Lyriikka ›

Bändin kieli vaihtui hiljattain kotimaiseksi ja nyt on sitten ongelmaa kerrakseen. Olen vuosikaudet kirjoittanut englanniksi, mutta ompas nyt alaston ja epävarma olo yrittää suomeksi räpeltää! Laitoin yhden tekeleen esille ja toivoisinkin kommentteja, tuomiota ja neuvoja. Itse biisi ei ole vielä kuultavassa muodossa..
 
Tuulta ikävä
 
se kulkee kai suvussa
repien kaiken kauniin kappaleiksi
kuin kuolema, mustassa puvussa
viiltäen kuin partaveitsi
 
kun jäljellä on enää vain muisto
ja pään sisällä hiljainen ääni
katkerien köynnösten valtaama puisto
syyttää kaikesta itseään
 
turhaa kaikki tyyni
mun on tuulta ikävä
tahtoisin vain nousta ilmaan
ja mennä virran mukana
 
voi kauneus koitua toisen tuhoksi
kirous kielletyn hedelmän
rohkeus helposti vaihtua peloksi
kun pistää peliin koko elämän
 
se kulkee kai suvussa
repien kaiken kauniin kappaleiksi
kuin kuolema, mustassa puvussa
viiltäen kuin partaveitsi
 
turhaa kaikki tyyni
mun on tuulta ikävä
tahtoisin vain nousta ilmaan
ja mennä virran mukana

Hyvää musiikkia teillä!
 
Jännä juttu, että joku kääntyy tekemäänkin Suomeksi musiikkia.
Minusta se on hyvä asia, kun vain löytää hyvän sanoitustyylin. Kuuntelin musiikkinäytteenne, ja yritin miettiä, miltä musiikkinne voisi kuullosta Suomeksi. Mask kappaleesta tuli joltain
osin mieleen Sonata Arctica. Kirjoitin kerran yhden runon Sonatan kappaletta kuunnellessani.
Täysin tajunnan virtaa, annoin sen joululahjaksi yhdelle ihmiselle. Siksi sitä
en ole korjannut sen jälkeen, vaikka se ei ole teknisesti toimiva runona eikä minään. Ja muuttaisin siitä nyt tiettyjä kohtia.
Mutta otin sen esille sen vuoksi, että sen tyyppiset sannoitukset voisi käydä teillekin?
 
itselläni kun ei ole lainkaan soittotaitoa, enkä ymmärrä mitään säveltämisestä,
ja lisäksi englannin kielen taitoni on täysin mitätön (kauhea tunnustaa).Mutta aina sitä maallikko osaa kuunnella musiikkia. Ja minulle on tärkeää tunnelmointi.
 
...............................................................
 
tässä alla se tavallaan runoni..(täysin korjaamaton versio)
 
Miekat nousivat vedestä, haaksirikkoiset uivat laineissa.
Älä itke maan äiti, kasvata pihallesi kurjenmiekkoja,
värisi on suru, lainattu ilo.
Kastoit hiuksesi pyhään veteen,
vahvat tulivat ja nostivat vedessä olleet,
sotilaat kaatuivat saappaat jalassa.
Kiiltävä terä vei miehen, meri huuhteli rantaan
maa sai omansa, äitimaa
rakkaat nukkuvat multakumuissa.
Laula uneen lähipuiden linnut,
äänesi on korkea ja kaunis, linnut kuulevat oikein
puissa asuvat onnelliset, maassa hiljaisista hiljaisimmat.
Meri täyttyi mustista pilvistä, kuun kaari välkkyi veden pohjassa.
Vieraat nostakaa ankkurit ylös. Hälvetkää. Vesi on pyhää,
oudot juokaa punaisesta merestä. Viekää mukananne vaimot,
he itkevät teille vedet puhaltavat tuulet, kutovat surunauhan kaulaan.
 
_-mr-
.......................................................
_
niin otin tämän oman raakileen tähän väliin siksi, että vähäisellä kuuntelulla
musiikkianne. Teille voisi sopia tämmöiset voimakkaat tekstit. Laulajan
ääneen ja soittotyyliinne. En ehtinyt kuunnella kuin muutamia kappaleitanne,
mutta pidin erityisesti kappaleesta Karma.
 
Mutta noista sanoituksistasi:
 
Kokonaisuudessaan melko toimivat. Ehkä muuttaisin "viiltäen kuin partaveitsi"
jonkun muun ilmaisun tilalle, sekä myös tämä kohta on aika kliseinen: "kirous kielletyn hedelmän"
 
Tämä kohta sen sijaan on tosi kaunis! turhaa kaikki tyyni/ mun on tuulta ikävä/ tahtoisin vain nousta ilmaan/ja mennä virran mukana
 
katkerien köynnösten valtaama puisto, myös kaunis ilmaisu.

Kiitos Soihtu!
 
Itseänikin on vaivannut nuo kliseet ja etenkin juuri nuo kohdat. Yritän työstää niitä vielä.
Musiikkimme on hieman keventynyt noista kolmesta viimeisestä kipaleesta ja palannut ehkä enemmänkin tuon Take my pain awayn suuntaan. Aloitamme lähiaikoina nauhoitukset suomenkielisellä matsukulla ja toivotaan että tekstitkin on siihen mennessä kunnossa.

Kuuntelin kappaleitanne ja kirjoitin nämä sanat,
jotenkin kuulisin solistinne laulavan vahvoja sanoja.
Sävellyksellisesti vaikeat sanat, mutta jotenkin musiikkinne
tunne tuotti paperille nämä ajatukset. Täysin stilisoimattomat
sanat.
 
Aika jännä miten paljon tunnelma lauluissanne muuttui kun kuuntelin
kappaletta Enkeleitä. Aika ajoin tuli mieleen Kaija Kärkinen (pidän hänen
äänestään erityisesti) tai Anna
Eriksson. Jotenkin englannin kielisissä sanoissa oli enemmän ytyä musiikissa.
En silti tarkoita, että kappale Enkeleitä on huono, en suinkaan.
Anteeksi kun aloin arvioimaan, ja teen sen kyllä nyt ilman musiikillisia
avuja, mutta näköjään pitää sano kuitenkin, voi miuta!
 

 

 
PIENI OLEMATON NAINEN
 

 
Mä en jätä mitään viimekäteen
mä valikoin parhaan miehen
saatan tehdä oikein
luotan siihen harhaan
mä en suostu olemaan olematon
 
Olen hiljentynyt hulluuden ääreen
kun katson leukasi kuoppaa
sä ruoppaat sydäntäni
sun katse käy syvään
pihka valuu mun paidan sisään
 
Pieniä olemattomia naisia on liikaa,
niitä on liikaa
 
Tuotat tuskaa, sä puhut täyttä roskaa
se ei haittaa mua kuitenkaan
sä korjaat kaiken heti niin tarkkaan
mä välitän susta, mustan puhuva mies
 
Pieniä olemattomia naisia on liikaa
niitä on liikaa
 
Sä sanot vääriä asioita, oikeaan kohtaan
ne tuntuu, ne painuu syvään
sä muutat kaiken heti toiseen muotoon
mä välitän susta, mustan puhuva mies
 
Olen hiljentynyt hulluuden ääreen
kun katson leukasi kuoppaa
sä ruoppaat sydäntäni
sun katse käy syvään
pihka valuu mun paidan sisään
 

 
Pieniä olemattomia naisia on liika
niitä on liikaa
 
Ihan liikaa
 

 
-----soihtu----