Michael Mooren dokumentit kyllä viihdyttävät, mutta ovat kuitenkin omanlaista propagandaansa ja asiasisällöllisesti jäävät kauas "oikeiden" dokumenttien varjoon. Esimerkiksi haastattelemalla 1000 amerikkalaista Irakin sotaan liittyen ja kaivamalla siitä joukosta lopulliseen tuotteeseen ne 5 myönteisesti asian kannalla olevaa, saadaan luotua illuusio siitä, että jokainen kadulla kulkija on punaniskainen sotahullu. Muutenkin tuntuu, että moni perjantai-illan peruskatsoja saadaan vakuuttumaan helposti dramatisoinnilla ja tunteisiin vetoamalla.
Tässä pari mielestäni oivaa lainausta miehestä ja tuotannostaan:
"Etenkin Roger ja minä ja Bowling for Columbine näyttävät vilisevän asiavirheitä, lavastuksia ja suoranaisia valheita. Polttavin kysymys kuuluu, tekeekö kyseenalaisia keinoja käyttävä Moore jopa haittaa puolustamilleen asioille."
"Mutta vähänkin kriittinen katsoja huomaa, että Mooren dokumentit ovat täynnä puolitotuuksia ja epämääräistä johdattelua. Helppotajuisuuden nimissä Moore vetää mutkat suoriksi. Monimutkaisuus ei sovi hänen agendaansa."
( Lähde:
http://www.hiff.fi/elokuvat/elokuva.html?elokuva_id=9 )
Täytyy kuitenkin sanoa, että vaikken mitenkään ole sen suuremmin valaistunut Mooren dokumenteista, niin myönnän toki viihtyneeni niiden parissa. Toimivat siis huomattavasti paremmin absoluuttisena viihteenä, kuin asiapitoisena dokumenttina.
miscage
ozz3
inkognito