Roots ›

Hienoa, se täytyy lukea! Ennen sitä voisin hankkia Ollilan elämän siniset sävelet. Huomasin, että minulla on Claptonin soololevyjä 17 + lähes 10 muita levyjä, joissa hän soittaa, huhhuh :) Ja tuossakin on vasta murto-osa (okei, vähän enemmän).
 
Olin sähköpostin vaihdossa yhden kaverin kanssa joka sanoi omistavansa 700 claptonin bootlegiä... että sinähän olet vielä ihan järjen rajoissa. :)

Hienoa, se täytyy lukea! Ennen sitä voisin hankkia Ollilan elämän siniset sävelet. Huomasin, että minulla on Claptonin soololevyjä 17 + lähes 10 muita levyjä, joissa hän soittaa, huhhuh :) Ja tuossakin on vasta murto-osa (okei, vähän enemmän).
 
Itselläni tuo suhde on 20+8 - jos oikein muistan (täytyypä illalla vielä hyllystä tarkistaa). Parikymmentä sooloa ja sitte Ericin bändit. Sitä J.J.Calen kanssa tehtyä duottoa en tähän laskenut.
 
Mietin tuossa Claptonin sooloja "Aution saaren levyt-periaatteella", että montako täydellistä albumikokonaisuutta eric on tehnyt. Ei niitä nyt sitten loppujen lopuksi hirveän montaa ole? Mies on kuitenkin mielestäni maailman paras kitaristi ja lukuisten yksittäisten maailman parhaiden biisien tekijä. Mutta ne levykokonaisuudet... No, ainakin 461 Ocean Boulevard on upea. Jotenkin niitä blues-cover-levyjä en osaa tähän "Aution saaren-luokkaan" laittaa, vaikka aivan loistavia ovatkin. Mitäpä mieltä olette?
 
Niin, ja kuinka muuten järjestätte levyhyllyynne Derek and the dominoes-levyn - Ericin sooloihin vai bändiosastoon Creamin ja Blind Faithin kaveriksi :)

Mutta ne levykokonaisuudet... No, ainakin 461 Ocean Boulevard on upea. Jotenkin niitä blues-cover-levyjä en osaa tähän "Aution saaren-luokkaan" laittaa, vaikka aivan loistavia ovatkin. Mitäpä mieltä olette?
 
Tällä hetkellä suosikki olisi kyllä ylivoimaisesti Unplugged, sitten mahdollisesti Layla ja kolmantena Bluesbreakers with Eric Clapton. Nämäkin on tosin ihan tuulesta riippuvia juttuja, näin tänään.

Itselläni tuo suhde on 20+8 - jos oikein muistan (täytyypä illalla vielä hyllystä tarkistaa). Parikymmentä sooloa ja sitte Ericin bändit. Sitä J.J.Calen kanssa tehtyä duottoa en tähän laskenut.
 
Mietin tuossa Claptonin sooloja "Aution saaren levyt-periaatteella", että montako täydellistä albumikokonaisuutta eric on tehnyt. Ei niitä nyt sitten loppujen lopuksi hirveän montaa ole? Mies on kuitenkin mielestäni maailman paras kitaristi ja lukuisten yksittäisten maailman parhaiden biisien tekijä. Mutta ne levykokonaisuudet... No, ainakin 461 Ocean Boulevard on upea. Jotenkin niitä blues-cover-levyjä en osaa tähän "Aution saaren-luokkaan" laittaa, vaikka aivan loistavia ovatkin. Mitäpä mieltä olette?
 
Niin, ja kuinka muuten järjestätte levyhyllyynne Derek and the dominoes-levyn - Ericin sooloihin vai bändiosastoon Creamin ja Blind Faithin kaveriksi :)
 
Itse olen merkannut listaan ihan Derek and the Dominosiksi.
Ja joo, nuo Claptonin levyt ovat olleet aikamoisia huteja jo pitkän aikaa (lukuunottamatta Robert Johnson -sessioita sekä livelevyjä). Ei vain se poppi niin hyvin kolahda.
 
August oli ihan hirveä levy mielestäni (löytyy pari hyvääkin biisiä), johtunee Phil Collinsista?
 
Journeyman on loistava levy, vaikka poppia sekin oli, paitsi löytyi sieltä ne pari bluesiakin.
 
Pilgrimin konerummut ja lämminhenkiset kappaleet sensijaan kolahtavat, hyvää tunnelmamusaa.
 
Back Home on myös ihan kelpo.
Tai no joo, ainoa huono poplevy onkin vain tuo August :) En ole edes kuullut kaikkia, nuo oli omasta hyllystäni.
Mielestäni parhaat Claptonin kasarilevyt ovat Another Ticket ja Money and Cigarettes.

Omistan(lähes koko muun "julkisen" tuotannon lisäksi) Claptonin 24 Nights- live tallenteen sekä dvd:nä että cd:nä, ja voisin sanoa että mielestäni mies on aidoimmillaan juuri tällä livetalenteella. Sen fiiliksen, rauhallisuuden ja kappaleiden syvimmän olemuksen pystyy jotenkin vaan aistimaan tältä tallenteelta.. Soitto on kovaa tasoa koko muullakin bändillä. Ainoana kilpailijana voisin pitää Unplugged- taltiointia, se täyttää lähes samat jutut.
 
Jonain esimerkkinä mainittakoon uudempi One more car, one more rider on hyvää soittoa niin teknisesti kuin myös ihan käytännön toimivuuden kannalta, mutta jotenkin se fiilis tuntuu latteammalta kuin noilla aikaisemmin mainitsemillani.
 
Live hommat on se mun juttu, studiolevyt sitten ens kerralla.

Omistan(lähes koko muun "julkisen" tuotannon lisäksi) Claptonin 24 Nights- live tallenteen sekä dvd:nä että cd:nä, ja voisin sanoa että mielestäni mies on aidoimmillaan juuri tällä livetalenteella. Sen fiiliksen, rauhallisuuden ja kappaleiden syvimmän olemuksen pystyy jotenkin vaan aistimaan tältä tallenteelta.. Soitto on kovaa tasoa koko muullakin bändillä. Ainoana kilpailijana voisin pitää Unplugged- taltiointia, se täyttää lähes samat jutut.
 
Jonain esimerkkinä mainittakoon uudempi One more car, one more rider on hyvää soittoa niin teknisesti kuin myös ihan käytännön toimivuuden kannalta, mutta jotenkin se fiilis tuntuu latteammalta kuin noilla aikaisemmin mainitsemillani.
 
Live hommat on se mun juttu, studiolevyt sitten ens kerralla.
 
One More Car, One More Rider on kyllä hieno. Tears In Heavenista mukava, hieman erilainen versio. Mainitsen nyt vain tämän, kun en viitsi alkaa listaamaan.

One More Car, One More Rider on kyllä hieno. Tears In Heavenista mukava, hieman erilainen versio. Mainitsen nyt vain tämän, kun en viitsi alkaa listaamaan.
 
Tears in Heavenista tykkään myös tuolla tallenteella muuten paljon! Jos tuota biisiä tekee mieli kuunnella nii se on toi versio lähes aina. Jotenkin svengaavampi ja ei-niin-löysä kuin yleensä.

Eric Clapton,Jimmie Vaughan,Anson Funderburgh,Peter Green,Albert Collins,Kenny Wayne Shephererd,Johnny Shines,Johnny"guitar"Watson,Stevie Ray,Kid Ramos,Hollywood Fats,Esa Kuloniemi,Vidar Busk,Albert King,Snooks Eaglin,Yoors Truely. Toi niin, jäi muutama?? nimi poies! Hehh...
Jos joku ei ole kuullut EC:n Robert Johnsson session CD/DVD systeemiä, niin kannattaa kuunnella/katsella. Siitä aika selvästi käy ilmi misssä miehen juuret on. EC:n tekemät jotkut studio albumit saavat meikäläisenkin ihon kananlihalle, vaikka olenkin ankara Clapton Fani!! Niinkuin arvostamani suomalainen bluesmuusikko Pepe Ahlqvist sanoo: Blues on laaja käsite!!

Kuuntelin pitkästä aikaa EC:n No reason to Cry levyä ja kuulosti aivan älyttömän hyvältä. Eteenkin All our past times raita on tunnelmaltaan kyllä miehen parhaimmistoa jos siis pitää tuosta seesteisemmästä tuotannosta.

Kuuntelin pitkästä aikaa EC:n No reason to Cry levyä ja kuulosti aivan älyttömän hyvältä. Eteenkin All our past times raita on tunnelmaltaan kyllä miehen parhaimmistoa jos siis pitää tuosta seesteisemmästä tuotannosta.
 
Kyseisestä kappaleesta olen myös aina tykännyt paljo. Just One Night live-tallenteella on kappaleesta vielä jotenkin mielestäni enemmän jollain tapaa enemmän fiiliksellä vedetty versio. Hyvä levy muutenkin kyllä.

Kyseisestä kappaleesta olen myös aina tykännyt paljo. Just One Night live-tallenteella on kappaleesta vielä jotenkin mielestäni enemmän jollain tapaa enemmän fiiliksellä vedetty versio. Hyvä levy muutenkin kyllä.
 
Itsekin pidän tästä kappaleesta. No Reason to Cry on muutenkin mukavan rauhallinen levy, juuri tätä perus 70-luvun, soulhenkistä Claptonia. Mutta löytyisiköhän mistään tallenteita esimerkiksi Money and Cigarettesin ja Another Ticketin kappaleista? Diggaan molempia levyjä kovaa ja olisi kiva kuulla livenä vaikkapa I Can't Stand It, The Shape You're In, Ain't Going Down jne.
 
EDIT: E.C. Was Here on loistava! Perusteluita ei tarvita, olen aina halunnut kuunnella Claptonin soittamaan bluesia menneiltä ajoilta.
Vielä edittiä paria päivää myöhemmin, huomasin epäselvyyden: Tarkoitan Claptonin soittamaa bluesia sooloartistina, ei siis dominosia, creameja, mayalleita tms.

Olettekos jo lukeneet Claptonin omaelämäkerran? Olen pari kappaletta lukenut ja varsin hyvältä kirjalta vaikuttaa.

Minä oon kyllä tykännyt tuosta kirjasta. Joululahjaksi sain ja joka päivä olen sitä lukenut. Olen vain säästänyt lukunautinnot, paria poikkeusta lukuunottamatta, täysin tuonne emaali valtaistuimelle, joten olen vasta tuolla Creamin alkuajoissa menossa. :)

Minä oon kyllä tykännyt tuosta kirjasta. Joululahjaksi sain ja joka päivä olen sitä lukenut. Olen vain säästänyt lukunautinnot, paria poikkeusta lukuunottamatta, täysin tuonne emaali valtaistuimelle, joten olen vasta tuolla Creamin alkuajoissa menossa. :)
 
onkos tuo lontoon murteella kirjotettu(tai on varmaan joo, heh), ja/tai saako vielä suomenkielistä versiota ollenkaan?

Mitä levyjä on Claptonilta tullu ton "Me & Mr. Johnson" lisäksi missä se soittais selkeästi bluesia? Ku noi levyt mitä oon kirjastosta lainaillu sisältää usein ties mitä eri musiikkityylien sekotusta vaikka ihan hyvää musaa onkin. Ni mitä levyjä on missä Clapton veivaa sitä bluesia ku kuitenki puhutaan, että kannattaa kuunnella sen bluessoittoa?

Mitä levyjä on Claptonilta tullu ton "Me & Mr. Johnson" lisäksi missä se soittais selkeästi bluesia?
 
Ihan yhtä puhdasta blueslevyä ei taida olla, mutta kokeile "Just One Night" -liveä, jossa on hyvin paljon sitä ihteään. Oli minulle eräänlainen porttiteorian mukainen ensiannos bluespohjaiseen musiikkiin (The Blues Bandin esikoisen ohella).

Mitä levyjä on Claptonilta tullu ton "Me & Mr. Johnson" lisäksi missä se soittais selkeästi bluesia?
 
"From The Cradle" on ainakin hyvä blues-levy. Claptonilla on myös joku albumi, jonka nimi on "Blues", mutten ole vielä bongannut sitä mistään (paitsi iTunesista).

Claptonilla on semmoinen muistaakseni Jimmy Pagen kanssa duettona tehty blues-instrumentaali jostain 1960- ja 1970-luvun vaihteesta kuin "Freight Loader". En tiiä mistä levyltä se on, mutta se mun mielestä yksin pesee koko The Cradle levyn. Siinä myös kaiutettu soundi on sika hyvä.

Mitä levyjä on Claptonilta tullu ton "Me & Mr. Johnson" lisäksi missä se soittais selkeästi bluesia? Ku noi levyt mitä oon kirjastosta lainaillu sisältää usein ties mitä eri musiikkityylien sekotusta vaikka ihan hyvää musaa onkin. Ni mitä levyjä on missä Clapton veivaa sitä bluesia ku kuitenki puhutaan, että kannattaa kuunnella sen bluessoittoa?
 
Me & Mr. Johnsonin lisäksi on myös Sessions for Robert J. Sitten tosiaankin se From the Cradle. Ja E.C. Was Here. Kannattaa myös tarkistaa Derek & The Dominos, Yardbirds, Bluesbreakers sun muut. Blind Faithia en itse ole kuullut, mutta kannattaa tod. näk. sekin.