Elektroniikka ja soitinrakennus ›

No niin
 
Omalle kohdalleni moka sattui jo alkuvaiheessa, leppälankkua kuivatessani. TYHMYYKSISSÄNI unohdin koko lankun olemassa olon (300cm*30cm*5cm), ja kaverin huomatessa ko. lankun 1 ½ vuoden päästä, kysyi hän, että ultrakevyen lentokoneenko potkuria olen tekemässä. Oli sen verran propellilla, että se siitä olisi pitänyt varmaankin tehdä, eikä alkaa bassoa nakertamaan.
 
No, muutaman talon ympäri tasajalkaa hypityn kierroksen jälkeen muistin Jarmo Nikulla olevan kitaran, jonka rungon Ruokangas oli tehnyt kahdeksasta palasta, vai oliko peräti 12:sta palasta. No anyway. Heps, ajattelin, että eihän tää projekti vielä olekaan piloilla. Niin, projektina on panna Squier presari uuteen uskoon. Kaula oli aivan liian ohut, rusetille olisi melkein voinut vääntää ja runko vaneria. Mutta jokin siinä kaulassa miellytti.
 
Otelauta lähti raa'asti höylällä ja uutta ebeniä tilalle. Uusi pala ebeniä (10 mm) kiinni ja ei kun sahaamaan ylimääräisiä pois. No ¤%#*?ksi se meni, vannesahan ohjain oli hiukan liian korkella ja kun sitten innostuksissa syötin terälle purtavaa, niin totta kai se leikkasi kaulaakin. Keles pitääkö täs alkaa tehdä DAD:lle kaksi kielisiä, ajattelin ja norttia paloi. No, ei kun paikkailemaan ja samalla päätin luopua kaulan lakkauksesta...maalia pintaan vaan. Radiuksen vetelin kylmästi siklillä ja hiontapaperia koko ajan hienontaen siitä tuli yllättävänkin hyvä. Samalla iski nauhattoman hinku ja nauhat jäivät toisten riesaksi :).
 
Mieleen hiipi ajatus, että nyt menee liian hyvin, kohta kolahtaa nilkkaan. Mutta kaula valmistui ja on jopa hyvä. Eben tuo aikaisemmin puuttunutta tukevuutta kaulaan ja samalla kaipaamaani paksuutta. En pidä hammastikun paksuisista kauloista.
 
Häh hää, siitäs sait.
 
Hmm, ai niin, bassohan tarvitsee rungon. No ei kun sen lentokoneen potkuria muistuttavan leppälankun kimppuun. Aikani touhuttuani (tunteja), oli minulla sekalainen valikoima eri paksuisia ja levyisiä, mutta sopivan pituisia lepän pätkiä.
 
Mieleen palasi Nikun Jarmon kepukka ja ei kun asettelemaan paloja erinäisiin variaatioihin. Kappas tuossahan se on. Viidestä palasta siis tämä syntyy, ajattelin ja ei kun liimaamaan. Vieläkin menee liian helposti saumat näyttävät hyviltä ja paketti pysyy puristimilla kasassa. Haavekuvissa kajasti JO vaikka mitä *nauraa*.
 
Paketin kuivamisen jälkeen ei kun muotoilemaan. Homma sujui kuin vettä vaan. Aloin välillä "naputella" aihiota ja ihmettelin, kun sointi oli jotenkin vähemmän kiinteän puun ääni. Nooh, korvissani vain on vikaa, ajattelin ja annoin lastun lentää. Kaulatasku onnistui laakista ja taas kellot soivat, ei tää voi olla näin helppoa. Siispä potikoiden ja mikkien paikkoja jyrsimään. Sit totuus iski kuin naapuri pari maalia 1986 moskovassa. Mikäs "onkalo" se "alapalojen 2 kpl." ja "yläpalojen 3 kpl." välistä löytyikään. Siinä vaiheessa alkoi sienipilvi harvenevan hiuksiston päällä kasvaa ja kun vielä syyllinenkin katseli peilistä silmäni osuivat kirveeseen...
 
Lopputulemana voi sanoa, että aikansa kirvestä kun heiluttaa tulee hiki.
 
Jokunen kuukausi kului ja uutta runkoa pukkaa. Ja nyt ei ole tarkoitus kaikkea opetella toistamiseen kantapäiden kautta. *Nauraa*
 
Sit ihan toiseen juttuun, kylläkin aiheeseen liittyen. Pinnoittamiseen (maalaus/lakkaus) löytyy vinkkejä kalastus puolelta http://www.kalastus.com/keskustelu/ , kohdasta viritykset ja rakentelu.
 
Ajattelin vaan, koska osalla on halua "kirjailla" soittimensa, niin tuolta löytyy kaikennäköisiä vinkkejä.