Kitarat: kitarakamat ›

Ishibashilta tilasin juuri tuon aloitusviestissä mainitun Edwardsin ja lopullinen hinta tulee olemaan noin 700e pintaan. Siis kaikki kulut, verot, rahti tulli yms. Ishibashin kanssa hommat hoituu todella näppärästi: Sähköposteihin vastataan nopeasti ja asiakaspalvelu on hyvää. Sinne ottaisin itse ensimmäisenä yhteyttä.
 
E: Ruotsista Tiptopilta löytyy myös jokunen kappale Edwardseja.

Kiitoksia kaikkille keskusteluun osallistujille! =)
 
Vastauksia on tullut ihan helkutisti parin päivän aikana..Vaikuttaa siltä, että Edwardsit jakaa porukan kahteen osaan: toinen puoli kannattaa Edwardseja ja toinen puoli vastustaa.
 
Keskustelun aikana mulla heräsi pari kysymystä..
1) Ovatko nuo Edwardsit siis ollenkaan laadukkaita, mitä nuo Edwardsien tiedot antavat ymmärtää?
2)..bodyt onttoja.. Anteeksi kuinka? Miten body voi olla ontto, jos kitara tehdään kokopuusta/vaahtera-mahonki yhdistelmästä ja lakkakerros tulee bodyn/maalin päälle? Olen ihan pihalla...
3) Kuinka laadukkaita nuo Edwardisien osat ovat ja millainen on sitten kitaroiden viimeistely?

Kiitoksia kaikkille keskusteluun osallistujille! =)
 
Vastauksia on tullut ihan helkutisti parin päivän aikana..Vaikuttaa siltä, että Edwardsit jakaa porukan kahteen osaan: toinen puoli kannattaa Edwardseja ja toinen puoli vastustaa.
 
Keskustelun aikana mulla heräsi pari kysymystä..
1) Ovatko nuo Edwardsit siis ollenkaan laadukkaita, mitä nuo Edwardsien tiedot antavat ymmärtää?
2).. Anteeksi kuinka? Miten body voi olla ontto, jos kitara tehdään kokopuusta/vaahtera-mahonki yhdistelmästä ja lakkakerros tulee bodyn/maalin päälle? Olen ihan pihalla...
3) Kuinka laadukkaita nuo Edwardisien osat ovat ja millainen on sitten kitaroiden viimeistely?
 
1) Aika harvassa on negatiiviset kommentit noista kitaroista olleet sekä käytännössä että internetin ihmeellisessä maailmassa. Ainut valittamisen aihe mikä tuntuu joillakin olevan niin on se Gibson "mojon" puuttuminen, josta valittaminen on imho naurettavaa..
 
2) Gibson harrastaa tuota, porauttaa kevennysreikiä mahonkilankkuun, jonka päälle sitten liimataan se vaahterakansi..
 
3) Gotohin rautaosat, laatua siis kaikinpuolin.
 
Edit: Tarkennettakoot vielä että edwardsit _eivät_ ole "kevennettyjä", kuten varsin moni Gibson tänä päivänä.

Kiitoksia kaikkille keskusteluun osallistujille! =)
 
Vastauksia on tullut ihan helkutisti parin päivän aikana..Vaikuttaa siltä, että Edwardsit jakaa porukan kahteen osaan: toinen puoli kannattaa Edwardseja ja toinen puoli vastustaa.
 
Keskustelun aikana mulla heräsi pari kysymystä..
1) Ovatko nuo Edwardsit siis ollenkaan laadukkaita, mitä nuo Edwardsien tiedot antavat ymmärtää?
2).. Anteeksi kuinka? Miten body voi olla ontto, jos kitara tehdään kokopuusta/vaahtera-mahonki yhdistelmästä ja lakkakerros tulee bodyn/maalin päälle? Olen ihan pihalla...
3) Kuinka laadukkaita nuo Edwardisien osat ovat ja millainen on sitten kitaroiden viimeistely?
 
1)Edwardsit on laadukkaita kitaroita ja omassa hintaluokassaan hyviä kitaroita.
 
2)Tohon tossa vastattiinkin jo. Bodyyn poraillaan reikiä tai hienostuneemmissa versioissa tehdään erilaisia kammioita, tone chambereitä. Kevennysporaukset eivät muuta kitaran soundia mihinkään suuntaan. Mielestäni ne ovat vain positiivinen asia. 4 kilon kitaralla on kuitenkin pidemmän päälle mukavempi soittaa, kuin 4,5 kilon kepakolla. Noissa Tone Chambereissä, jotka ovat siis isompia kammioita, asia on erilainen. Eniten kokemusta mulla on Gibsonin LP Supremesta, joka soundasi avoimemmalta kuin LP Custom ja jotenkin eläväisemmältä. Lisäksi paino oli huomattavsti LP Customia kevyempi, vaikka kitara onkin paksumpi. Erona Customiin myös "vaahterakansi" pohjassa.
 
3)Osat ja viimeistely ovat laadukkaita. Ainoa moite voisi olla se edellä mainittu inlayden matsku, joka antaa todella halvan vaikutelman muuten laadukkaasta kitarasta.
 
Werde tossa alkupuolella mainitsi myös, että ne Edwardsin LP Custom-tyyppisten kitaroiden kaulat olisivat samanlaisia kuin LP Customeissa, mutta eivät ne ole. Ne ovat ohuempia(mä olen kokeillut sitä sun vanhaa mustaa) ja profiili on muutenkin hieman erilainen. Mulle noista Edwardseista jäi sellainen vaikutelma, että se tuntui astetta modernimmalta kuin esikuvansa, mutta niinkuin Koponen tuolla mainitsikin, hieman hengettömältä. Ne eivät soi yhtä hienosti kuin LP Custom ja soundista uupuu sitä voimaa, mitä oikeista Customeista löytyy.
 
Edwards on kuitenkin kohtuullisen lähellä esikuvaansa ja itse valitsisin sellaisen, jos olisin sopuhintaista LP-kopiota ostamassa. Ihan pelkästä soundista puhuttaessa hyvä LP Studio kuulostaa munkin mielestä paremmalta, kuin mikään kokeilemistani Edwardsin LP-kopiosta, mutta itse ostaisinkin silloin vain LP-tyylisen kitaran heviin(aktiivimikeillä), enkä haluaisikaan löytää sitä LP-soundia. Studiot ovat hyviä kitaroita, mutta mun LP:eissä pitää olla bindaukset ja olen muutenkin Custom-miehiä(eeben otelauta).
 
Tossa oli myös kommenttia siitä Les Paul-soundista ja mä olen sitä mieltä, että ei sitä aitoa vaan löydy muista kuin Gibsoneista(puhuttaessa inhimillisista hinnoista. Joku Navigator yms. voi olla eri asia). Parhaat Tokait on siellä suunnalla, mutta kyllä niistäkin jotain uupuu, niinkuin uupuu Edwardseistakin. Jos haluaa Gibson-soundia, ostaa Gibsonin. Helppoa. Jos taas haluaa LP-tyyppisen soundin, niin vaihtoehtoja löytyy. Mulla on ollut Epiphone ja Tokai LP-kopsu omana ja kokemusta on mm. Edwardseista, Washburneista, Grekosta, Ekosta, Samickeista, Hamereista jne. Kalliimmista ja halvemmista ja lähelle oikeaa ovat kuitenkin päässeet vain soitinrakentajien tekemät, kalliimmat kuin alkuperäiset, kopiot.
 
Mun mielestä niitä ei kannata suoraan verrata kalliimpiin kitaroihin, se ei oikeasti palvele ketään. Käytettykin LP Custom maksaa yleensä reilut 2000 euroa, jolla kuitenkin saisi jo kolmatta Edwardsia.
 
Gibsonin kohdalla toi viimeistelyvirheisiin takertuminen on ollut täällä muodissa ja ne edelliset väittelijät eivät tunnu oikein enää jaksavankaan. Se on aika naurettavaa, niin kauan, kun ei oikeasti puhuta jostain soundiin tai soittamiseen vaikuttavasta. Maalitippa bindauksen päällä tai vastaava ei kuitenkaan vaikuta kitaran sointiin. Monien mielestä nämä asiat pitäisi olla kalliimmissa kitaroissa kunnossa, mutta Gibsoniin ne vain kuuluvat. Ne ovat osaltaan sitä käsityön jälkeä(käsityötä voidaan toki tehdä tarkemminkin, esim.ESP Custom Shop, Caparison) ja Gibsoneita ostavat pitävät sitä osana sitä juttua. Todellisuudessa nää valittajat koittavat vain usein perustella oman kitaransa huonompaa soundia takertumalla pikkuasioihin. Niitä oikeita "laatuvikoja" ei ole hirveästi tullut Gibsoneissa vastaan. Jokaisella merkillä on hyviä ja huonoja kitaroita.
 
Mä tykkään Gibsonin Les Pauleista, yleensäottaen. Oma, tunnistettava, voimakas soundi ja mahtava sustain ovat niitä parhaita puolia. Huonompia 12:n nauhan jälkeen ulottuvuus ja Customeissakin kielten välinen erottelevuus voisi olla parempi. Ei toi painokaan yleensä ole sieltä kevyimmästä päästä. Molempia ominaisuuksia löytyy, niinkuin kaikista kitaroista ja ostaessani Les Paulia tiedostan ne "viat" ja hyväksyn ne. Jos haluan tilukepin 24:llä nauhalla, niin hankin sitten rinnalle toisen kitaran. Kaikki eivät tietenkään pidä LP-soundista(vaikka tietäisivät mitä se onkin). Esim. Strato-Osseille LP:n paksu, voimakas ja lämmin soundi voi olla kauhistus. Mulla on ollut rekkalastillinen kitaroita ja välillä mulla ei ollut ainuttakaan Les Paulia. Kuitenkin aina välillä niitä hankin ja joka kerta ihastuin niihin, mutta kuitenkin aina myin ne eteenpäin. Soitan pääasiassa metallia ja olen tullut siihen tulokseen, että yhtä voimakasta soundia ei muista löydä ja tymäkimmät hevit irtoavat aina LP Customeista, joten nykyisin yritän pitää ainakin yhden sellaisen itselläni, vaikka olenkin sairastunut erittäin pahasti GAS:n. Mieluiten omistan kuitenkin useampia kitaroita ja hankin LP:ille hieman toisenlaistakin seuraa ja käytän sitten tarkoitukseen sopivinta ja sinä päivänä parhaalta tuntuvaa kitaraa.
 
Vielä pähkinänkuoressa varsinaisesta topicista:Kalliimmat Edwardsit ovat hyviä kitaroita, soivat hyvin, kunnon sustain ja vaikuttavat melko laadukkailta. Omassa sarjassaan hyviä kitaroita. Paria keskihintaluokan Edwards-LP:tä olen myös kokeillut ja samantyyliset mielipiteet niistäkin, astetta vähemmän positiiviseen sävyyn.

2)Tohon tossa vastattiinkin jo. Bodyyn poraillaan reikiä tai hienostuneemmissa versioissa tehdään erilaisia kammioita, tone chambereitä. Kevennysporaukset eivät muuta kitaran soundia mihinkään suuntaan. Mielestäni ne ovat vain positiivinen asia. 4 kilon kitaralla on kuitenkin pidemmän päälle mukavempi soittaa, kuin 4,5 kilon kepakolla. Noissa Tone Chambereissä, jotka ovat siis isompia kammioita, asia on erilainen. Eniten kokemusta mulla on Gibsonin LP Supremesta, joka soundasi avoimemmalta kuin LP Custom ja jotenkin eläväisemmältä. Lisäksi paino oli huomattavsti LP Customia kevyempi, vaikka kitara onkin paksumpi. Erona Customiin myös "vaahterakansi" pohjassa.
 
Tähän vielä korjaisin, että tätä nykyä kaikissa Gibson LP:ssa Historic/Custom Shop kamaa lukuun ottamatta on "tone chamberit", joka siis on vaan markkinointi termi ja todellisuudessa tarkottaa "meil on painavaa mahonkii ja jengi haluu kevyempii kitaroit, siispä koverretaan". En ole vielä yhteenkään tälläiseen uuteen LP Standardiin törmännyt joten soundista en sano kuin mutua. Arvelen, että dynamiikkaa tulee lisää, mutta samalla soundi menee enemmän puoliakustisempaan suuntaan, mikä on hyvä tai huono juttu riippuen mistä kulmasta asiaa kelaa. Mulle se on vähän sellainen "synti ja häpeä, perinteinen LP ei oo enää solid body" juttu.

Tähän vielä korjaisin, että tätä nykyä kaikissa Gibson LP:ssa Historic/Custom Shop kamaa lukuun ottamatta on "tone chamberit", joka siis on vaan markkinointi termi ja todellisuudessa tarkottaa "meil on painavaa mahonkii ja jengi haluu kevyempii kitaroit, siispä koverretaan". En ole vielä yhteenkään tälläiseen uuteen LP Standardiin törmännyt joten soundista en sano kuin mutua. Arvelen, että dynamiikkaa tulee lisää, mutta samalla soundi menee enemmän puoliakustisempaan suuntaan, mikä on hyvä tai huono juttu riippuen mistä kulmasta asiaa kelaa. Mulle se on vähän sellainen "synti ja häpeä, perinteinen LP ei oo enää solid body" juttu.
 
Ei ole vain markkinointitermi. Oikeat Tone Chamberit ovat just sitä mitä nimi sanookin. Toki voi olla niin, että sitä käytetään myös noissa kevennysporatuissa Gibsoneissa. Esim. tossa Supremessa ne kammiot on sellaisia isompia tsydeemejä, eivät vain muutaman mm:n poralla porattuja reikiä. Tone Chambereitähän käyttää yks jos toinenkin valmistaja, toiset kertovat niistä avoimemmin, toiset eivät. Uusissa LP Standardeissa samanlaista soundin muuttumista ei ole kuultavissa, eli jos niissä on Tone Chamberit, ne on varmaankin kohtuullisen pieniä. Ainakin ne kuulostaa just samalta, kuin aiemmat poraillut mallit. Noista pitkälle viedyistä Tone Chambereistä paras esimerkki on varmaan Cloud 9-skebat(Gibson A&H valmistajana ja muutamat isohkot jenkkimyyjät tilaajina). Tosin niiden tarkasta rakenteesta on hankala saada tietoa, top secret. Tone Chambereiden pitäisi siis lisätä resonointia, kirkastaa ja avartaa soundia ym. hienoja tavoitteita. Toki alunperin perusporaukset ovat lähteneet nykyisen mahongin miehekkäästä painosta, mutta asiaa on myös kehitelty oikeasti.
 
Se Supremen soundikin on tavallaan loistava, tavallaan ei. Riippuu haluaako juuri sitä perinteistä Custom-soundia, vai tykkääkö pienestä maustamisesta.
 
Noissa mahongeissa on aikamoisia eroja jopa Custom Shopin tekemien Customien ja Art and Historic-teamin oikeasti tekemien välillä. A&H ostaa itse omat puunsa ja kitarat soundaavatkin hienolta ja ovat yleensä huomattavasti kevyempiä. Mun nykyinen LP Custom 1968 FT RI painaa noin 4 kiloa(ja siis umpipuuta)ja edelliset 4 Customia(ainakin osa weight relieved, jossei kaikki)4,6-5,0 kiloa.

Ei ole vain markkinointitermi. Oikeat Tone Chamberit ovat just sitä mitä nimi sanookin. Toki voi olla niin, että sitä käytetään myös noissa kevennysporatuissa Gibsoneissa. Esim. tossa Supremessa ne kammiot on sellaisia isompia tsydeemejä, eivät vain muutaman mm:n poralla porattuja reikiä. Tone Chambereitähän käyttää yks jos toinenkin valmistaja, toiset kertovat niistä avoimemmin, toiset eivät. Uusissa LP Standardeissa samanlaista soundin muuttumista ei ole kuultavissa, eli jos niissä on Tone Chamberit, ne on varmaankin kohtuullisen pieniä. Ainakin ne kuulostaa just samalta, kuin aiemmat poraillut mallit. Noista pitkälle viedyistä Tone Chambereistä paras esimerkki on varmaan Cloud 9-skebat(Gibson A&H valmistajana ja muutamat isohkot jenkkimyyjät tilaajina). Tosin niiden tarkasta rakenteesta on hankala saada tietoa, top secret. Tone Chambereiden pitäisi siis lisätä resonointia, kirkastaa ja avartaa soundia ym. hienoja tavoitteita. Toki alunperin perusporaukset ovat lähteneet nykyisen mahongin miehekkäästä painosta, mutta asiaa on myös kehitelty oikeasti.
 
Se Supremen soundikin on tavallaan loistava, tavallaan ei. Riippuu haluaako juuri sitä perinteistä Custom-soundia, vai tykkääkö pienestä maustamisesta.
 
Noissa mahongeissa on aikamoisia eroja jopa Custom Shopin tekemien Customien ja Art and Historic-teamin oikeasti tekemien välillä. A&H ostaa itse omat puunsa ja kitarat soundaavatkin hienolta ja ovat yleensä huomattavasti kevyempiä. Mun nykyinen LP Custom 1968 FT RI painaa noin 4 kiloa(ja siis umpipuuta)ja edelliset 4 Customia(ainakin osa weight relieved, jossei kaikki)4,6-5,0 kiloa.
 
Edit. Eli se kevennysporausten termi on siis weight relieved.

Edit. Eli se kevennysporausten termi on siis weight relieved.
 
Tai kaverien kesken vain "swiss cheese".. ;) Noita kolosiahan on myös Fenderin joissakin malleissa, PRS:n kitaroissa.. mutta sinänsä merkillistä, että varsinaisesti ne ei ole "haitaksi" kuin Gibsonin soittimissa, jos/kun on seuraillut keskusteluja pidemmän aikaa. Tuo itämaan laua-mahonki on sitten kaiketi niin nopeasti kasvanutta ja höttöä, ettei sitä tarvitse keventää, pikemminkin painon lisäys saattaisi olla tarpeen, jos noista SG-mallisten kitaroitten kaulapainoisuuskysymyksistä jotain johtopäätöksiä vetää. ;)
Tuosta höttöisyydestähän juur oli näillä palstoilla juttua kun jonkun mahonkirunko-LTD:sta lähti floikan vastajousien kiinnikepirta puusta irti, ei pitäneet ruuvit.

http://img521.imageshack.us/img521/7109/lestersru5.jpg
 
Tämmöisest siis kyse.

Vielä viimeinen kysymys, joka saattaa ehkä ratkaista sen, aionko tulevaisuudessa(tämän elämän aikana tietty, heh...) hankkia jonkinlaisen HYVÄN/LAADUKKAAN Edwardsin..Mitä luulette, tulenko pahasti pettymään jos hankkisin jo mainitun ESP Edwards E-LP-92CD -kitaran?
 
Kiitti kaikille keskusteluun osallistujille! =)
 
-Samppa78

http://img521.imageshack.us/img521/7109/lestersru5.jpg
 
Tämmöisest siis kyse.
 
huh. Melkein shokkiin menin niistä viimesistä kuvista... reikäjuuston vielä jotenkin tuosta kulmasta pystyi hyväksymään..... melkein akustisia...
 
ja minä kun luulin että RR1:ssä on vähän puuta resoniomassa.....

Vielä viimeinen kysymys, joka saattaa ehkä ratkaista sen, aionko tulevaisuudessa(tämän elämän aikana tietty, heh...) hankkia jonkinlaisen HYVÄN/LAADUKKAAN Edwardsin..Mitä luulette, tulenko pahasti pettymään jos hankkisin jo mainitun ESP Edwards E-LP-92CD -kitaran?
 
Kiitti kaikille keskusteluun osallistujille! =)
 
-Samppa78
 
no jos haet oikean gibson lespan saundia niin ehkä vähän, mutta jos haet lp tyyppistä saundia niin uskon että toi ois aika nakki.

huh. Melkein shokkiin menin niistä viimesistä kuvista... reikäjuuston vielä jotenkin tuosta kulmasta pystyi hyväksymään..... melkein akustisia...
 
ja minä kun luulin että RR1:ssä on vähän puuta resoniomassa.....
 
Noissa Cloud9:ssa ja Supremessahan on vielä tuota tone chamber meininkiä, mutta tuosta 2007 LP:sta en niinkään sanoisi. Muistan jonkun soitinrakentajan sanoneen, että tallan alueella pitäisi olla puuta ja näin näyttäisi olevan Cloudissa ja Supremessa, kun taas perus-LP:ssa juuri sitäkin kohtaa on jyrsitty pois.

tone chamberit, joka siis on vaan markkinointi termi ja todellisuudessa tarkottaa "meil on painavaa mahonkii ja jengi haluu kevyempii kitaroit, siispä koverretaan" Plussaa tästä. :D

Werde tossa alkupuolella mainitsi myös, että ne Edwardsin LP Custom-tyyppisten kitaroiden kaulat olisivat samanlaisia kuin LP Customeissa, mutta eivät ne ole. Ne ovat ohuempia(mä olen kokeillut sitä sun vanhaa mustaa) ja profiili on muutenkin hieman erilainen.
 
Minä pidin oikeassa kädessä Edwardsia ja vasemmassa Gibsonia. Laput silmillä ei kauloista erottaisi kumpi on kumpi, koska ne ovat täysin identtiset. Nyt en tiedä kuinka monella eri kaulaprofiililla Gibson on LP Customeita tehnyt, mutta kyseinen yksilö (muistaakseni 80-luvun loppupuolelta) oli aivan 1:1 Edwardsien kanssa.

Minä pidin oikeassa kädessä Edwardsia ja vasemmassa Gibsonia. Laput silmillä ei kauloista erottaisi kumpi on kumpi, koska ne ovat täysin identtiset. Nyt en tiedä kuinka monella eri kaulaprofiililla Gibson on LP Customeita tehnyt, mutta kyseinen yksilö (muistaakseni 80-luvun loppupuolelta) oli aivan 1:1 Edwardsien kanssa.
 
Minkä gibbonsin kanssa vertailit?

Plussaa tästä. :D
 
No vähintäänkin, kyllä ehdottomasti oli plussan arvoinen kirjoitus! 8)

Minä pidin oikeassa kädessä Edwardsia ja vasemmassa Gibsonia. Laput silmillä ei kauloista erottaisi kumpi on kumpi, koska ne ovat täysin identtiset. Nyt en tiedä kuinka monella eri kaulaprofiililla Gibson on LP Customeita tehnyt, mutta kyseinen yksilö (muistaakseni 80-luvun loppupuolelta) oli aivan 1:1 Edwardsien kanssa.
 
Kyllähän ne Gibsonin Customien kaulat on vähän erilaisia on paksuudeltaan. Mä kysyin sun kaverilta(P.M.)tosta asiasta ja hän oli samaa mieltä mun kanssa, mutta luonnollisesti se voi olla jonkun LP Customin kanssa just samanlainen. Hänellähän on ollut ne 2 Customia. Mulla on tosiaan ollut 4 perus-Customia ja nykyinen pimpattu versio ja niiden kaulat eroavat 3:sta Edwardsin Customista, joita olen kokeillut. Edwardsin Gold Topin kaula taas oli lähes samanlainen, kuin edellisen Lp Standardini(60s-tyyppinen kaula). Erot eivät kuitenkaan ole huikeita, mutta Gibsonin LP Custom-kauloihin tottuneena, huomaan eron.
 
Mutta tosiaan, ne Gibsonin omienkin Customien kaulat eroavat toisistaan. Eräässä 70-luvun loppupuolen Customissa kaula oli todella ohut ja toisaalta aikamoista pesismailaakin on tullut vastaan.
 
Olen muuten huomannut omassa soitossani, että Gibsonin paksukin kaula toimii mulla hienosti normaalisormituksia käytettäessä(E-ja D-vire), mutta drop-vireissä(drop-D ja-C)tykkään ohuemmista kauloista, mieluiten kuitenkin Gibson-tyylisistä pyöreähköistä, esimerkiksi ESP:n thin U:sta.

Kyllähän ne Gibsonin Customien kaulat on vähän erilaisia on paksuudeltaan. Mä kysyin sun kaverilta(P.M.)tosta asiasta ja hän oli samaa mieltä mun kanssa, mutta luonnollisesti se voi olla jonkun LP Customin kanssa just samanlainen. Hänellähän on ollut ne 2 Customia.
 
Kyseisen herran Customiin en olekkaan Edwardsia päittäin verrannut (en itseasiassa edes kokeillut kumpaakaan mainitsemistasi lepakoista), kyseessä oli pykälän parrakkaampi myös useita Gibsoneita omistanut kaveri, samaa "mafiaa" kyllä. Nuo kyseiset Customit olivat täällä myös eri aikaan kuin Edwardsit, minulla oli molemmat hallussa yhtäaikaa.