Laulaminen ›

Itsellä oli joskus ennen laulu-uran aloittamista hirveitä ongelmia nimenomaan laulaa livenä yleisölle. Kitara- taustasta tuntui olevan ylivoimaista ponnistaa mikkiständin varteen.
 
Mulla epävarmuus hävisi sillä, että lauloin ja joka paikassa..ehkä sunkin pitäisi alkaa keskittymään nauttimaan musiikista ja laulamisesta. Keskity mielummin siihen kuin heikkouksiisi & mahdollisiin mokiin.
 
Monesti laulajilla menee vähän laidasta laitaan usko omiin kykyihin. Tämä lienee suhteellisen yleistä?
 
En tiedä oliko tästä mitään apua, mutta uskoisin että pääset ongelmastasi;)

Vaikuttaa siltä, että olet luonut itsellesi liian korkeita odotuksia joita pelkäät olevasi kykenemätön täyttämään. Olen itse ollut ja yhä ajoittain kompuroin samassa tilanteessa, ja minua auttaa se että yritän korjata suhtautumistani sekä itseeni että laulamiseeni heti kun tunnistan "oireet". En tiedä onko kokemuksestani sinulle hyötyä, mutta voit tutkia omaa suhtautumistasi tekemiseesi vaikka kyselemällä itseltäsi tällaisia kysymyksiä:
 
-Miksi laulat, minkä vuoksi harjoittelet?
-Miten määrittelet sen mikä olet laulajana ja muusikkona, vai määritteletkö sen jotain muuta kuin itsesi kautta; vertaatko itseäsi johonkun muuhun tai joihinkin odotuksiin? Hyödyttääkö se vai lannistaako se sinua? Jos lannistaa, voitko luopua siitä?
-Vähätteletkö kehittymistäsi ja saavutuksiasi, jos niin miksi?
-Mikä sinusta tekee muka huonomman kuin kenestä tahansa muusta?
-Hyväksytkö edistymisesi, kehutko itseäsi? Jos et, niin miksi?
-Mikä tekemisessäsi on hyvää, missä on kehittämisen varaa?
 
Jatkuva itsen ja omien suoritusten vähättely on eräs kulttuurimme hyödyttömimpiä piirteitä, mutta et ole sen kanssa yksin. Sitä vastaan voi taistella opettelemalla opitusta pois, esim. kun huomaat ajatustesi liukuvan tuttuun itsehalveksuntaan, pakota ne pois ajattelemalla mitä tahansa muuta. Ja jos tai kun joku kehuu sinua niin sen sijaan, että alkaisit osoitella virheitä joita teit, yritä mieluummin kiittää ja tuntea iloa suorituksestasi. Hyvistä suorituksista on ansaittua ja oikein iloita! Itseään voi toki myös kritisoida -kukapa olisi parempi kriitikko kuin henkilö joka seuraa kehittymistäsi aina- mutta ennenkuin haukut itsesi pataluhaksi mieti, lannistaisitko ystävääsikin samalla tavalla kuin lannistat itseäsi? En usko että lannistaisit. Miksi siis olisit itsellesikään tarpeettoman julma ja ankara? Olet varmasti ihan kelpo tyyppi joka ansaitsee parempaa kohtelua :)
 
Laulaminen on luultavasti vaikein instrumentti, ja herkin. Kannattaa olla itselleen lempeä, koska silloin äänikin kulkee paremmin. Eräs laulunopettaja sanoi sen hyvin: kulje omaa tietäsi, sillä jos sinä et sitä kulje sitä ei kulje kukaan.
 
(ja juu, tiedän että tämä kaikki on helppo sanoa mutta käytännössä vaikeina päivinä pirun vaikea toteuttaa)