Keskustelua raskaammasta musiikista ›

Haaste kaikille palstalla. Tehkää sama levy. Tai tehkää edellinen. tai...
 
Voi että mä rakastan tätä "tee itse parempi levy" vastaiskua. Tuleekohan Arjen sitten tekemään meikäläisen duuniprojektit...

Ja tarkennetaan nyt, että ihan hyvältähän tämä parin kuuntelun jälkeen kuulostaa. Menee helposti siihen, että kun esittää jotain kritiikkiä, onkin seuraavaksi puolustelemassa sitä kritiikkiään ja tulee sellainen tunne, että vain haukkuu levyä.

jep, en mäkään tykkää tosta että pitäis tehdä parempi. Loppujen lopuksi ammattikriitikoiden pitäisi olla aikamoisia säveltäjiä, jos aikoo morkata jotan levyjä :P
 
Normi eq-asetuksilla kaikki laulusuoritukset eivät kuulu paljoa(mm. ensimmäisen biisin lopun kertosäe), mutta muuten täydellisyyksiä hipova soundimaailma

Tuuman verran jäi näkyvästä sijoituksesta, mutta 01011001 saavutti joka tapauksessa sijan #44 tällä viikolla Suomen virallisella listalla. Kirottu olkoon Levyale, jota ilman tästäkin olisi voinut tulla vielä suurempi ihme.
 
Vastaanotto lienee ollut muutenkin muikeaa, kun albumia on toimitettu jo nyt kolme kertaa enemmän Suomeen, kuin The Human Equationia ilmestymisestään tähän päivään saakka. Eli joko 01011001 kelpaa kansalle, tai sitten varastot pullottavat!

Kävin tuon uutukaisen tänään hakemassa, ja kyllähän tuo tuttua tavaraa tarjoilee. Toistaiseksi en ole ehtinyt kovin tarkalla korvalla kuunnella, mutta Anneke Van Giersbergenin ääni lämmittää mieltä aina ja mukavaa että nainen on taas mukaan saatu. Bob Catleyn kuuleminen herätti hetkeksi ajatuksen Magnumin levyjen kaivamisesta kuunteluun B-varaston syövereistä, onneksi meni kohtaus ohi ;-)

e: Niin ja "casting" on onnistunut jälleen hienosti. Steve Leetä en ollut ennen edes kuullut, ja äijä vetää kyllä loistavasti. Mihin Gotthardin albumiin kannattaisi tutustua?
 
Suosittelen varovaisesti Lipservicea. Varovaisesti ihan siksi, ettei Steve Lee laula ihan samalla tavalla Gotthardissa kuin Ayreonissa, kuten ukkeli DVD:lla toteaakin.

Paremmalta ja paremmalta vaan tämäkin kuulostaa kun kuuntelee uudestaan. Menee omissa kirjoissani Ayreonin kakkoseksi THE:n perään.

Meikäläisen "Arjenin parhaat"-lista menee nykyisellään näin.
 
01) Ayreon - Into The Electric Castle (1998)
02) Ayreon - 01011001 (2008)
03) Ayreon - The Human Equation (2004)
04) Star One - Live On Earth (2003)
05) Ayreon - The Dream Sequencer (2000)
06) Star One - Space Metal (2002)
07) Stream Of Passion - Live In The Real World (2006)
08) Ayreon - The Final Experiment (1995)
09) Stream Of Passion - Embrace The Storm (2005)
10) Ayreon - Flight Of The Migrator (2000)
11) Ambeon - Fate Of A Dreamer (2001)
12) Ayreon - Actual Fantasy (1996)
13) Ayreon - Ayreonauts Only (2000)

Meikäläisen "Arjenin parhaat"-lista menee nykyisellään näin.
 
01) Ayreon - Into The Electric Castle (1998)
02) Ayreon - 01011001 (2008)
03) Ayreon - The Human Equation (2004)
04) Star One - Live On Earth (2003)
05) Ayreon - The Dream Sequencer (2000)
06) Star One - Space Metal (2002)
07) Stream Of Passion - Live In The Real World (2006)
08) Ayreon - The Final Experiment (1995)
09) Stream Of Passion - Embrace The Storm (2005)
10) Ayreon - Flight Of The Migrator (2000)
11) Ambeon - Fate Of A Dreamer (2001)
12) Ayreon - Actual Fantasy (1996)
13) Ayreon - Ayreonauts Only (2000)
 
Voisin kullä antaa +1 tuolle listalle, nimittäin samoilla pituuksilla liikun minäkin mielipiteissäni

Aikamoisen pläjäyksen on Lucassen jälleen nivonut yhteen.
 
Kuten aiemminkin, kyseessä on varsin monitahoinen paketti - toisaalta yhtenäinen kertomus, jonka voi kahmaista kokonaisena ja sulatella sitten kylläisenä. Kunnes alkaa kurnimaan uudestaan. Tai sitten asiaa voi lähestyä yksittäisten biisien kautta ja makustella erilaisia mausteita ja sävyjä sekä vaikutteita, joita ilmiselvästi on tunnistettavissa sieltä täältä. Kuulen esim. erittäin selkeästi Thin Lizzy -tyyppistä meininkiä eräässä levyn biiseistä, miten liene muut?
 
Nämä on aika tyypillisiä vaihtoehtoja meikäläiselle, mutta se missä Ayreon tarjoaa jotain todellista ekstraa verrattuna moneen muuhun on musiikin visuaalisuus.
 
Meinaan niitä mielikuvia, mitä lähes välittömästi alkaa syntymään aivoissa projisoituen verkkokalvoille kun ensimmäiset soinnut tulevat eetteriin (...vai onko lääkityksessäni sittenkin jotain hämärää...?).
 
Lucassen on kuin maalari, joka ei välttämättä itsekään aina tiedä mitä seuraavan kulman takana odottaa. Hahmotan tätä musiikkia erittäin paljon erilaisten mielikuvien ja intuition kautta. Ehkäpä useat vokalistit ovat avain tähän, heidän tulkintansa tuovat sitä monipuolisuutta, josta nuo mielikuvat syntyvät.
 
Meikäläiselle täysin vakuuttavaa tavaraa, sijoittuen ihan sinne Lucassenin tuotannon huipulle.

Kuulen esim. erittäin selkeästi Thin Lizzy -tyyppistä meininkiä eräässä levyn biiseistä, miten liene muut?
 
Miten olisi biisi Newborn Race siinä noin neljän minuutin kohdalla ainakin itselleni tulee melkoiset Lynott-fiilikset. Hauska että muutkin ovat huomanneet. Ja muutenkin kirjoitit täyttä asiaa.

No just sitä meinasin! Eipä selvempiä kaikuja Lizzystä enää voi olla. Ja onhan niitä muitakin sävyjä havaittavissa kaiken aikaa siellä täällä.

^ Toisaalta ei ihme kun Jorn (ja Arjen myös) on tunnetusti kova Thin Lizzy-fani;)... Melkein luulin että Lynott oli kaivettu haudasta ylös kun kuulin ekan kerran tuon saman kohdan;).

No ilmankos, hyvin on napattu olennainen meininki Lizzy-soundista. Olen myös kuulevinani kaikuja Queenistakin hieman tuota kohtaa ennen, ja Liquid Eternityssä löydän Midnight Oil -tyyppistä kitaraa etäisellä kaiulla maustettuna.
 
Nää on hauskoja värityksiä, kun itse biisit muutoin ovat hyvin omintakeisia Ayreon kipaleita.

Ostin tuon 2cd+dvd paketin ja esteettisesti varsin näyttävä pakkaus. DVDtä en ole vielä ehtinyt tiirailla mutta itse musiikki kuulostaa erittäinkin lupaavalta. Vaatii varmasti paljon aikaa ja energiaa, että pääsee koko konseptiin sisälle, mutta kyllä jo muutaman kuuntelukerran jälkeen uskaltaa suositella kaikille ayreon faneille.

Ostin tuon 2cd+dvd paketin ja esteettisesti varsin näyttävä pakkaus.
 
Niin minäkin.
Ei kyllä oikein iske, pitää vielä pyörittää, josko aukenis.
Jotenkin liian tuttua ja tasapaksua verrattuna esim THE.
 
edit: Siis minä en ole esteettisesti varsin näyttävä pakkaus, vaan että ostin tuon levyn.

Heh, tuli heti Connect the Dots mieleen, kun bussissa joku alle 10v. napero selitti kännykkään, kuinka iskä oli polttanut sille Hurriganesin ja Alien vs. Predator 2:n :)

Heh, tuli heti Connect the Dots mieleen, kun bussissa joku alle 10v. napero selitti kännykkään, kuinka iskä oli polttanut sille Hurriganesin ja Alien vs. Predator 2:n :)
 
Tuo kappale on juuri niitä joiden lyriikat pistävät miettimään, vaikka muuten tarina meneekin aika scifin puolelle.

Nyt tuli hommattua tuo 01... ekan kuuntelukerran jälkeen jäi tosi hyvä fiilis ja uskon että se paranee joka kuuntelukerran jälkeen, nyt se jäi vähän liiaksi laulajien bongailuksi, mutta joo pitää varmaan hankkia lisää ayreonia.