Rock, pop, alternative ›

Olihan esim mtv.n unplugged ihan karmeaa katsottavaa. Näki että Layne ei ole kunnossa. Hyvin surullisen näköinen ilmestys.
 
Tämä on hieman kaksipiippuinen homma. Helevetin hieno vetohan se on ja tunnelmaltaan erittäin kivulias. Tai ainakin itselleni se on hieman kivulias kun katsoo yhtä kaikkien aikojen suurimmista esikuvista tärisevänä rauniona. Tästä syystä en oikein kovin usein pysty katsomaan kyseistä keikkaa kovin usein. Mitä itseeni muutenkin tulee tuossa aikaisemmin käytyihin keskusteluihin muista unplugged keikoista niin katsoin äskettäin Nirvanan Unplugged keikan ja pakko myöntää että karvat nousee pystyyn (hyvällä tavalla) edelleen. Erittäin harras tunnelma. Joku totesi että ei ole kestänyt aikaa mutta olen juuri päinvastaista mieltä, toimii edelleen erittäin hyvin. Kun taas Pearl Jamin Unplugged ei herätä juurikaan mitään tunteita, tylsästi sovitettu ja jotenkin liian "soitetaan nyt nämä kipaleet juuri samalla tavalla kuin normaalistikkin mutta akustisilla soittimilla" fiilikseltään.
 
Jokatapauksessa takaisin Alice In Chainsiin, loistava yhtye ja oikeastaan itse enemmän sen kannalla että jatkavat AIC nimellä kuin että vaihtavat nimeä. Loppupeleissä sama yhtyehän se kuitenkin on muuttavat ne nimeä tai ei, ainakin on faneille helpompaa pysyä mukana kun nimi on sama. Varsinkin kun samat jannut soittaa vain ja ainoastaan Alice In Chainsia, omia kipaleitaan jotka ovat itse tehneet tunnetuiksi niin tuleehan siitä itselleni hieman typerä fiilis että pitäisi omien kipaleiden soittamiseen vaihtaa nimeä koska toinen laulaja on laulanut niiden tekemät kipaleet. Loppujen lopuksi kyllä se Cantrell on se jannu jota ilman ei olisi yhtyettä, vaikka kunnia Laynelle joka oli täysin uniikki laulaja, mutta totuus on kuitenkin se että ilman Jerryn kipaleita AIC olisi ollut aika paljon heikompi. Painotan vielä että Layne kuuluu itselleni jumala asteelle laulajana enkä kovin mielelläni haluasi viitata Layneen vain laulajana, olihan se iso osa AIC:tä.
 
Itselleni suurimpia yhtyeitä mitä on ollut, yhtye jossa kaikki osaset osuivat lähes täydellisesti kohdalleen. Jos Faceliftin poistaisi niin silloin yhtye olisi ollut täydellinen. Sama homma kuin Soundgardenissa, olen yrittänyt viimeksi tänään pakottaa itseäni pitämään Faceliftistä mutta ei niin ei, ei vain toimi. Loppu tuotantoon verrattuna liian perusrock henkinen ja rock-kliseinen teos itselleni. Onhan siellä kyllä pari kertsiä mistä pitää (sunshine & bleed the freak) mutta varsinkin we die young ja it ain't like that on erittäin väsyneitä ja kuluneita vetoja joita ei vain jaksa yhtään.
Ei siinä, kaikki Facelifitin jälkeen on ollut aikamoista helmeyttä, varsinkin Dirt mistä on vaikea enää pistäää paremmaksi ja oikeastaan jokaisella yhtyeellä on se yksi levy joka on ohilaukaus. Ok, Facelift ei suoranaisesti ole ohilaukaus mutta lopputuotantoon verrattuna se on vielä turhan kehittymätön geneerinen ja rock-kliseinen teos.
 
Toivottavasti vielä tulisivat uudestaan Suomeen, sen verran kova keikka oli Provinssissa