Kitarat: kitarakamat ›

Kiitoksia kaikkille keskusteluun osallistujille! =)
 
Vastauksia on tullut ihan helkutisti parin päivän aikana..Vaikuttaa siltä, että Edwardsit jakaa porukan kahteen osaan: toinen puoli kannattaa Edwardseja ja toinen puoli vastustaa.
 
Keskustelun aikana mulla heräsi pari kysymystä..
1) Ovatko nuo Edwardsit siis ollenkaan laadukkaita, mitä nuo Edwardsien tiedot antavat ymmärtää?
2).. Anteeksi kuinka? Miten body voi olla ontto, jos kitara tehdään kokopuusta/vaahtera-mahonki yhdistelmästä ja lakkakerros tulee bodyn/maalin päälle? Olen ihan pihalla...
3) Kuinka laadukkaita nuo Edwardisien osat ovat ja millainen on sitten kitaroiden viimeistely?
 
1)Edwardsit on laadukkaita kitaroita ja omassa hintaluokassaan hyviä kitaroita.
 
2)Tohon tossa vastattiinkin jo. Bodyyn poraillaan reikiä tai hienostuneemmissa versioissa tehdään erilaisia kammioita, tone chambereitä. Kevennysporaukset eivät muuta kitaran soundia mihinkään suuntaan. Mielestäni ne ovat vain positiivinen asia. 4 kilon kitaralla on kuitenkin pidemmän päälle mukavempi soittaa, kuin 4,5 kilon kepakolla. Noissa Tone Chambereissä, jotka ovat siis isompia kammioita, asia on erilainen. Eniten kokemusta mulla on Gibsonin LP Supremesta, joka soundasi avoimemmalta kuin LP Custom ja jotenkin eläväisemmältä. Lisäksi paino oli huomattavsti LP Customia kevyempi, vaikka kitara onkin paksumpi. Erona Customiin myös "vaahterakansi" pohjassa.
 
3)Osat ja viimeistely ovat laadukkaita. Ainoa moite voisi olla se edellä mainittu inlayden matsku, joka antaa todella halvan vaikutelman muuten laadukkaasta kitarasta.
 
Werde tossa alkupuolella mainitsi myös, että ne Edwardsin LP Custom-tyyppisten kitaroiden kaulat olisivat samanlaisia kuin LP Customeissa, mutta eivät ne ole. Ne ovat ohuempia(mä olen kokeillut sitä sun vanhaa mustaa) ja profiili on muutenkin hieman erilainen. Mulle noista Edwardseista jäi sellainen vaikutelma, että se tuntui astetta modernimmalta kuin esikuvansa, mutta niinkuin Koponen tuolla mainitsikin, hieman hengettömältä. Ne eivät soi yhtä hienosti kuin LP Custom ja soundista uupuu sitä voimaa, mitä oikeista Customeista löytyy.
 
Edwards on kuitenkin kohtuullisen lähellä esikuvaansa ja itse valitsisin sellaisen, jos olisin sopuhintaista LP-kopiota ostamassa. Ihan pelkästä soundista puhuttaessa hyvä LP Studio kuulostaa munkin mielestä paremmalta, kuin mikään kokeilemistani Edwardsin LP-kopiosta, mutta itse ostaisinkin silloin vain LP-tyylisen kitaran heviin(aktiivimikeillä), enkä haluaisikaan löytää sitä LP-soundia. Studiot ovat hyviä kitaroita, mutta mun LP:eissä pitää olla bindaukset ja olen muutenkin Custom-miehiä(eeben otelauta).
 
Tossa oli myös kommenttia siitä Les Paul-soundista ja mä olen sitä mieltä, että ei sitä aitoa vaan löydy muista kuin Gibsoneista(puhuttaessa inhimillisista hinnoista. Joku Navigator yms. voi olla eri asia). Parhaat Tokait on siellä suunnalla, mutta kyllä niistäkin jotain uupuu, niinkuin uupuu Edwardseistakin. Jos haluaa Gibson-soundia, ostaa Gibsonin. Helppoa. Jos taas haluaa LP-tyyppisen soundin, niin vaihtoehtoja löytyy. Mulla on ollut Epiphone ja Tokai LP-kopsu omana ja kokemusta on mm. Edwardseista, Washburneista, Grekosta, Ekosta, Samickeista, Hamereista jne. Kalliimmista ja halvemmista ja lähelle oikeaa ovat kuitenkin päässeet vain soitinrakentajien tekemät, kalliimmat kuin alkuperäiset, kopiot.
 
Mun mielestä niitä ei kannata suoraan verrata kalliimpiin kitaroihin, se ei oikeasti palvele ketään. Käytettykin LP Custom maksaa yleensä reilut 2000 euroa, jolla kuitenkin saisi jo kolmatta Edwardsia.
 
Gibsonin kohdalla toi viimeistelyvirheisiin takertuminen on ollut täällä muodissa ja ne edelliset väittelijät eivät tunnu oikein enää jaksavankaan. Se on aika naurettavaa, niin kauan, kun ei oikeasti puhuta jostain soundiin tai soittamiseen vaikuttavasta. Maalitippa bindauksen päällä tai vastaava ei kuitenkaan vaikuta kitaran sointiin. Monien mielestä nämä asiat pitäisi olla kalliimmissa kitaroissa kunnossa, mutta Gibsoniin ne vain kuuluvat. Ne ovat osaltaan sitä käsityön jälkeä(käsityötä voidaan toki tehdä tarkemminkin, esim.ESP Custom Shop, Caparison) ja Gibsoneita ostavat pitävät sitä osana sitä juttua. Todellisuudessa nää valittajat koittavat vain usein perustella oman kitaransa huonompaa soundia takertumalla pikkuasioihin. Niitä oikeita "laatuvikoja" ei ole hirveästi tullut Gibsoneissa vastaan. Jokaisella merkillä on hyviä ja huonoja kitaroita.
 
Mä tykkään Gibsonin Les Pauleista, yleensäottaen. Oma, tunnistettava, voimakas soundi ja mahtava sustain ovat niitä parhaita puolia. Huonompia 12:n nauhan jälkeen ulottuvuus ja Customeissakin kielten välinen erottelevuus voisi olla parempi. Ei toi painokaan yleensä ole sieltä kevyimmästä päästä. Molempia ominaisuuksia löytyy, niinkuin kaikista kitaroista ja ostaessani Les Paulia tiedostan ne "viat" ja hyväksyn ne. Jos haluan tilukepin 24:llä nauhalla, niin hankin sitten rinnalle toisen kitaran. Kaikki eivät tietenkään pidä LP-soundista(vaikka tietäisivät mitä se onkin). Esim. Strato-Osseille LP:n paksu, voimakas ja lämmin soundi voi olla kauhistus. Mulla on ollut rekkalastillinen kitaroita ja välillä mulla ei ollut ainuttakaan Les Paulia. Kuitenkin aina välillä niitä hankin ja joka kerta ihastuin niihin, mutta kuitenkin aina myin ne eteenpäin. Soitan pääasiassa metallia ja olen tullut siihen tulokseen, että yhtä voimakasta soundia ei muista löydä ja tymäkimmät hevit irtoavat aina LP Customeista, joten nykyisin yritän pitää ainakin yhden sellaisen itselläni, vaikka olenkin sairastunut erittäin pahasti GAS:n. Mieluiten omistan kuitenkin useampia kitaroita ja hankin LP:ille hieman toisenlaistakin seuraa ja käytän sitten tarkoitukseen sopivinta ja sinä päivänä parhaalta tuntuvaa kitaraa.
 
Vielä pähkinänkuoressa varsinaisesta topicista:Kalliimmat Edwardsit ovat hyviä kitaroita, soivat hyvin, kunnon sustain ja vaikuttavat melko laadukkailta. Omassa sarjassaan hyviä kitaroita. Paria keskihintaluokan Edwards-LP:tä olen myös kokeillut ja samantyyliset mielipiteet niistäkin, astetta vähemmän positiiviseen sävyyn.