

Osa biiseistä ei kyllä toiminut livenä kovin hyvin ilman koskettimia. Kosketinosuudet korvattiin lähinnä toisella kitaralla ja aika ahkeralla taustanauhojen käytöllä. Osassa biiseistä taas jätettiin joitain osuuksia karusti vaan kokonaan soittamatta. Mikään biisi ei varsinaisesti jäänyt tämän takia latteaksi, mutta muutamaan kertaan tuli fiilis, että jotain tästä nyt puuttuu. Osa biiseistä taas toimi älyttömän hyvin, esim. Push on tällä nykyisellä kokoonpanolla todella vakuuttava veto. Sekin pitää mainita, että bändi jaksaa edelleen illasta toiseen soittaa yli kolmituntisia settejä, joka on nykyisin aika harvinaista.
 
Sinällään on ihan mielenkiintoista, että bändi kuitenkin soittaa vaihtelevalla menestyksellä aika monia hyvinkin kosketinvetoisia biisejä Disintegrationilta, kuten Plainsongia ja Prayers For Rainia. Soundcheckissä olivat jossain vetäneet tämän kiertueen aikana myös Same Deep Water As Youn, joka olisi kyllä ihan jännä kuulla tämän nykyisen kokoonpanon versioimana.

65daysofstatic + The Cure = hunajan kuseminen. Olisinpa ollut paikalla.

Push on tällä nykyisellä kokoonpanolla todella vakuuttava veto.
 
Joo siitä oli niiden MySpacessa joku liveversio tällä kokoonpanolla. Varsin tykin kuuloinen jopa ankealla MySpace-toistolla.

Utö: The Cure julkaisi ensi kesän festarikeikoistaan ensimmäiset kolme. Joukossa myös Hultsfred - nyt Provinssi ja myös muut festarit/keikkajärjestävät herätys! Jos ei natsaa Suomen kohdalle niin sitten täytyy lähteä naapuriin.
 
Linkki mukaan:
http://www.thecure.com/blog/default.aspx?nid=37683
 
Aaiai, jokohan nyt pääsisi tämänkin suosikkibändin näkemään? Jos ei muuta niin sitten ulkomaille mars.

Huom! Olet kirjoittamassa yli 1406 päivää vanhaan aiheeseen!
 
https://www.facebook.com/thecure/posts/10153144698826402:0
 
En tiedä teistä, mutta minusta keikkaliput tulee nykyään myyntiin älyttömän aikaisin. Joka tapauksessa Cure tulee melkein vuoden päästä Suomeen, kohta saa lippuja. Yhtye on näkemättä joten taitaapi olla ns. pakkorako.

Pakko ottaa.

Luulin jo ettei näitä koskaan saada Suomeen. Pakkorakohan tämä keikka on, onneksi on perjantai niin pystyy ottamaan pidennetyn viikonlopun töistä.

Täytyy varmaan olla netin ääressä heti aamuyhdeksältä. Toivottavasti eivät liput ihan minuutissa mene, koska onhan tämä tosiaan ns. pakkorako.

Kiinnostaa kyl kovasti, mutta kuten aiemmin jo todettiin, ei mitään järkee näissä myyntiintuloajoissa. Vuosi eteenpäin...Haloo ! Ymmärrän, et pitää budjetit ym tehä kiertueista, mutta silti. Itelle bändi on ns ihan kiva, muutamat levy hyllyssä, mutta sen verran kova omalla tontilla, että oishan tämäkin nähtävä.

elsewhere: Täytyy varmaan olla netin ääressä heti aamuyhdeksältä. Toivottavasti eivät liput ihan minuutissa mene, koska onhan tämä tosiaan ns. pakkorako.
 
Ainakin Curen omien sivujen kautta sai kliksuteltua lippu.fin presalehommeliin mistä hätäisenä jo ostinkin lipun. Kai niitä tulee sit lisempää maanantaina, mutta meninpähän jo ostamaan.

lapio: Ainakin Curen omien sivujen kautta sai kliksuteltua lippu.fin presalehommeliin mistä hätäisenä jo ostinkin lipun. Kai niitä tulee sit lisempää maanantaina, mutta meninpähän jo ostamaan.
 
Ei näköjään saa enää. Tämä ei sinänsä yllätä yhtään :)

Ja koko ajanhan sieltä näköjään noita lippuja saa presalesta, itse nappasin äsken permannon kautta. En tiedä kuinka iso määrä niitä on myynnissä tässä presalessa mutta ennustan, että maanantaina moni on vihainen.

Joo, hyvissä ajoin ovat liikenteessä lippujen myynnin suhteen, mutta pakko varmasti lippu hankkia huomenna (pre-sale ei näyttänyt enää toimivan). Tämä on kumminkin näitä bändejä, joita ei ole ollut vielä mahdollisuus nähdä, mutta pitäisi ehdottomasti nähdä. Viikonpäiväkin kerrankin ok.

Pitkästä aikaa kunnon äksöniä lippujen ostossa... meinaan että nopeasti liikkuvat.
 
E: Kerran epäonnistui maksutapahtuma, mutta sain kalasteltua kumminkin suunnilleen sellaisen lipun kuin halusinkin.