Tanssimusiikki ›

Oon mielenkiinnolla lueskellu. Taidanpa ottaa sitten osaakin tähän.
 
Sairaus on sairaus enkä halua niihin puuttua. Tehköön asiantuntijat diagnoosinsa.
 
. Vanhempien laiminlyönnit rajoissa ja rakkaudessa diagnisoidaan nykyään jollain kirjainyhdistelmillä. .
 
Kun koulu ottaa ongelmalapsen vanhempiin yhteyttä niin sieltä tulee tekstiä: ethekö te perkeleet osaa hhommaanne. pitääkö mun theitäkhi ruveta opetamaan hik meirän kersoos ei oo vikhaa. klik. tuuttuuttuut.

 
Sairaus diagnosoidaan tänäpäivänä lääkärien ja huom!! spelialistien toimesta hyvinkin tarkkaan. Monet tutkimukset käydään läpi ja sitä diagnoosia ei tehdä tuosta vaan. Meillä kesti kaksi vuotta diagnoosin saaminen. Siihen kuului jatkuva tarkkailu koulussa ja kotona ja lääkäreillä. Sitä "kirjainyhdistelmää" ei siis "saa" ihan helpolla ja voin sanoa että jos sitä ei edes olisi niin elämä olisi sata kertaa helpompaa. Ainakaan meillä ei ole hienoa että meidän lapsella on ADHD ja Tourette, näitä "muotitauteja".
Meillä rakastetaan lapsia yli kaiken ja rajoja tehdään kovillakin otteilla koko ajan. Lapset on tehty sitä varten että niistä huolehditaan ja niitä rakastetaan ja rajojen vetäminen on sitä rakastamista, omista riennoista ja omasta itsestään tinkimisenkin kustannuksella.
Alussa jouduimme selvittelemään asioita koulussa hyvinkin paljon, mutta kun aloimme itsekin saamaan tietoa veimme sen heti kouluun eteenpäin ja siitä lähtien kaikki materiaali on mennyt myös opettajille. Olemme myös joutuneet käymään paljon kahdenkeskisiä keskusteluja opettajan kanssa koska kaikilla tieto on vielä hyvinkin puuttellista. Näin toimien olemme saaneet hyvän toimintatavan kodin ja koulun kesken ja se on helpottanut elämää aika paljon.
Mutta tärkein asia on se että tyttären ongelmiin on löytynyt jokin syy. Se että se on joku "Kirjainyhdistelmä" ei ole oleellista vaan se että mitä tämä pitää sisällään ja minkälaisia oireita se aiheuttaa. Näiden oireiden selville saaminen auttaa meitä ja lasta selviämään elämästä ja tiedämme toimintatapoja jotka tätä selviämistä edesauttavat. Siis itse oire/tauti ei ole olennaista vaan se kuinka selviämme tämän oireen/taudin kanssa ja mitkä ovat parhaat toimintatavat auttaaksemme siitä kärsivää.