Kitarat: soittaminen ›

Niin joo.
 
Saako urheilemalla naisia? Kyllä. Saako kitaraa soittamalla naisia? Varmasti. Mutta millä saa laatunaisia?
 
...Kun osaa rakastaa.

Noh, kun kasvaa mieheksi (ts. lopettaa sen valittamisen ja alkaa ottaa vastuun teoistaan), niin kyllä niitä naisia alkaa sitten tulla.

Totta.
 
Nettipelaamalla ja kaljaa juomalla saa myös naisia, mutta sen tyyppisiä flikoi ei valitettavasti riitä kaikille. Loppujen pitää keksiä muita houkutuksia.

Nyt ei ole ihminen tiellä vaan huomasinpa tosiaan tässä hauskan jutun. Että omalla soitolla ei ole mitään tekemistä musiikin kanssa. Tulee toistettua niin monta kertaa aina biisiä, että muistaa miten se menee, eli toisin sanoen se menee lihasmuistiin. Pitäisi jotenkin elää ja ajatella se biisin kohta "Tän mä soitan seuraavaks" eikä vaan opetella lihasmuistiin, jos aikoo joskus olla hyvä. Kyllä sitä jokapäivä huomaa osaavansa yhä vähemmän.
 
Ei mulla muuta.... :P

Pitäisi jotenkin elää ja ajatella se biisin kohta "Tän mä soitan seuraavaks" eikä vaan opetella lihasmuistiin, jos aikoo joskus olla hyvä.
 
Nii.. tai ehkä silleen, että opettelee niitä yksittäisinä "juttuina" sinne lihasmuistiin. Sit kun soittaa jotain piisiä, niin voi ajatella, että nyt mä otan seuraavaksi sen ja sen jutun, eli ikään kuin koostaa niistä kaikista lihasmuistiin opetelluista jutuista sen piisin. Niinku legopalikoita (että mä diggailen tota vertausta) - mut onks tälläkään mitään tekemistä itse asian kanssa, eipä taida.. Mut no, mä en osaakaan soittaa, joten häivyn - harjotteleen niitä "juttuja" vaikka :)
 
Ajattelin vaan, että lihasmuististahan ne asiat tulee, voiko kukaan olla niin hyvä, että ilman minkäänlaista "lihasmuistia" soittelis tosta vaan ja mitä vaan? Edes Clapton? Eiks sekin just sanonut, että "duuniaduunia vaan, lisää duunia.." Et riittävästi kun toistoja on, niin ne alkaa tulla uusiinkin piiseihin ihan "tosta vaan", just sieltä lihasmuistista? Voin kyllä olla väärässäkin. Eikä tälläkään ollut viikkorahojen kiristämisen kans mitään tekemistä =/

Ajattelin vaan, että lihasmuististahan ne asiat tulee, voiko kukaan olla niin hyvä, että ilman minkäänlaista "lihasmuistia" soittelis tosta vaan ja mitä vaan?
 
Ei tietenkään. Kyllä sujuva soitto vaatii motorista harjoitusta. Mutta musiikki ei ole motoriikkaa. Sä et koe musiikkia motoriikkana, eikä soiton lähtökohtana voi olla se, että "kuhan mulla nyt sormet vaan menee oikein". Lähtökohdanhan pitäisi olla "kuulostaako tää mun mielestä hyvältä?". Ihmisellä kuulomuisti on myös paljon lihasmuistia tarkempi, väittäisin. Kun harjoittelee, pitää ajatella ja kuunnella sitä mitä soittaa, eikä vain aivottomasti sahata juttuja läpi "lihasmuistiinsa".
 
Olen myös huomannut, että ns. black outit keikoilla johtuvat usein siitä, kun jokin juttu on vain lihasmuistissa, eikä päässä ja korvissa. Vähän kun jännittää, niin lihasmuisti helposti pettää, ja jos ei ole selkeää ideaa siitä mitä soittaa, saattaa tulla black out.
 
Keikoilla on myös ihan kiva kuulla mitä soittaa. Ai miksi, sen soitonhan kuulee vasta sitten kun ne äänet on jo soitettu, mitä sen on enää sen jälkeen väliä, että miten ne soittaa? Asiahan olisi näin, jos soittamisessa kyse olisi pelkästä motoriikasta. Kyse on kuitenkin myös siitä, että reagoi musiikkiin. Reagoi siihen mitä itse soittaa ja mitä muut soittaa. Siksi harjoittelun pitäisi aina olla muutakin kuin pelkkää "lihasmuistiin treenaamista".
 
Tällähän ei ketjun aloituksen kanssa ole enää mitään tekemistä, tartuin vaan tuohon sun juttuun. :-)

Ei tietenkään. Kyllä sujuva soitto vaatii motorista harjoitusta. Mutta musiikki ei ole motoriikkaa. Sä et koe musiikkia motoriikkana, eikä soiton lähtökohtana voi olla se, että "kuhan mulla nyt sormet vaan menee oikein". Lähtökohdanhan pitäisi olla "kuulostaako tää mun mielestä hyvältä?".
 
Oon samaa mieltä, tosin itsellä väkisinkin se homma - ja kai se yleisesti koskee kaikkia aloittelijoita - että "ajan" ensi töikseni piisin liikeradoiksi - on pakko, kun niitä ennestään ei vaan ole (koskettimet vaihtui kitaraan ja silleen ihan uusi aluevaltaus, mikä alussa oli melkoista tuskaa ja onhan se sitä vieläkin, useimmiten: kun väkisinkin meinaa ajatella kielien tilalle ne kerspeleen mustat ja valkoiset "nuotit" - eli sitä tulkkaa koko ajan päässään kieltä toiseksi :) No, onhan se selvä, että kun sitä jotain nyt sinne niin sanotusti ajaa, niin siinähän sitä jo kuuntelee lähtöasetelmissa, että kannattaako tällasta tehdä vai ei, vai opettelisinko sen jotenkin toisin vai käyttäiskö jo jotain aiemmin opeteltua.. tai ainakin pitäisi kuunnella, kuten sanoit, eli no joo, komppaan siis täysin!
 
Mutta jotenkin sitten vasta, kun se automatisoituu, alan rentoutua ihan kunnolla, että voi keskittyä siihen kuuntelemiseen ikään kuin ulkopuolisena, ja sitä myötä löytää sitä fiilistä ja nautintoa siihen omaan soittamiseen (jonkinlaista vartalonkieltä). Ja sitä näkökulmaa, että onko se nyt hyvä tai pitäiskö joku tehdä vähän toisella tapaa - ja siinä vaiheessa on jo helpompi etsiä joku korvaava koukku.. Oli iso juttu kokea ensimmäistä kertaa semmoinen, että piisi meni suoraan "takaraivosta" ilman, että itse sävelten etsimiseen olis pitänyt keskittyä ja pystyi itse soittaessaan laulamaan mukana (eli sillä tavalla kuuntelemaan, et paitsi laulu täsmäsi soittoon, että myös soitto kuulosti siltä miltä omasta mielestä piti kuulostaa), sekä vähän jamittamaan siinä samalla, nousta seisomaan kun oikein pääsi revittelemään - näitä pieniäsuuria iloja, mistä voi joskus saada aavistuksen siitä, miltä tuntuisi olla ihan oikea kitaristi *naur*
 
Olen myös huomannut, että ns. black outit keikoilla johtuvat usein siitä, kun jokin juttu on vain lihasmuistissa, eikä päässä ja korvissa. Vähän kun jännittää, niin lihasmuisti helposti pettää, ja jos ei ole selkeää ideaa siitä mitä soittaa, saattaa tulla black out.
 
Jep, tulipa huomattua tuokin. Hyvän pointin nostit esiin, enkä voi vastaan väittää :) Tuosta tuli heti mieleen yksi niistä monista, missä kävi juuri näin. Tosin noita kappaleita oltiin tahkottu niin moneen kertaan, että black out katosi sillä hetkellä, kun sitä vilkaisi viereiseen soittajaan ja näki, että missä tämä on menossa ja siitä sai heti kiinni. Mut siinä vaiheessa jos yksin on ja esiintyy, niin enpä tiedä miten tuosta mustasta aukosta pääsisi kuiville.. muuta kuin just kuuntelemalla sitä omaa soittoa samalla, kun soittaa, että keskittyy siihen soittoon eikä jännittämiseen (helpommin sanottu kuin tehty, tosin) :)
 
Eli, ihan turhan viestin pistin ja asian vierestä.. vaikka asiasta kylläkin! Ja jatkan vielä sen verran, että motoriikkaan liikaa keskittymisessä on tietysti sekin, että jos jo lähtöasetelmissa ei sitä osaa kuunnella, niin sitä sokeutuu/kuuroutuu eikä kuule sitä jatkossakaan - jos sille nyt on sokea jo muutenkin: ja kun sitä on riittävästi "väärin" toistanut, niin kuulee/näkee vieläkin vähemmän ja päinvastoin, kuvittelee että hyvin pyyhkii. Plussa kilahti tuosta, eniveis.

No joo tässä nyt on tullu esille että liikuntaa ei kannata pois jättää kokonaan.
 
No kuinka moni voi sinisillä silmillä ja aidosti sanovansa säännöllisesti liikkuvansa? Ja mitä tulee harrastettua?
 
Mie, kunto on mitä on, mutta pari kertaa viikossa käyn lenkillä isukin kanssa ja onhan se kohoamassa päin. Kohta suunnitelmissa punttiksella käyntien aloittaminen notta pääsisi kuntoon ennen inttiä.

No joo tässä nyt on tullu esille että liikuntaa ei kannata pois jättää kokonaan.

No kuinka moni voi sinisillä silmillä ja aidosti sanovansa säännöllisesti liikkuvansa? Ja mitä tulee harrastettua?
 
Kerran viikossa tennistä mitä on harrastettu pienestä pitäen niinkuin kitaraakin. Toinen mikä on niin kavereiden kanssa iltasella koulun salissa sähläämässä kerta viikossa, hyvä kun on vielä ilmainenkin. Salilla sillon kun jaksaa ja kerkeää.
Mutta nii.. mua on kyllä vanhemmat tukeneet oikeastaan aina kaikessa muussa paitsi tietokoneen käytössä ja alkoholin kulutuksessa.