komppaaja 29.01.2008 12:52:14 | |
---|
|
Sävis 29.01.2008 13:02:51 | |
---|
Heh, ehkä kuuluisin erikoisempi sointu. En taida osallistua, jos joku vaikka haluaisi oikeasti tätä pähkäillä. Helmiä sioille. |
Janus 29.01.2008 14:59:10 | |
---|
|
kepulainen 29.01.2008 15:13:14 | |
---|
Heh, ehkä kuuluisin erikoisempi sointu. En taida osallistua, jos joku vaikka haluaisi oikeasti tätä pähkäillä. Mä en nyt ymmärrä mitä tossa haettiin. Kerro ihmeessä. Db9/F Db9#5/F E7#11 E7 ??? ...so? |
lxi 29.01.2008 15:18:22 (muokattu 29.01.2008 15:21:25) | |
---|
Vastahan tuota on 150 vuotta mietitty, eikä lopullista konsensusta taida tulla nytkään... Tuo pitkään viipyilevä G# tekee analyysista hankalaa, kun sitä ei oikein mielellään kuittaisi erikoispitkänä appoggiaturana. Ranskalainen seksti tai välidominantti V asteelle se varmaan noin muuten olisi, mutta tällaisenaan se ei oikein noudata mitään perinteistä sointufunktiota (mikä tietysti taisi olla koko homman idea). Am: i - ? - V. Collect underpants - ? - PROFIT. |
baron 29.01.2008 15:30:03 (muokattu 29.01.2008 15:41:38) | |
---|
Am#5/H13b5/E7 eli I - V/V - V "Näkemykseni mukaan pianolla on korkein asema soitinten joukossa" (Franz Liszt)
The piano is essentially a percussion instrument (Cindy Cox) |
John Titor 29.01.2008 16:29:11 (muokattu 29.01.2008 16:47:45) | |
---|
http://img250.imageshack.us/my.php?image=chordsog3.png Tuossa linkki nähdäksesi sointu ja tehtävä kuuluu: Analysoi sointukulku. PS. Todellinen muusikoiden forum! Eihän tänne voi laittaa muottiesimerkkejä näkyviin.. :) Juuripa sitä viime analyysitunnilla pohdittiin. Olkoon vastaus tällä kertaa että helvetin hyvä, ei sitä muutoin täällä näin pitkän ajan jälkeen mietittäisi. Tulipa muuten mieleen että kuunneltuna tossa ei ole mitään outoa ja oikeastaan kun nyt pohdin niin ei muutenkaan kun ajattelee vaan niiden äänien soivia korkeuksia eikä nuottiasua. Am F7#9b5 E7, I-V(s)/V-V, blues- ja jazzmiesten toinen koti. Haluan vain päteä, oikeasti olen kuuro. |
kepulainen 29.01.2008 16:57:23 | |
---|
Vastahan tuota on 150 vuotta mietitty, eikä lopullista konsensusta taida tulla nytkään... Niin no mut toihan on tollasta "vaillinaisten" sointujen pyörittelyä. Noita on helppo keksiä lisää vaikka kuinka, ja yhtä helppo on keksiä eri tapoja analysoida niitä. Lopputulos on se, että "joku diggaa kuulokuvasta, joku ei" ja "joku analysoi näin, joku noin". Pitääkö kaikki saada sitten analysoitua tolpiksi ja vielä tavalla, jonka _kaikki_ voivat hyväksyä? Mun mielestä on tärkeämpää pohtia miltä tuo itselle kuulostaa ja mitä kautta itse kyseistä asiaa lähestyisi. |
kepulainen 29.01.2008 16:58:53 | |
---|
:) Juuripa sitä viime analyysitunnilla pohdittiin. Olkoon vastaus tällä kertaa että helvetin hyvä, ei sitä muutoin täällä näin pitkän ajan jälkeen mietittäisi. Tulipa muuten mieleen että kuunneltuna tossa ei ole mitään outoa ja oikeastaan kun nyt pohdin niin ei muutenkaan kun ajattelee vaan niiden äänien soivia korkeuksia eikä nuottiasua. Am F7#9b5 E7, I-V(s)/V-V, blues- ja jazzmiesten toinen koti. Muuten tosi hyvä F7#9b5 mut siitä puuttuu soinnun perusäänen jälkeen heti tärkein sävel, terssi. Yo. jo kirjoitin, nuo ovat "vajaamuotoisia" sointuja, ja siihen voi jokainen kuulla eri tavalla niitä "puuttuvia" säveliä. Analysointitapa muuttuu sen mukana. |
John Titor 29.01.2008 17:11:08 (muokattu 29.01.2008 17:15:25) | |
---|
Muuten tosi hyvä F7#9b5 mut siitä puuttuu soinnun perusäänen jälkeen heti tärkein sävel, terssi. Yo. jo kirjoitin, nuo ovat "vajaamuotoisia" sointuja, ja siihen voi jokainen kuulla eri tavalla niitä "puuttuvia" säveliä. Analysointitapa muuttuu sen mukana. Niin, paitsi että se terssi tulee sieltä tahdin lopussa, sitä paitsi A tuli vallitsevaan sävelkimppuun jo aiemmin. Sä varmaan tiesit tämän jo itsekin. Jos halutaan teoretisoida niin eipä siellä ole soinnun vallitessa muutakaan terssiä kuin se A, jolloin G# hahmottuu pitkäksi appoggiaturaksi molliterssin sijaan (ja koska ääni on G# eikä Ab). Ihan samalla tavallahan tollaisia dominanttifunktioisia duurimollisointuja on juurikin jazz/blues-musassa, minkä senkin varmaan tiedät myös. Ei siinäkään kukaan kyseenalaista soinnun dominanttista luonnetta. Pointti oli nimenomaan siinä, että kuunneltuna, nuottikuvan unohtamalla sointukulku hahmottuu just tollee, dominantti dominantille, ainakin mulle, riippumatta siitä mitä ääniä on kirjoitettu. Sillee tota muutkin usein tuntuvat tulkitsevan. Osaat olla aika vittumainen jätkä vissiin, toivottavasti ei satuta samaan työpaikkaan. Haluan vain päteä, oikeasti olen kuuro. |
Ihmeellinen keskustelu. Jos joku nyt ei tajunnut näitä puheita 150 vuodesta jne, niin tuo nuottiesimerkki on siis Wagnerin Tristan und Isolde (Tristan ja Isolde) -oopperan ihan alusta. Tänä päivänä tuo sointu ei ole mitenkään supererikoinen, mutta oopperan valmistumisvuonna 1859 se todellakin oli uusi ja jännittävä musiikissa. Helmiä sioille. |
baron 29.01.2008 18:06:28 | |
---|
Muuten tosi hyvä F7#9b5 mut siitä puuttuu soinnun perusäänen jälkeen heti tärkein sävel, terssi H-sointuna siinä on kaikki, perussävel, terssi, vähennetty kvintti, seksti, septimi. "Näkemykseni mukaan pianolla on korkein asema soitinten joukossa" (Franz Liszt)
The piano is essentially a percussion instrument (Cindy Cox) |
kepulainen 29.01.2008 21:25:31 (muokattu 29.01.2008 21:25:48) | |
---|
Niin, paitsi että se terssi tulee sieltä tahdin lopussa, sitä paitsi A tuli vallitsevaan sävelkimppuun jo aiemmin. Sä varmaan tiesit tämän jo itsekin. Jos halutaan teoretisoida niin eipä siellä ole soinnun vallitessa muutakaan terssiä kuin se A, jolloin G# hahmottuu pitkäksi appoggiaturaksi molliterssin sijaan (ja koska ääni on G# eikä Ab). Ihan samalla tavallahan tollaisia dominanttifunktioisia duurimollisointuja on juurikin jazz/blues-musassa, minkä senkin varmaan tiedät myös. Ei siinäkään kukaan kyseenalaista soinnun dominanttista luonnetta. Pointti oli nimenomaan siinä, että kuunneltuna, nuottikuvan unohtamalla sointukulku hahmottuu just tollee, dominantti dominantille, ainakin mulle, riippumatta siitä mitä ääniä on kirjoitettu. Sillee tota muutkin usein tuntuvat tulkitsevan. Osaat olla aika vittumainen jätkä vissiin, toivottavasti ei satuta samaan työpaikkaan. Oho, tulipa sieltä kovaa tykitystä. Älähän nyt suutu, en mä pahalla. Harmi että olet tuota mieltä. Tarkoitin nyt lähinnä sitä että mitä ihmeen merkitystä tuolla koko analyysillä on? Kuten jo sanoin, jokaiselle toi soundaa vähän erilaiselle, ja analysointitapa muuttuu sen mukana miten kukakin sen kuulee. Noissa soinnuissa ei ole mitään selkeää rakennetta, nuo ovat vaan "hyvänkuuloisia hajoituksia". Se yksittäinen sointu ei ole sen enempää F7#9b5 kuin Baronin H13b5, eikä sen yksittäisen soinnun analysoimissa YKSITTÄISENÄ SOINTUNA ole mitään järkeäkään. Ja jos tosta nyt jatsia haluaa niin tuohon on selkeä II-sV-I Eb-mollissa muutamalla kromaattisella muunnesävelellä. Eka tahti ilman sointuja (tietysti), toka Fm7b5 - E7#11 (#11 purkaa kvinttiin) - Ebm6/9 on siis se sointu mihin tähdätään, mitä tuossa ei ole. ...yks vaihtoehto. Kummasti tulee uusia vaihtareita analyysiin kun jätetään soinnusta ääniä pois ja otetaan VAIN pari tahtia jostain keskeltä biisiä ilman vinkkiä sävellajista. En kyllä itse ymmärrä kuka tästä kostuu ja mitä.. |
John Titor 30.01.2008 00:30:16 (muokattu 30.01.2008 00:33:49) | |
---|
Oho, tulipa sieltä kovaa tykitystä. Älähän nyt suutu, en mä pahalla. Harmi että olet tuota mieltä. Tarkoitin nyt lähinnä sitä että mitä ihmeen merkitystä tuolla koko analyysillä on? Kuten jo sanoin, jokaiselle toi soundaa vähän erilaiselle, ja analysointitapa muuttuu sen mukana miten kukakin sen kuulee. Noissa soinnuissa ei ole mitään selkeää rakennetta, nuo ovat vaan "hyvänkuuloisia hajoituksia". Se yksittäinen sointu ei ole sen enempää F7#9b5 kuin Baronin H13b5, eikä sen yksittäisen soinnun analysoimissa YKSITTÄISENÄ SOINTUNA ole mitään järkeäkään. Ja jos tosta nyt jatsia haluaa niin tuohon on selkeä II-sV-I Eb-mollissa muutamalla kromaattisella muunnesävelellä. Eka tahti ilman sointuja (tietysti), toka Fm7b5 - E7#11 (#11 purkaa kvinttiin) - Ebm6/9 on siis se sointu mihin tähdätään, mitä tuossa ei ole. ...yks vaihtoehto. Kummasti tulee uusia vaihtareita analyysiin kun jätetään soinnusta ääniä pois ja otetaan VAIN pari tahtia jostain keskeltä biisiä ilman vinkkiä sävellajista. En kyllä itse ymmärrä kuka tästä kostuu ja mitä.. Mä oletin että sä tiedät mistä biisistä on kyse, olenko väärässä? Tästä kyseisestä kohdasta on väännetty tosiaan se 150 vuotta kättä, edelleen jotkut jaksaa kelata että mitenköhän se nyt menee. Juuri tuosta F-pohjaisesta soinnusta jotkut laskevat modernin ajattelun musiikissa alkaneen, ei vähiten siksi että analyysi on hankalaa kokeneillekin konkareille. Mun mielestä aloitusviesti oli varsin hauska juttu kaikkien noiden "mikä sointu" -keskusteluiden oheen, mutta kurja jos pointti meni joltain ohi. Ei muuta ku levyä kirjastosta, hyvää paskaa kyseessä. Haluan vain päteä, oikeasti olen kuuro. |
kepulainen 30.01.2008 01:28:53 (muokattu 30.01.2008 01:30:10) | |
---|
Mä oletin että sä tiedät mistä biisistä on kyse, olenko väärässä? Tästä kyseisestä kohdasta on väännetty tosiaan se 150 vuotta kättä, edelleen jotkut jaksaa kelata että mitenköhän se nyt menee. Juuri tuosta F-pohjaisesta soinnusta jotkut laskevat modernin ajattelun musiikissa alkaneen, ei vähiten siksi että analyysi on hankalaa kokeneillekin konkareille. Mun mielestä aloitusviesti oli varsin hauska juttu kaikkien noiden "mikä sointu" -keskusteluiden oheen, mutta kurja jos pointti meni joltain ohi. Ei muuta ku levyä kirjastosta, hyvää paskaa kyseessä. Provo siis. Ok. Klasarien huumoria. Ja toki myönnän, en just tätä ole kuullut. Kirjastoon siis. En mä kyllä siltikään tiiä miksi toi olis mikään kummallinen sointu, F H D# G# kuulostaa mun korvaan puolidimi-soinnulta (erillisenä sointuna siis, voit vapaasti jauhaa enharmonisuudesta). Sen paikka harmoniaprogressiossa sävellajiin nähden on sitten eri asia. Mutta sen ihmettelemiseen vaaditaan vähän enemmän kuin kolme tahtia. |
Epämuusikko 30.01.2008 12:34:17 | |
---|
Ihmeellinen keskustelu. Jos joku nyt ei tajunnut näitä puheita 150 vuodesta jne, niin tuo nuottiesimerkki on siis Wagnerin Tristan und Isolde (Tristan ja Isolde) -oopperan ihan alusta. Tänä päivänä tuo sointu ei ole mitenkään supererikoinen, mutta oopperan valmistumisvuonna 1859 se todellakin oli uusi ja jännittävä musiikissa. Olinkin tätä kysymässä, en jaksanut katsoa linkkiä. Edelleen tuosta jaksavat ihmiset huumoria repiä. "Joskus annoin. Voi jumalauta sitä pieremistä"-Noir.
Bustard #1 |
osaamaton 07.02.2008 09:54:30 | |
---|
|
sellisti 23.02.2008 00:06:56 | |
---|
"Musiikki ei ole sitä mikä soi. Musiikki on sitä, miksi se mikä soi, soi niin kuin se soi silloin kun se soi." (Leif Segerstam) --- "Musiikki on kuin huumori. Toisille sitä ei kannata selittää, toisille ei tarvitse." (en muista kuka) |
ralliolli 23.02.2008 01:06:34 (muokattu 23.02.2008 01:45:44) | |
---|
Kivaa puuhaa. Analysoikaa seuraavaksi Skrjabinin Prometheus-sointu. http://en.wikipedia.org/wiki/Image:Mysticchord.png Tämähän yleinen jatsisointu ainakin kitaralla. Esimerkin nuotissa olisi siis C13. Kitaralla tämä on melkein ainoa tapa saada samaan sointuun 1, 3, 7, 9, #11 ja 13 intervallit (vaikka sävelten oktaaviala saakin olla mielivaltainen). Yksistään tuo kuulostaa minun korvaan heti jatsilta, eikä yhtään mystiseltä. Olisikin mielenkiintoista kuulla sama sointu erilaisessa kontekstissa. E: Jatsilta se kuulostaa silti: http://www.youtube.com/watch?v=EdQVEGta1pk (Scriabinin viides pianosonaatti) |
IJarro 26.02.2008 08:07:30 | |
---|
Osaat olla aika vittumainen jätkä vissiin, toivottavasti ei satuta samaan työpaikkaan. ++ Hienoa ku jotkut sanoo suoraan. Let's do some living after we die... |