Keskustelua raskaammasta musiikista ›

Pitkästä aikaa on jälleen se aika, kun Nightingalen sopii nousta esille yhdessä jos toisessakin paikassa toimestani. Yhtyeen viidennestä albumista Invisiblesta on kulunut aikaa jo joitakin vuosia, mutta tämä Dan Swanön ja Dag Swanön luotsaama ruotsalainen yhtye ei ole kadonnut mihinkään. Uusi albumi ilmantuu pian ja viiden edellisen levytyksen jälkeen on ehtinyt ilmestyä myös uudelleenäänitettyjä kappaleita sisältänyt kokoelma. Nightingale ei ole millään saanut ainakaan täällä Suomessa ansaitsemaansa huomiota, joten eiköhän koeteta jälleen, jos vaikka muutama ihminen yhtyeeseen tärppäisi viimeistään nyt.
 
Nightingale on siis ruotsalainen vuonna 1995 perustettu kokoonpano, joka sai alkunsa Dan Swanön halusta tehdä puhtaasti laulettua tummasävyistä ja raskasta musiikkia, joka taipuisi hieman progressiiviseen ja silti rokkaavaan metalliin. Tämä kaikki tapahtui niinä aikoina, kun Dan Swanö työskenteli erittäin paljon esimerkiksi Edge of Sanityn ja Unicornin kanssa. Dan Swanö työsti ensimmäisen Nightingale albumin, The Breathing Shadowsin, yksin hieman Edge of Sanityn Crimson II:n ja sooloalbuminsa Moontowerin tapaan. Jo toisella albumilla The Closing Chronicles mukaan astui kuitenkin myös Dan Swanön veli Dag Swanö, joka on usein Nightingalen yhteydessä käyttänyt nimimerkkiä Tom Nouga sekaannusten välttämiseksi. Nightingalen ei pitänyt edetä tästäkään enää pidemmälle, mutta pian veljesten mukaan tarttuivat basisti Erik Oskarsson ja rumpali Tom Bjorn. Vuosien varrella tällä kokoonpanolla on työstetty albumit I ja Alive Again The Breathing Shadows teemaan, viides albumi Invisible, kokoelma Nightfall Overture ja pian ilmestyvä kuudes albumi White Darkness.
 
Ja mistä Nightingalessa sitten onkaan lopulta kysymys? Swanön veljekset ovat usein puolivakavissaan puhuneet yhtyeestä sekoituksena kaikkia Rushin albumeita yhdistettynä baritonimaisiin vokalisointeihin ja jonkinlaisiin David Coverdale pastisseihin. Vaikuttajiin ovat kuuluneet tämän lisäksi myös esimerkiksi Marillion, Queensryche, UFO, Genesis, Judas Priest, Black Sabbath ja monet muut, mutta tuskin tämäkään paljastaa läheskään koko totuutta. Sen sijaan Nightingalea voisi kuvailla juuri tunnelmalliseksi, mutta silti raskaaksi ja rokkaavaksi hieman progressiivisia sävyjä sisältäväksi metalliksi, jonka suurimmat valtit nojaavat toisinaan voimakkaisiin melodioihin, toisinaan tunnelmiin, toisinaan monitasoisiin tyyleihin ja useimmiten tähän kaikkeen. Oleellista on kuitenkin se, kuinka Nightingalessa erittäin mieleenpainuvat sävellykset eivät luota vain yksittäisiin osasiin. Napakat riffit, mieleenpainuvat melodiat, voimakkaat tunnelmat, Dan Swanön sanoinkuvailemattoman mahtavat vokalisoinnit ja monet muut osaset loksahtelevat yhteen erittäin hienolla tavalla.
 
Nightingalen albumeilta löytyy joitakin erilaisia aikakausia, joiden mukaan erottuvat myös selvästi vahvimmat lenkit läpeensä vankasta tuotannosta. Ensimmäinen albumi The Breathing Shadows eroaa Dan Swanön soolotyöstä joukosta synkimpänä albumina, joka pitää sisällään melko ainutlaatuista tunnelmaa ja paljon Nightingalen parhaista kappaleista, mutta myös hieman keskinkertaisen tuotannon. The Closing Chronicles on hieman erilainen kokonaisuus jo kokoonpanon laajentumisen takia ja tässä vaiheessa myös rokkaavampi ja valoisampi puoli Nightingalesta alkaa tulla esille. Seuraavat kaksi albumia I ja Alive Again ovatkin sitten jo ehdottoman kiitettäviä kokonaisuuksia, jotka pitävät sisällään kaikkia Nightingalen parhaita puolia, mutta toki hieman tiettyjen kaavojen kierrättylyä ja lievää tasaisuutta. Tähän mennessä paras varsinainen studioalbumi Invisible sisältää sen sijaan Nightingalen monipuolisimman kappalemateriaalin, voimakkaimman tuotannon ja muutenkin vielä erilaista särmää, kuin jo valmiiksi hieno aiempi tuotanto. Erikseen on toki mainittava myös yllättäen toiseksi parhaaksi Nightingale kokonaisuudeksi noussut Nightfall Overture kokoelma. Levy sisältää kaksi kappaletta kaikilta neljältä ensimmäiseltä Nightingale albumilta uudelleenäänitettynä, yhden uuden kappaleen ja yhden Edge of Sanity kokoelman. Varsinkin The Breathing Shadowsin kappaleet nousevat juuri tällä kokoelmalla käsittämättömän kovalaatuiseen muotoon. Valitettavasti kokoelmaa on painettu vain hyvin pienet määrät.
 
Vaikkei Nightingalea ole kovinkaan laajasti huomattu, on se itselleni todella merkittävä yhtye. Dan Swanön projektit ovat toki muutenkin lähellä sydäntäni ja Nightingalen tapauksessa lopullinen aukeaminen kesti todella kauan, mutta lopulta tästä kokoonpanosta tuotantoineen on löytynyt jotain aivan omaa taikaansa. Itse suosittelen aloituslevyiksi juuri Invisiblea ja Nightfall Overturea, joiden jälkeen kiinnostuksen kasvaessa myös I ja Alive Again ovat aivan varauksetonta hankittavaa, eivätkä edes The Closing Chronicles tai The Breathing Shadows jää tästä kauaksi taakse. Uusi albumi White Darkness ilmestyy todellakin 04.06.2007 ja vaikkei Nightingale saa varmasti vieläkään ansaitsemaansa promootiota tai huomiota, kasvaa kuulijakunta toivottavasti jälleen.
 
NIGHTINGALE MYSPACESSA
http://www.myspace.com/nightingalesweden
 
KUULTAVISSA KAPPALEET
A Raincheck On My Demise (Invisible)
Stalingrad (Invisible)
Nightfall Overture (Nightfall Overture)
Alonely (Nightfall Overture)
Teaser Trailer (White Darkness)
 
TUOTANTO (Ja omat arvosanani)
The Breathing Shadow (1995) 4/5
The Closing Chronicles (1996) 4/5
I (2000) 4/5
Alive Again (2003) 4/5
Invisible (2004) 5/5
Nightfall Overture (2005) 5/5
White Darkness (2007)- Ilmestyy 04.06.2007 ?/5
 
Itselleni sanalla sanoen yksi lajinsa tämän hetken parhaista ja näin ollen myös aliarvostetuimmista edustajista. Puhuttiinpa bändistä sitten progehtavaa metallista rockia tai vaikka melodista rokkaavaa metallia soittavana yhtyeenä. Aivan sama, mihin suuntauksen lajiin Nightingalen tunkee. Näin ollen suosittelen yhtyettä lämpimästi kaikille siitä kuulemattomille, mistä tämä tuhti avauskin kertoo varmasti omaa kieltään. Tutustukaa!

Ja kun tuosta aloituksesta tuli näemmä noinkin muhkea, niin todettakoon melkein tuplaviestinä vielä, että jos tuota ei jaksa lukea läpi, niin kuunnelkaa edes näytteet. Saatatte löytää mitä mahtavimman yhtyeen.
 
Kaikki Nightingalen albumit CDON:sta 9,95€/kappale. Perkele!

no ei oikein. liian falskin, tasapaksun ja kaavamaisen kuuloista hardrokkausta. ja jotenkin niin "rasvaista" kaikessa ylitsepursuavassa "emotionaalisuudessaan". varsinaista foreigneria. ja noi sanat ja biisien nimet... lattea on se sana mikä tulee mieleen ensimmäisenä. ei kai siinä jos joku tykkää.
 
mulla tuli jotenkin mieleen peter tägtgren ja pain (siis asetelmaltaan). rankoissa hevipiireissä tunnettu jannu rupeaa tekemään hieman pehmeämpää ja erilaisempaa matskua, mutta mahalasku siitä tulee. siis toki hienoa että monipuolisuutta ja kiinnostusta muunkinlaiseen musaan löytyy näiltä hepuilta, mutta ei tämä mulle toimi yhtään. kuuntelen mieluummin dan swanöni edge of sanitynä ja peter tägtgrenin hypocrisynä, kuin sinä nolona konepoppiyhtye painina. (ok, ei liity varsinaisesti tähän ketjuun nämä tägtgren-hommat, mutta menköön nyt). ainakin sentään devin townsend on onnistunut loisteliaasti raskaamman ja kevyemmän musan yhdistämisessä. mutta se onkin hieman lahjakkaampi heppu kuin nämä kaksi muuta sankaria

Jes jes! Vihdoin see tulee! Luultavasti olen tämänki ostamassa. Mielestäni Nightingale ei ole mikä tahansa (epäonnistunut) pehmeämmän musiikin kokeilu. Peteristä en tiedä, mutta mitä nyt Painia olen kuullut niin en ole kuitenkaan lämminnyt hirveästi.
Kyllä Nightingalessa on kaikki kohdillaan.
E: mutta, mutta kyllä minulle enemmän maistuvat Edge of Sanity ja Moontower.

Toivottavasti tämä topic ei nyt mene löysäksi vertailuksu ja tuhnaamiseksi, mutta menenpä nyt mielipideprovoon ja tartun hieman tuohon vertailuun omalta osaltani.
 
Peter Tägtgren. Hypocrisy. Pain. Juuri sitä, mitä edellinen kirjoittaja sanoikin ja itselleni jopa hieman surullisempi tapaus. Hypocrisylla on toki muutamat floppinsa, mutta esimerkiksi Final Chapter, nimikkolevy, Abyss, Virus ja muut toimivat käsittämättömän kovalla tavalla ja ovat itselleni eräitä parhaista "melodeathiin" luettavia levyjä, vaikka osa siitä poikkeaakin kovasti. Pain sen sijaan on tehnyt itselleni yhden siedettävän albumin, Rebirthin, ja tämän lisäksi karmean debyytin sekä Rebirthin jälkeen enemmän tai vähemmän muutaman kappaleen ihmeitä tai totaalista kuraa. Peter on itse kertonut Painin olevan hänelle sooloyhtye, jossa hän saa tehdä "kokeilemalla kaikkea hauskaa" konemusiikkia omassa studiossaan. Tulos on sen mukainen. Hajutonta, mautonta, väritöntä ja koukutonta "kone"metallia, joka uppoaa johonkin kansanosaan kuin kuuma veitsi vuoden auringossa olleeseen voihin. Vaan ei itseeni. Peter Tägtgrenin tyyli- tai varsinkaan melodiantaju ei tunnu yltävän sinne päinkään.
 
Dan Swanö. Edge of Sanity. Nightingale. Bloodbath. Pan.Thy.Monium. Unicorn. Moontower. Diabolical Masquerade. Paljon kaikenlaista. Ei vain yksi pääbändi ja siitä irrottautunut "kevyempi projekti", vaan lähestulkoon 300 äänitettyä, sävellettyä, soitettua, miksattua tai parhaimmillaan kaikkea tätä sisältänyttä albumia Dan Swanön toimesta, sisältäen melodeathia, progemetallia, progerockia, death-metallia ja vaikka mitä. Kaikki ei ole aina osunut aina aivan nappiin, mutta jos nyt tämän maalaisensa kaverin kanssa pitää asettaa Dan Swanö tai edes EoS-Nightingale suhdanne rinnakkain, on ero kuin yöllä ja päivällä. Oman korvaani Dan Swanön taito tuoda esiin eri lajien painot on aivan omaa luokkaansa, puhumattakaan miehen mainiosta riffikynästä ja uskomattomasta melodiantajusta, puhumattakaan sitten mureasta murinasta tai yhdestä parhaisiin lauluääniin koskaan kuuluvasta puhtaista äänistä. Omistan lähestulkoon 40 albumia, joilla Dan Swanö on ollut osallisena nimenomaan soittajana, laulajana ja säveltäjänä, enkä voi väittää pettnyeeni näistä mihinkään huonon puolelle saakka, vaan pääasiassa kaikki ovat yltäneet hyviin mittoihin.
 
Kerroin omat ajatukseni Nightingalesta jo aiemmin, mutta tartuinpa tähän, kun kerran tällainen vertaus tuotiin mukaan. Itselleni Nightingale toimii kympillä.

En lähtisi Painia noin paljon haukkumaan, vaikka muuten olen samaa mieltä kanssasi.

No jaa no jaa. Eriäviä mielipiteitä huomaan ma. Sanotaan näin että jos radiosta tlisi, laittaisin todennäköisesti kovemmalle. Mutta en ostaisi levyä. Pieni repeäminen tuli kun huomasin yhtyeen kotikunnan. "Mä muutan Örebrohon mun tommiveljen luo".. Mutta anyway. Kelpo Heavy/Hard Rockia, tuo synapiippaus joissain kappaleissa melkeinpä pelastaa tuon. Jos olisi ilman koskettimia, vaihtaisin todennäköisesti sitä kanavaa. Hyvä on meininki.

Youtubekin sisältää muutamia Nightingale pätkiä, tosin lähinnä rauhallisemmista kappaleista.
 
Invisible -> http://www.youtube.com/watch?v=72MZeYoaHHs
Nightfall Overture -> http://www.youtube.com/watch?v=DAUz2sWi4fs
Raincheck On My Demise -> http://www.youtube.com/watch?v=qn-N1nrtCKg
The Game -> http://www.youtube.com/watch?v=45kxM0YgD-Q

Firebox.fi tarjoaa: NIGHTINGALE - WHITE DARKNESS 15,90€
 
http://www.firebox.fi/?page=tuote&pid=9465
 
Albumi vaikuttaa juuri siltä, mitä siltä odottikin. Vaikeasti avautuvalta parhaudelta. Parit ensimmäiset kerrat menivät lähinnä hämmennyksen keskellä, vaikkei materiaali mitenkään järisyttävän shokeeraavaa tyyliltään ole aiempaan verrattuna. Onneksi. Nightingale on vain ollut tämän luokan yhtye, jonka matsku ei ensimmäisellä kuuntelulla tajuntaa räjäytä. Kappale kappaleelta, tunnelma tunnelmalta, melodia melodialta ja niin edelleen. Nyt kymmenen kuuntelun jälkeen levyn ulottuvuudet alkavat jo kasvaa siihen luokkaan, mitä tuli aikanaan odoteltuakin. Katsotaan mihin tämä tästä kasvaa.
 
Nightingale ei petä, päinvastoin.

Tykästyin Dan Swanön Moontoweriin, niin hommasin sitten kokeeksi Nightingalelta Invisiblen. Hitto, tää saattaa olla paras levy, jota olen koskaan kuunnellut. Ei tässä ole yhtään täytebiisiä, mutta parhaiten kolisevat ehkä Misery, A Raincheck on My Demise ja The Wake. Jos nuo aiemmat levyt ovat yhtään samaa tasoa, niin voisi repäistä ja laittaa nekin CDON:sta tilaukseen, kun kerran ovat tarjouksessa.
 
Tähän bändiin kannattaa todellakin tutustua, jos ei ole ennestään tuttu. Täydellistä musiikkia, sanon minä.

Todella hienoa että kolisee! Pitäs varmaan pistää tässä itekkin kohta tuo uusi lätty tilaukseen.

Löytyipäs näitä pätkiä tämän uuden levynkin tekemisestä:
 
http://www.youtube.com/watch?v=xljr … QsQ8fI&mode=related&search=
http://www.youtube.com/watch?v=oetzowSsvVU&NR=1
 
Swanö veljeksillä on aina niin hauskaa ja hyviä juttuja. :)
 
Edit: Niin löytyy tuolta tubesta jotain muitakin hauskoja Swanö sekoiluja.
Niin ja: http://www.youtube.com/watch?v=nXYC … SR6z8U&mode=related&search=
Dag se vasta seko onkin.

Korroosio.fi presents:
 
20.03.2008
Nosturi / Helsinki
 
Co-Headlining:
 
EVERGREY (Swe)
NIGHTINGALE (Swe)
 
Evergrey pääsee viimein toteuttamaan sekä kuulijakunnan että oman unelmansa kipuamalla myös Suomessa täysipainoisen keikan merkeissä Nosturin lavalle. Kolmentoista vuoden iän saavuttaneella Evergreyllä on ollut jo pitkään Suomessa todella vankka kuulijakunta, mutta tähän mennessä yhtye on soittanut Suomessa ainoastaan muutamilla festareilla ja Finnish Metal Expossa, joten pian seitsemän albumin tuotannon myötä täysimittainen keikka on enemmän kuin ansaittua. Tom Englundin luotsaama Evergrey tuli huomatuksi jo varhaisessa vaiheessa tuotantoaan aavistuksen progevivahteisen ja tumman metallinsa ansiosta, jolloin varsinkin albumit In Search of Truth, Recreation Day ja The Inner Circle kasvattivat yhtyeen suosiota entisestään. Erinomaisena keikkabändinä tunnettu Evergrey julkaisee keväällä 2008 seitsemännen albuminsa ja maaliskuussa luvassa on koko tuotantoa kattava laaja keikka.
 
Ilta ei ole kuitenkaan vielä tässä. Ennen Evergreyta esiintyy nimittäin ruotsalainen Nightingale, joka tunnetaan parhaiten yhtenä Dan Swanön lukuisista bändeistä. Dan Swanö perusti Nightingalen vuonna 1995 tavoitteenaan luoda kolmen teema-albumin sarja tummanpuhuvaa metallia, mutta The Breathing Shadow-teeman edetessä Dan sai aluksi rinnalleen veljensä Dag Swanön ja lopulta Nightingalesta muodostui yhä selvemmin bändi, kun basisti Erik Oskarsson ja rumpali Tom Björn liittyivät kokoonpanoon. Viimeisteltyään neliosaiseksi venyneen teema-albumien sarjan Nightingale lähti hieman uusille suunnille progehtavalla ja rokkaavalla melodisella metallillaan, minkä myötä viides albumi Invisible, uusia versioita vanhoista kappaleista sisältänyt Nightfall Overture ja viime vuonna ilmestynyt kuudes albumi White Darkness ovat vieneet Nightingalea jatkuvasti moniulotteisemmille urille.
 
Iltaman luonteen mukaisesti molemmat esiintyjät soittavat täysimittaisen keikan.
 
LIPUT
* Maksavat 18 euroa
* Tulevat myytiin 21.01.2007
* Lippupalvelusta ja Tiketistä
 
IKÄRAJAT
* Ei ikärajaa
* Anniskelualue (K18) rajattu erikseen
 
LISÄTIETOJA
* aki@korroosio.fi
 
KATSO MYÖS
* www.korroosio.fi
* www.elmu.fi
* www.hellsinkishop.com
* www.evergrey.net
* www.myspace.com/officialevergrey
* www.ultimatemetal.com/forum/dan-swanoe-69/
* www.myspace.com/nightingalesweden
 
Korroosio.fi presents -iltamat ovat sarja keikkoja, joille on tarkoitus tuoda rockin ja metallin erikoisempia ja harvinaisempia esiintyjiä. Iltamissa on nähty tähän mennessä Riverside, Pain of Salvation ja Stream of Passion (feat. Ayreon). Keikat järjestetään Korroosion, Hellsinki Rock Shopin ja Elmun yhteistyönä.

Se on sinne siis :)))))))))))))))!!1111
 
Tuli oikeen muikea hymy huulille. Kiitos Akiman. Huippua.

Kuinka usein nightingale muuten soittelee livenä? Tämä taitaa olla harvinaista herkkua vai mitä?
 
Olisikohan viime vuonna ollut 3-5 keikkaa.

Korroosio.fi presents:

20.03.2008
Nosturi / Helsinki

Co-Headlining:

EVERGREY (Swe)
NIGHTINGALE (Swe)
 
Lipunmyynti alkanut!

Perkele, pitääköhän tonne lähtiä jopa täältä 500 kilometrin takaa.

Nightingale tulee todellakin soittamaan muikean 90-minuuttisen setin, mitä bändi ei ole tehnyt pitkään aikaan. Viime aikoina keikat ovat olleet tunnin pitkiä ja usein vieläpä juuri festarikeikkoja, mutta nyt tarttuivat mahdollisuuteen vetää vielä pidempää settiä, kun sellaista tarjottiin. Bändin puolesta luvattiin vielä, että keikalla tullaan kuulemaan joitakin yllätyksiä ja ilmeisesti kappaleita, joita ei ole koskaan soitettu livenä. Mitä tämä sitten tarkoittaa oikeasti. Se jääköön arvoitukseksi.

Vaikka hieman nurinkuriseksi meneekin, niin jälleen infoa Nightingalen suunnalta.
 
Nightingale on nyt treenaillut tulevaa ennätyspitkää settiään ja luvassa on kappaleita, joita bändi ei ole soittanut 3-4 vuoteen lainkaan ja jopa joitakin ennensoittamattomia vetoja. Tämän lisäksi on puhuttu jopa jostain yllätyksestä, jota Nightingale ei ole koskaan uskonut toteuttavansa. En Komet I Kommerson livenä?
 
Tämän lisäksi on tehty hieman säätöjä niin, että jos kaikki menee suunnitelmien mukaan, tullaan koko Nightingalen keikka kuvaamaan kolmella kameralla ja äänittämään tietenkin tämän ohella. Kaiken onnistuessa tästä tulee seuraamaan vähintään bändin kautta myytävä DVD, kuten on ollut tapana muutaman tallenteen kohdalla aiemminkin. Ehkä jotain enemmänkin.