Kitarat: soittaminen ›

Voisiko joku lähettää kuvia oikeasta asennosta miten pitää kitaraa, varsinkin vasemman käden asento (jos soitat "oikeakätisten" kitaraa). Kun tuntuu niin hankalalta soittaa vähäkin vaativampi tabulatuuri, jossa pitää jo sormia venyttää kauemmas.
 
Emmä kitaroinnista mitään tiiä, mut jos nyt tosta sun tekstistä vois jo jotain päätellä, ni syy vikoihin voi olla se "tabulatuuri"...

Tuota tuota....
 
Luulenpa, ettei sinä oikein kuvat käden asennosta auta, vaan kysymyksessä on jonkin vähän perustavanlaatuisemman ongelman huomaaminen.
 
- Saitatko klassista-, teräskielisä vai sähkökitaraa?
- Soitatko seisaaltasi vai istuen?
- Oletko opetellut pitämään peukaloa AINA kaulan takapinnalla samassa kohtaa? (Jos olet, hyi sinua! Käden pitää liikkua ja osata _löytää_ se oikea paikka!)
 
Vasemman käden tekniikka ei saa olla samaan paikkaa ja samaan otteeseen jähmettynyttä vaan siinä pitää ola liikkuvuutta ja monipuolisuutta. Aseman vaihtoja, vaihtoehtoisia sormituksia, -- Ote välillä peulkalo takana välillä kaulaa kämmenpohjaan painaen, ja huomattavan usein peukaloa otelaudalla ...
 
Sähkistä soitetaan seisaaltaan ja suhteelisen alhaalla (pitkän hihnan päässä) Teräskielistä jonkin verran korkeammalla, kun paksu koppa nostaa sen kauemmaksi itsestä ... jne.. Ja tämäkin vaikuttaa siihen, mikä sen käden asento täytyy olla.
 
--> Käske sormet sinne, minne tartte ja anna lopun osan kädestä hakea paikkansa sen mukaan.... Ei päinvastoin.

(Jos olet, hyi sinua! Käden pitää liikkua ja osata _löytää_ se oikea paikka!)
 
Ei, vaan käsi SAA liikkua ja vaihtaa paikkaa, käsi osaa löytää itselleen parhaan paikan kuhunkin tilanteeseen kun sen antaa.
 
Vasemman käden tekniikka ei saa olla samaan paikkaa ja samaan otteeseen jähmettynyttä vaan siinä pitää ola liikkuvuutta ja monipuolisuutta. Aseman vaihtoja, vaihtoehtoisia sormituksia, -- Ote välillä peulkalo takana välillä kaulaa kämmenpohjaan painaen, ja huomattavan usein peukaloa otelaudalla ...
 
Edelleen, ei pidä, vaan saa olla, se ei ole väärin. Se ratkaisee, toimiiko soitto paremmin, kuulostaako soitto ehjemmältä, saundi enemmän halutunlaiselta.
 
--> Käske sormet sinne, minne tartte ja anna lopun osan kädestä hakea paikkansa sen mukaan.... Ei päinvastoin.
 
Tässä ollaan jo vähän enemmän oikean ajatuksen suunnalla.
 
Pointti tässä saivartelussa on se, että liian usein ajatusmallit ovat negatiivisia. Soittaminen ei ole pakottamista, hampaat irvessä vääntämistä ja asioiden pusertamista ulos, vaan pakottaminen kohdistuu pikemminkin mieleen positiivisessa suunnassa. Mitään ei pakoteta, paitsi itsensä harjoituskoppiin runkkaamaan sitä soitinta silloinkin kun ei tee mieli, mitään ei "pidä tehdä", paitsi antaa kropalleen ja aivoilleen mahdollisuus kertoa miten se haluaa asiat tehdä.
 
Totta kai zeniläisyys saattaa mennä siihen pisteeseen, että se muuttuu laiskuudeksi ja periksiantamiseksi, mutta liian usein annetaan ohjeita, jotka johtavat ajattelun siihen että soittamisen pitäisi olla jotenkin vaikeaa (mitä se tietysti työmäärässä mitattuna onkin) ja asiat täytyisi pusertaa väkisin ulos. Laiskuuden ja oman kehonsa tuntemisen välinen raja on hiuksenhieno, mutta lähtökohta pitäisi olla se, että asiat ovat helppoja ja toistojen kautta yhä helpompia, mikä johtaa siihen, että ne voidaan toteuttaa entistä korkeammissa tempoissa ja entistä monimutkaisempina yhdistelminä. Pusertaminen liittyy ainoastaan siihen, että kroppa saadaan entistä rennommaksi, se saadaan toteuttamaan asiat entistä vähemmällä vaivalla, mieli saadaan entistä kirkkaammaksi, eli toisin sanoen asiat saadaan vieläkin helpommiksi.
 
Kaikenlainen väkisintekeminen aiheuttaa jännityksiä, lukkoja sekä lihaksiin että mieleen. Jos kroppa ei ole valmis, asia ei tule ulos sillä hetkellä. Ideana onkin löytää oman kehon rajat, jotta tietää missä kohtaa lihaksia pitää vaan kouluttaa lisää ja missä kohtaa tekee jotain väärin. Tässä yleensä opettaja auttaa.
"Oikeaoppiset" soittoasennot yms. eivät ole syntyneet niin, että joku on jäykistänyt lihaksensa tiettyyn asentoon ja runnellut niitä niin kauan että pystyy soittamaan, vaan ne ovat asentoja, joissa lihakset helpoimmin pystyvät kontrolloidusti toteuttamaan halutun asian. Haluttu asia on subjektiivista, ei ihmisen lihasrakenne. Tästä syystä kukaan ei soita täysin samoissa asennoissa yms., mutta useimmille soittajille toimivat täysin samat lähtökohdat. Juuri sen takia, että haluttu asia johtaa halutunlaiseen tekniikkaan soittajan pitäisi pikemminkin oppia kuuntelemaan soittoaan ja korjaamaan siitä haluttuja asioita pois treenatessaan, kuin toteuttaa jonkun neuvoja vain siksi että niin käsketään. Jos sisäistä tarvetta muutokseen ei ole, se jää täysin turhaksi.
 
Tämä herättää varmasti keskustelua, joten pysäytän ajatuksenkulun nyt. Sanon vaan ajatusleikkinä, että miettikää Bruce Leetä pusertamassa lihakset jäykkinä niitä liikkeitään tai Guthrie Govania soittamassa täristen lihaskrampissa kun se "pistää kätensä oikeisiin asentoihin".

^ Plussa irtosi, hyvä kirjoitus.
 
Juuriki noin sen pitäisi mennä. Jokaisen tulisi soittaa miten se tuntuu hyvältä ja ilman, että se aiheuttaa muunlaisia terveysriskejä kuin mielenterveydellsiä.
 
Jokaisen ihmisen mukava soittoasento on jokaisen ihmisen oma mukava soittoasento. Kaikki suositellut soittotavat tai -asennot ovat eräänlaisia keskiarvoja ja vain viitteellisiä. Oman harkinnan mukaan! Katsele vaikka jonkun ihailemasi kitaristin asentoja ja ota niistä oppia. Ja yleensä hommansa osaavat soitonopettajat pystyvät antamaan hyviä neuvoja oman mukavan soittoasennon löytämiseksi.
 
Loppujen lopuksi kyse ei ole niin suuresta asiasta. Ei siitä kannata ressata liikaa. Kyllä sen oikean asennon tulisi löytyä luonnostaan.

Voisiko joku lähettää kuvia oikeasta asennosta miten pitää kitaraa, varsinkin vasemman käden asento (jos soitat "oikeakätisten" kitaraa). Kun tuntuu niin hankalalta soittaa vähäkin vaativampi tabulatuuri, jossa pitää jo sormia venyttää kauemmas.
 
Tässä on yksi vinkki joka on toiminut aika monen kohdalla: Soititpa sitten istualtaan, seisaaltaan tai vaikka selällän maaten (no ei ehkä sentään...) niin anna vasemman käden roikkua RENNOSTI kropan sivulla ja ala heiluttamaan sitä eteen ja taakse, edelleen rennosti. Sitten jossain vaiheessa sen kummempia ajattelematta koppaat soitteimen kaulaan kiinni, edelleen rennolla kädellä. Aivan sama mistä kohtaa kaulaa otat kiinni. Ja katso: sormien asento otelaudan puolella on kuin pahraasta (ja kalleimmasta) oppikirjasta. Siis yksi sormi/ nauha jne. Peukalokin on luonnostaan oikeassa paikassa, eli siinä missä se on luontevin just sulle. Itsellä - silloin kun se ei ole keskellä kämmentä - suunnilleen etu- ja keskisormen välissä.
 
Tietysti otteet ja asennot elävät tilanteen mukaan: yläkielillä soittaessa ja varsinkin venyttäessä peukalo tulee tueksi otelaudan sivulle. Sitten taas, jos tarve vaatii, niin peukalo on jossain kaulan keskilinjan paikkeilla. Eli ei tässä ole mitään ainoaa oikeaa asentoa joka toimii paikassa kuin paikassa. Ainoa juttu joka on "ainoa oikea" on rentous. Sen pitää alkaa niskasta ja hartioista, muuten on soittokin jumissa.
 
Joku tuossa aikaisemmin oli sitä mieltä, että se rentous alkaa korvien välistä. Olen täysin samaa mieltä.