Roots ›

Claptonilla on semmoinen muistaakseni Jimmy Pagen kanssa duettona tehty blues-instrumentaali jostain 1960- ja 1970-luvun vaihteesta kuin "Freight Loader". En tiiä mistä levyltä se on, mutta se mun mielestä yksin pesee koko The Cradle levyn. Siinä myös kaiutettu soundi on sika hyvä.
 
Ainakin White boy blues kokoelma vinyylilevyltä löytyy useampikin Pagen kanssa duetoitu biisi. Kyseisestä levystä löytyy jonkun sortin cd versiokin. Muistan nähneeni Anttilassa vastaavan levyn joka maksoi muutaman euron joten kannattaa penkoa Anttilan alelaareja.
 
E: Jaahas, Onhan mulla näköjään tuo CD versiokin hyllyssä.

Mitä levyjä on Claptonilta tullu ton "Me & Mr. Johnson" lisäksi missä se soittais selkeästi bluesia?
 
Riding with the King

Riding with the King
 
Joo. Siinä on myös jokunen hyvä biisi. Parhaita ehkä "Riding With The King", "Marry You" ja "Hold On I'm Coming"

Ainakin White boy blues kokoelma vinyylilevyltä löytyy useampikin Pagen kanssa duetoitu biisi. Kyseisestä levystä löytyy jonkun sortin cd versiokin. Muistan nähneeni Anttilassa vastaavan levyn joka maksoi muutaman euron joten kannattaa penkoa Anttilan alelaareja.
 
Nämä samat Clapton-Page- biisit on julkaistu varmaan kymmeneen eri kertaan erilaisilla parin euron Anttilan (Clapton) kokoelmilla. Itsellänikin ko. biisit ovat mukana 1994 julkaistulla Eric Clapton Beginnings halpis-kokoelmalla. Mutta aina näissä on yhtä huono informaatio. Elli itsellenikin on täysi arvoitus minä vuonna nämä on levytetty. Ajankohtahan on kuitenkin 1966-70 välillä? Ja pelkiltä studiojameilta nämä kuulostavat. Lieköhän edes alunperin julkaistuksi tarkoitettukaan? Mutta kuka asiantuntija voisi selvittää näiden duettojen alkuperän?!?
 
Ja biisithän ovat:
 
-West Coast Idea
-Snake Drive
-Freight Loader
-Tribute To Elmore
-Choker
-Draggin`My Tail
-Miles Road

Sain porukoilta Kanarian tuliaisina Me & Mr. Johnsonin ja Riding With the Kingin. Me & Mr. Johnson minulla oli jo, joten nyt myisin avaamattoman, muoveissa olevan Me & Mr. Johnsonin :) Pitänee laittaa torille ilmoitus.

Hienoa, se täytyy lukea! Ennen sitä voisin hankkia Ollilan elämän siniset sävelet.
 
Mä sain just luettua "Elämän siniset sävelet" ja täytyy sanoa, että olipa turhanpäiväinen teos. Kirjoittaja on ilmeisesti kovanluokan Clapton-keräilijä, kun koko opus tuntui keskittyvän kaikkien mahdollisten Clapton-äänitteiden (omien ja sessiotöiden) luettelointiin. Ja joka ikisen keikan/äänitteen joka ikisen taustabändissä vaikuttaneen jampan nimeämiseen. No, ehkä hardcore-Cläbä-fanit tykkää, mutta mun kaltaiselle perus-Cläbä-fanille toi on puuduttavaa luettavaa.
 
Kirjaa varten ei oltu ilmeisesti haastateltu yhtään henkilöä. Niinpä siinä ei ollut yhtään henkilökohtaisia juttuja, ei fiiliksiä, ei yleistä ajan henkeä. Ei mitään mikä olisi mennyt vähääkään pintaa syvemmälle. Noh, tää tosin on ymmärrettävää, onhan kyseessä suomalainen kirjoittaja. Mutta ne kirjoitusvirheet - eikö kukaan oikolue näitä?!
 
Jos äänitteiden/keikkojen/muusikoiden luettelointi otetaan kirjasta pois, niin mitä jää jäljelle: Se sama vanha Clapton-biografia, joka on entuudestaan tuttu kaikille faneille. Sen voi käydä lukemassa vaikkapa Wikipediasta.

Nyt on tuo Claptonin oma kirja luettu ja suosittelen kyllä ankarasti. Mielenkiintoinen kirja kokonaisuudessaan.

Sen mitä minä olen Pop-lehden julkaisemia kirjoja lukenut (eikös tääkin sellainen ole?), niin just nuo samat asiat häiritsevät kaikissa kirjoissa. Eli ne ovat lähinnä vain keräilijöille tarkoitettuja opuksia, hakuteoksia.
 
Pop-lehden julkaisemien kirjojen kirjoittajat ovat faneja, joilla ei liene pahemmin resursseja käydä maailmanluokan staroja haastattelemassa. Ja rahoittanevat toimintaansa omasta pussistaan, joten annettakoon niille kuitenkin arvostusta.

Nyt on tuo Claptonin oma kirja luettu ja suosittelen kyllä ankarasti. Mielenkiintoinen kirja kokonaisuudessaan.
 
Kävinpä eilen tilaamassa. Hyvähyvä.

joten annettakoon niille kuitenkin arvostusta.
 
Kirjan kirjoittaminen on aina hieno juttu, ei siinä mitn, enkä heidän harrastustaan tahdo millään väheksyä. Ihan vain noin henk.koht. luen mieluummin analyyttisiä kuin listaavia kirjoja.
 
Esim. Tenho Immosen Ikuinen vaeltaja oli miellyttävää luettavaa keskivertokuluttajankin kannalta.

Kävinpä eilen tilaamassa. Hyvähyvä.
 
Siis onko toi nyt jo suomenkielinen? Mistä voi tilata? Onnistuuko netistä?

Siis onko toi nyt jo suomenkielinen? Mistä voi tilata? Onnistuuko netistä?
 
Lontoonkielisen tilasin (vasta). Suomalaisesta kirjakaupasta. Ei taida saada vielä suomeksi?

Pitänee uotella Savon kielistä versioo :-)

Perskele että oli hyvä kirja.. todella. Elävästi ja värikkäästi kerrottu, hieman huumoriakin siellä täällä.

Perskele että oli hyvä kirja.. todella. Elävästi ja värikkäästi kerrottu, hieman huumoriakin siellä täällä.
 
Ja ilmeisesti ilman mitään haamukirjoittajia kirjoitettu. Eli ihan Claptonin omaa tekstiä.

Jaa, että Claptonin omaelämäkerta. Millos tollanen on julkaistu? Mennyt ihan ohi allekirjottaneelta. Täytyy varmaan hommata.
 
Eipä ole yhtään EC kirjaa tullut luettua vaikka muusikkoelämäkertoja löytyy hyllystäni monia.

Ja ilmeisesti ilman mitään haamukirjoittajia kirjoitettu. Eli ihan Claptonin omaa tekstiä.
 
Suurin piirtein. Kyllä se siinä lopussa muutamaa tyyppiä kiittelee avusta, mutta tyylistä itsekin veikkaisin että kirjoittaja ei ole ihan sliipattu sanankäytön ammattilainen... 8-)
 
Tuota suomenkielistä versiota joutunee odottamaan vielä syksyyn - mikä tosin saattaa kustannusalalla tarkoittaa esimerkiksi heinäkuuta. Pari viikkoa sitten kävin taittovedokset ja kuvatekstit läpi. Suomennokseen tulee pari kuvaliitettä, jotka puuttuivat tuosta jenkkipainoksesta, mutta ovat brittipainoksessa.

Suomennokseen tulee pari kuvaliitettä, jotka puuttuivat tuosta jenkkipainoksesta, mutta ovat brittipainoksessa.
 
Onko se kustannuspoliittinen syy, että monissa suomeksi käännetyissä elämänkerroissa ei ole kirjan alkuperäisiä kuvia? Liian kallista vai mikä lie syynä?

Onko se kustannuspoliittinen syy, että monissa suomeksi käännetyissä elämänkerroissa ei ole kirjan alkuperäisiä kuvia? Liian kallista vai mikä lie syynä?
 
Liian kallista ja usein myös liian hankalaa. Kuvien oikeudet saattavat olla parillakymmenellä eri kuvatoimistolla, jolta pitäisi erikseen hakea luvat ja maksaa. Suomi on niin pieni markkina-alue, että neuvotteluasema ei ole kovin hyvä, ja hinta sitä myöten kohtuuttoman kova.