Kitarat: soittaminen ›

Ei tietenkään. Kyllä sujuva soitto vaatii motorista harjoitusta. Mutta musiikki ei ole motoriikkaa. Sä et koe musiikkia motoriikkana, eikä soiton lähtökohtana voi olla se, että "kuhan mulla nyt sormet vaan menee oikein". Lähtökohdanhan pitäisi olla "kuulostaako tää mun mielestä hyvältä?".
 
Oon samaa mieltä, tosin itsellä väkisinkin se homma - ja kai se yleisesti koskee kaikkia aloittelijoita - että "ajan" ensi töikseni piisin liikeradoiksi - on pakko, kun niitä ennestään ei vaan ole (koskettimet vaihtui kitaraan ja silleen ihan uusi aluevaltaus, mikä alussa oli melkoista tuskaa ja onhan se sitä vieläkin, useimmiten: kun väkisinkin meinaa ajatella kielien tilalle ne kerspeleen mustat ja valkoiset "nuotit" - eli sitä tulkkaa koko ajan päässään kieltä toiseksi :) No, onhan se selvä, että kun sitä jotain nyt sinne niin sanotusti ajaa, niin siinähän sitä jo kuuntelee lähtöasetelmissa, että kannattaako tällasta tehdä vai ei, vai opettelisinko sen jotenkin toisin vai käyttäiskö jo jotain aiemmin opeteltua.. tai ainakin pitäisi kuunnella, kuten sanoit, eli no joo, komppaan siis täysin!
 
Mutta jotenkin sitten vasta, kun se automatisoituu, alan rentoutua ihan kunnolla, että voi keskittyä siihen kuuntelemiseen ikään kuin ulkopuolisena, ja sitä myötä löytää sitä fiilistä ja nautintoa siihen omaan soittamiseen (jonkinlaista vartalonkieltä). Ja sitä näkökulmaa, että onko se nyt hyvä tai pitäiskö joku tehdä vähän toisella tapaa - ja siinä vaiheessa on jo helpompi etsiä joku korvaava koukku.. Oli iso juttu kokea ensimmäistä kertaa semmoinen, että piisi meni suoraan "takaraivosta" ilman, että itse sävelten etsimiseen olis pitänyt keskittyä ja pystyi itse soittaessaan laulamaan mukana (eli sillä tavalla kuuntelemaan, et paitsi laulu täsmäsi soittoon, että myös soitto kuulosti siltä miltä omasta mielestä piti kuulostaa), sekä vähän jamittamaan siinä samalla, nousta seisomaan kun oikein pääsi revittelemään - näitä pieniäsuuria iloja, mistä voi joskus saada aavistuksen siitä, miltä tuntuisi olla ihan oikea kitaristi *naur*
 
Olen myös huomannut, että ns. black outit keikoilla johtuvat usein siitä, kun jokin juttu on vain lihasmuistissa, eikä päässä ja korvissa. Vähän kun jännittää, niin lihasmuisti helposti pettää, ja jos ei ole selkeää ideaa siitä mitä soittaa, saattaa tulla black out.
 
Jep, tulipa huomattua tuokin. Hyvän pointin nostit esiin, enkä voi vastaan väittää :) Tuosta tuli heti mieleen yksi niistä monista, missä kävi juuri näin. Tosin noita kappaleita oltiin tahkottu niin moneen kertaan, että black out katosi sillä hetkellä, kun sitä vilkaisi viereiseen soittajaan ja näki, että missä tämä on menossa ja siitä sai heti kiinni. Mut siinä vaiheessa jos yksin on ja esiintyy, niin enpä tiedä miten tuosta mustasta aukosta pääsisi kuiville.. muuta kuin just kuuntelemalla sitä omaa soittoa samalla, kun soittaa, että keskittyy siihen soittoon eikä jännittämiseen (helpommin sanottu kuin tehty, tosin) :)
 
Eli, ihan turhan viestin pistin ja asian vierestä.. vaikka asiasta kylläkin! Ja jatkan vielä sen verran, että motoriikkaan liikaa keskittymisessä on tietysti sekin, että jos jo lähtöasetelmissa ei sitä osaa kuunnella, niin sitä sokeutuu/kuuroutuu eikä kuule sitä jatkossakaan - jos sille nyt on sokea jo muutenkin: ja kun sitä on riittävästi "väärin" toistanut, niin kuulee/näkee vieläkin vähemmän ja päinvastoin, kuvittelee että hyvin pyyhkii. Plussa kilahti tuosta, eniveis.