Keskustelua raskaammasta musiikista ›

Pitkästä aikaa on jälleen se aika, kun Nightingalen sopii nousta esille yhdessä jos toisessakin paikassa toimestani. Yhtyeen viidennestä albumista Invisiblesta on kulunut aikaa jo joitakin vuosia, mutta tämä Dan Swanön ja Dag Swanön luotsaama ruotsalainen yhtye ei ole kadonnut mihinkään. Uusi albumi ilmantuu pian ja viiden edellisen levytyksen jälkeen on ehtinyt ilmestyä myös uudelleenäänitettyjä kappaleita sisältänyt kokoelma. Nightingale ei ole millään saanut ainakaan täällä Suomessa ansaitsemaansa huomiota, joten eiköhän koeteta jälleen, jos vaikka muutama ihminen yhtyeeseen tärppäisi viimeistään nyt.
 
Nightingale on siis ruotsalainen vuonna 1995 perustettu kokoonpano, joka sai alkunsa Dan Swanön halusta tehdä puhtaasti laulettua tummasävyistä ja raskasta musiikkia, joka taipuisi hieman progressiiviseen ja silti rokkaavaan metalliin. Tämä kaikki tapahtui niinä aikoina, kun Dan Swanö työskenteli erittäin paljon esimerkiksi Edge of Sanityn ja Unicornin kanssa. Dan Swanö työsti ensimmäisen Nightingale albumin, The Breathing Shadowsin, yksin hieman Edge of Sanityn Crimson II:n ja sooloalbuminsa Moontowerin tapaan. Jo toisella albumilla The Closing Chronicles mukaan astui kuitenkin myös Dan Swanön veli Dag Swanö, joka on usein Nightingalen yhteydessä käyttänyt nimimerkkiä Tom Nouga sekaannusten välttämiseksi. Nightingalen ei pitänyt edetä tästäkään enää pidemmälle, mutta pian veljesten mukaan tarttuivat basisti Erik Oskarsson ja rumpali Tom Bjorn. Vuosien varrella tällä kokoonpanolla on työstetty albumit I ja Alive Again The Breathing Shadows teemaan, viides albumi Invisible, kokoelma Nightfall Overture ja pian ilmestyvä kuudes albumi White Darkness.
 
Ja mistä Nightingalessa sitten onkaan lopulta kysymys? Swanön veljekset ovat usein puolivakavissaan puhuneet yhtyeestä sekoituksena kaikkia Rushin albumeita yhdistettynä baritonimaisiin vokalisointeihin ja jonkinlaisiin David Coverdale pastisseihin. Vaikuttajiin ovat kuuluneet tämän lisäksi myös esimerkiksi Marillion, Queensryche, UFO, Genesis, Judas Priest, Black Sabbath ja monet muut, mutta tuskin tämäkään paljastaa läheskään koko totuutta. Sen sijaan Nightingalea voisi kuvailla juuri tunnelmalliseksi, mutta silti raskaaksi ja rokkaavaksi hieman progressiivisia sävyjä sisältäväksi metalliksi, jonka suurimmat valtit nojaavat toisinaan voimakkaisiin melodioihin, toisinaan tunnelmiin, toisinaan monitasoisiin tyyleihin ja useimmiten tähän kaikkeen. Oleellista on kuitenkin se, kuinka Nightingalessa erittäin mieleenpainuvat sävellykset eivät luota vain yksittäisiin osasiin. Napakat riffit, mieleenpainuvat melodiat, voimakkaat tunnelmat, Dan Swanön sanoinkuvailemattoman mahtavat vokalisoinnit ja monet muut osaset loksahtelevat yhteen erittäin hienolla tavalla.
 
Nightingalen albumeilta löytyy joitakin erilaisia aikakausia, joiden mukaan erottuvat myös selvästi vahvimmat lenkit läpeensä vankasta tuotannosta. Ensimmäinen albumi The Breathing Shadows eroaa Dan Swanön soolotyöstä joukosta synkimpänä albumina, joka pitää sisällään melko ainutlaatuista tunnelmaa ja paljon Nightingalen parhaista kappaleista, mutta myös hieman keskinkertaisen tuotannon. The Closing Chronicles on hieman erilainen kokonaisuus jo kokoonpanon laajentumisen takia ja tässä vaiheessa myös rokkaavampi ja valoisampi puoli Nightingalesta alkaa tulla esille. Seuraavat kaksi albumia I ja Alive Again ovatkin sitten jo ehdottoman kiitettäviä kokonaisuuksia, jotka pitävät sisällään kaikkia Nightingalen parhaita puolia, mutta toki hieman tiettyjen kaavojen kierrättylyä ja lievää tasaisuutta. Tähän mennessä paras varsinainen studioalbumi Invisible sisältää sen sijaan Nightingalen monipuolisimman kappalemateriaalin, voimakkaimman tuotannon ja muutenkin vielä erilaista särmää, kuin jo valmiiksi hieno aiempi tuotanto. Erikseen on toki mainittava myös yllättäen toiseksi parhaaksi Nightingale kokonaisuudeksi noussut Nightfall Overture kokoelma. Levy sisältää kaksi kappaletta kaikilta neljältä ensimmäiseltä Nightingale albumilta uudelleenäänitettynä, yhden uuden kappaleen ja yhden Edge of Sanity kokoelman. Varsinkin The Breathing Shadowsin kappaleet nousevat juuri tällä kokoelmalla käsittämättömän kovalaatuiseen muotoon. Valitettavasti kokoelmaa on painettu vain hyvin pienet määrät.
 
Vaikkei Nightingalea ole kovinkaan laajasti huomattu, on se itselleni todella merkittävä yhtye. Dan Swanön projektit ovat toki muutenkin lähellä sydäntäni ja Nightingalen tapauksessa lopullinen aukeaminen kesti todella kauan, mutta lopulta tästä kokoonpanosta tuotantoineen on löytynyt jotain aivan omaa taikaansa. Itse suosittelen aloituslevyiksi juuri Invisiblea ja Nightfall Overturea, joiden jälkeen kiinnostuksen kasvaessa myös I ja Alive Again ovat aivan varauksetonta hankittavaa, eivätkä edes The Closing Chronicles tai The Breathing Shadows jää tästä kauaksi taakse. Uusi albumi White Darkness ilmestyy todellakin 04.06.2007 ja vaikkei Nightingale saa varmasti vieläkään ansaitsemaansa promootiota tai huomiota, kasvaa kuulijakunta toivottavasti jälleen.
 
NIGHTINGALE MYSPACESSA
http://www.myspace.com/nightingalesweden
 
KUULTAVISSA KAPPALEET
A Raincheck On My Demise (Invisible)
Stalingrad (Invisible)
Nightfall Overture (Nightfall Overture)
Alonely (Nightfall Overture)
Teaser Trailer (White Darkness)
 
TUOTANTO (Ja omat arvosanani)
The Breathing Shadow (1995) 4/5
The Closing Chronicles (1996) 4/5
I (2000) 4/5
Alive Again (2003) 4/5
Invisible (2004) 5/5
Nightfall Overture (2005) 5/5
White Darkness (2007)- Ilmestyy 04.06.2007 ?/5
 
Itselleni sanalla sanoen yksi lajinsa tämän hetken parhaista ja näin ollen myös aliarvostetuimmista edustajista. Puhuttiinpa bändistä sitten progehtavaa metallista rockia tai vaikka melodista rokkaavaa metallia soittavana yhtyeenä. Aivan sama, mihin suuntauksen lajiin Nightingalen tunkee. Näin ollen suosittelen yhtyettä lämpimästi kaikille siitä kuulemattomille, mistä tämä tuhti avauskin kertoo varmasti omaa kieltään. Tutustukaa!