Rock, pop, alternative ›

Angel Dust oli mulle aikoinaan ostaessa lievä pettymys, kun KFAD:n "cooliutta" ei ollutkaan jäljellä, mutta kappaleiden kypsyttyä ne toimii vielä vuosienkin jälkeen ilman pienintäkään häivää kyllästymisestä tai tylsyydestä. Mulle Angel Dust on kaikkien aikojen paras rock levy.
Tämän allekirjoitan lähes täysin, sillä erolla että se on soinut erittäin tasaiseen ilmestymisestään lähtien, olin myyty ensimmäisellä kuuntelulla ja olen myyty edelleen. En vaan kyllästy, mikä on harvinaista koska julkaisusta tulee jo jonkin verran aikaa ja melkein viikottaisessa kuuntelussa on ollut siitä lähtien. Jos Midnight Cowboyn tiputtaisi pois niin se olisi täydellinen rock levy, jonka huonoin kipale olisi pelkästään erittäin hyvä. No mutta, pitäähän aina joukossa olla se yksi kipale joka pilaa täydellisyyden :D
 
Monille tuo KFAD näyttää iskevän kovempaa kuin AD, mutta itse en sitä oikein ymmärrä. Noh, makunsa kullakin..
Taas pakko kompata, KFADFFALT oli järkyttävä riman alitus ja tuntui todella vasemmalla kädellä roiskaistulta levyltä jolla ei ole ollut juurikaan kenelläkään inspiraatiota... no paitsi ehkä pattonilla
 
Angel Dust - Tämä levy ei vanhene. Joku voisi nillittää, että soundit kärsivät vielä lievästä "kasari"maisuudesta, mutta juuri soundimaailma ja biisien synkkyys luovat vitun siistin tunnelman koko levylle. Jälleen kerran cover oli ihan vitun tyhmä veto. Vaikka "Easy" on Faith No Moren suosituimpia biisejä, olisi senkin voinut pelkästään sinkkuna julkaista. Ei sovi albumin tunnelmaan - onneksi ovat jättäneet sen vikaksi edes (ainakin mun CD:llä). Muutoin levy on täydellinen rock pläjäys. 5/5
Tästä ehkä alkaa paistamaan selkeästi läpi se että itselleni Angel Dust on se definitiivinen Faith No More levy johon kiteytyy kaikki hienous mitä Faith No Moressa oli. Onhan se pirun synkkä levy ja osaksi tästä johtuukin suuri osa viehätystä. Vakavoitunut Faith No More, kunnianhimoisia monitasoisia sävellyksiä, uskomaton tunnelma ja upeat äänimaailmat. Tähän vielä Pattonin esille tulo uskomattomana laulajana nasaalisen ja hieman väkisin hauskan Real Thingin jälkeen. Ei siinä, kun Real Thing tuli ulos pidin kyllä siitä mutta Angel Dust muutti maailmani. Midnight Cowboy toisena coverina hajottaa mielestäni enemmän pakkaa kuin Easy, molemmat olisivat voineet ilmestyä B-puolina tai muussa muodossa
 
King For a Day, Fool For a Lifetime - Uskomatonta miten tälläinen eri musiikkityylien crossover voi kuullostaa ensinnäkin yhtenäiseltä bändiltä, sekä yhtenäiseltä levyltä koko kestonsa ajan. Biisimateriaali muodostuu pidemmän päälle ongelmaksi, sillä parissa kohtaa täytyy painaa skip nappia vuosien kuuntelun jälkeen
Itselläni skip nappi jauhaa erittäin tiuhaan :D
 
Niin.. ne paskat biisit? Caralho Voador, Take This Bottle ja Digging the Grave .
itselleni ne paskat kipaleet ovat 4-11 & 13-4
Mietin tuossa sitä että jos tämä olisi ollut jonkun muun yhtyeen levy kuin Faith No Moren niin olisinko antanut sille enemmän mahdollisuuksia koska nyt sitä vertaa koko muuhun FNM tuotantoon ja siinä kastissa tuo ei pärjää yhdellekkään levylle. Luultavasti jos The Skeletörs olisi julkaissut tämän levyn niin en olisi antanut sille edes sitä mahdollisuutta mitä annoin sille FNM nimen takia
 
Album of the Year - No ei ihan ollut album of the year, mutta hieno päätös Faith No Morelle silti. Levy oli aikanaan hyvä, mutta nykyään on ajan hammas puraissut vähän turhankin lujaa. Collision, Stripsearch ja Paths of Glory toimii edelleen aika tajuttoman lujaa. Kyllähän noi muutkin biisit on ihan mukiinmeneviä kuitenkin. 3/5
Pristina on kanssa aika hauska kipale, mutta kyllä Stripsearch vei potin tuolta levyltä
 
Ketä tämä avautuminen kiinnosti, on toinen juttu, mutta eipä todella ollut muuta tekemistä tähän väliin..
Sama homma, en saa unta eikä ole mitään tekemistä. Luultavasti kuitenkin sun kirjoittelu kiinnostaa ihmisiä enemmän kun tämä itseni Angel Dust hehkutus ja King For A Day piiskaus ;)