Musiikin teoria ja säveltäminen ›

Olen itsekin jollain tasolla pitänyt tuosta yliromantisoidusta ja runollisesta käsityksestä säveltäjästä Suuren Tuntemattoman työkaluna ja musiikin välikappaleena, mutta totuuden kanssa sillä on lopulta vain vähän tekemistä. Joskus inspiraatio voi tietysti iskeä yllättäen: Elgar kirjoitti ylös sellokonserttonsa teeman sairaalan vuoteella nukutuksesta herättyään ja Rilken runoelman alkusanat runoilija kuuli meren huutavan hänelle.
 
Mainita sopii myös Gustav Mahlerin työ kahdeksannen sinfoniansa ("Tuhannen sinfonia") parissa. Erään muinaisen arkkipiispan kirjoittama veisu tarttui Mahlerille pakkomielteeksi, ja Mahler ryhtyi kuumeisesti kirjoittamaan siitä sinfoniaa. Käytössään hänellä oli vain lyhennelmä, ja kesämökillään säveltänyt Mahler joutui tilaamaan koko tekstin sähkeenä Wienistä. Inspiraatio oli kuitenkin voimakkaampi, ja Mahler kirjoitti osan valmiiksi, ennenkuin sanoitus ehti saapua postissa. Yllätys yllätys: sanat sopivat sävellettyyn musiikkin kuin hansikas, ja Mahler tunsi (jälleen) olevansa vain suuremman voiman työkalu.
 
Sinfonian loppuosa olikin sitten enemmänkin käsityötä: Mahler arveli Goethen Faustin loppukohtauksen riittävän sinfonian lopetuksen sanoitukseksi, ja miksasi siihen musiikin ensimmäisen osan teemoista. Ja hyvähän siitä tuli: Mahler luonnehti lopetusta näin: "Kuvittele, että maailmankaikkeus räjähtää lauluksi. Emme enää kuule ihmisten ääniä, vaan planeettojen ja aurinkojen, jotka kiertävät radoillaan"
 
Kelpo teos mielestäni, pidän. Löytyy hyvin Youtubesta.

Ja en tiedä mistä se johtuu, mutta monilla tuntuu käyvän niin, että se deadlinen aiheuttama "inspiraatio" koituu loppujenlopuksi hyväksi, ja juuri tilaustyönä, deadlinen kanssa sävelletyt teokset a.) tulevat valmiiksi ja b.) ovat musiikillisesti parempia kuin 10v. hinkatut ja viilatut ylikunnianhimoiset teokset, jotka monesti kaatuvat omaan mahdottomuuteensa.
 
Joonas.

Eikös Mozartinkin teoksista suuri (suurin?) osa ole tilaustöitä?
 
Kaikki kuulemani Mozart'n tuotanto on ollut niin sielutonta ja tylsää pilipalimoskaa, ettei tosikaan. Mutta uskoisin, että tämä ei johdu siitä, että nuo teokset ovat olleet tilaustöitä.

Kaikki kuulemani Mozart'n tuotanto on ollut niin sielutonta ja tylsää pilipalimoskaa, ettei tosikaan.
 
No johan. Omana aikanaan Mozartia kritisoitiin keisaria myöten siitä, että hänen musiikkinsa oli liian tunteikasta, väkevää ja älyllisesti haastavaa tavalliselle kansanmiehelle. Et vissiin pidä klassismista ylipäätään, koska Mozart kumminkin on sieltä kiinnostavimmasta päästä.

Et vissiin pidä klassismista ylipäätään, koska Mozart kumminkin on sieltä kiinnostavimmasta päästä.
 
No kyllä mulle Beethoven kolahtaa intensiteetillä "ihan kiva". Haydnillä on joitain ihan kivoja lauluja, mutta ihmettelen suuresti kuinka kukaan pystyy kuuntelemaan hänen soitinmusiikkiaan.

No kyllä mulle Beethoven kolahtaa intensiteetillä "ihan kiva". Haydnillä on joitain ihan kivoja lauluja, mutta ihmettelen suuresti kuinka kukaan pystyy kuuntelemaan hänen soitinmusiikkiaan.
 
Beethoven tavallaan onkin jo melkein eri tyylikautta, ainakin ns. kypsä tuotanto. Haydn on kyllä kivaa, ja tykkään esim. hänen pianosonaateistaan keskimäärin enemmän kuin Mozartin vastaavista. Kaikilta löytyy jotain tylsää, mutta kyllä esim. Haydnin konsertot (ainakin kaksi sellokonserttoa ja trumpettikonsertto) ovat minusta hienoa musiikkia.

Vivaldi ja bach rulettaa mulle eniten bachin urku musa ja vivaldin vuodenajat ja sitten joku muukin mutta sanoisin eniten kiinni esittäjästä eli naxos ei yleensä toimi lainkaan esimerkiksi mozartin 40 sinfonia aika tylsä jos on lattea esitys jos hyvä se on ihan kuuneltavaa.

Eikö säveltäminen vaadi sopivan hetken, latauksen purkautuakseen ja inspiraation?
 
Ei välttämättä, vaan säveltäminen vaatii ensisijaisesti säveltämistä. Eli kun syntyy paljon biisejä, on paljon valinnanvaraa. Eikä sen silti tarvitse tarkoittaa määrää laadun kustannuksella, mutta voi poimia parhaat päältä ja heittää loput vaikka roskakoriin. Meikäläisellä ehkä neljäsosa sävellyksistä on "käyttökelpoisia" ja niistä kelpuutetuistakin suuri osa unohtuu johonkin matkan varrella.
 
Ei kait sitä tehdä tuosta noin vaan, kuin liukuhihnalta?
 
Minulle ei olisi mitään ongelmaa tehdä liukuhihnalta tilauksesta. Ja tarvittaessa salanimellä, jos "uskottavuuskysymykset" alkaisivat vaivaamaan. ;)
 
Taidemusiikki on varmasti asia aivan erikseen. Mutta rockmusiikki... Gene Simmonsin sanoin voisin provosoivasti todeta sen olevan suurelta (joskaan ei kaikilta) osin "throw-away art" - ja siinä sen yksi hieno puoli onkin: sitä ei tarvitse aina ottaa niin kuolemanvakavasti.

No kyllä mulle Beethoven kolahtaa intensiteetillä "ihan kiva". Haydnillä on joitain ihan kivoja lauluja, mutta ihmettelen suuresti kuinka kukaan pystyy kuuntelemaan hänen soitinmusiikkiaan.
 
:D Niin sitä välillä toivoo ettei ihminen ole tosissaan.

Hotakaiselta kysyttiin kerran, miten kirjasi ovat syntyneet?
Hän vastasi: kirjoittamalla. ;)

Itsekkin ajattelin ennen että musiikkia ei voi pakottaa syntymään, vaan sen pitää antaa rauhassa itse tulla jostakin. Sitten sain mahdollisuuden säveltää yhteen teatterinäytelmään musiikkia ja jouduin pakottamaan itseni säveltämään ja huomasin että lopputulos olikin ihan siedettävää.
 
Edelleen sävellän eri teattereille sillätavalla että saatan varata itselleni ajan jolloin sävellän ja yleensä saan työn valmiiksi noin kahdessa päivässä, riippuen musiikin määrästä ja tyylistä.
 
Rock ja hevi kappaleet joita säveltelen omaksi ilokseni syntyvät tosin edelleen sillätavalla että en suunnittele niitä mitenkään etukäteen, vaan niitä syntyy aina silloin tällöin kun minulla on kitara kädessäni. Lopputuloksesta ainakin minun sävellyksissäni on yleensä aika hankala sanoa millätavalla kappale on syntynyt.

Monesti olen taskurahaa tienannut säveltämällä tilauksesta, kokemusta on vähän kaikenlaisisita aikatauluista. Kerrankin tuli kolmelta aamulla soitto että yhdeksältä tarvitaan menobiisiä ja sehän tehtiin!

Kaikki kuulemani Mozart'n tuotanto on ollut niin sielutonta ja tylsää pilipalimoskaa, ettei tosikaan. Mutta uskoisin, että tämä ei johdu siitä, että nuo teokset ovat olleet tilaustöitä.
 
Olet aivan oikeassa! Se johtuu siitä, että sinä et vaan ymmärrä musiikista yhtään mitään.

Olet aivan oikeassa! Se johtuu siitä, että sinä et vaan ymmärrä musiikista yhtään mitään.
 
Totta puhuen ei se jos ei tykkään mozartista tarkoita tuota mutta totta puhuen kaikki musiikki ei vaan toimi kaikilla mitä useammalla toimii ilman markkinointia sitä parempaa.

Totta puhuen ei se jos ei tykkään mozartista tarkoita tuota mutta totta puhuen kaikki musiikki ei vaan toimi kaikilla mitä useammalla toimii ilman markkinointia sitä parempaa.
 
Olipas lause!

Kiinnostava aihe, kaiken puolin.
 
En ole koskaan säveltänyt "väkisin" mitään. Joten en osaa sanoa tuohon tilaustyö asiaan mitään. Voisi kuitenkin kuvitella, että niin säveltämisessä kuin missä hyvänsä muussakin toimii ihmisen perus selviytymisvaisto. Eli jos aika käy vähiin, niin alkaa se "ideoiden maailmakin" avaamaan porttejaan. Toisin sanoen inspiraatio tulee silloin kun sen on tultava.
 
Mistä se musiikki sitten tulee, ellei säveltäjän aivoista?
 
Kaikesta siitä mitä olet ajatellut/kokenut/kuullut/nähnyt, ja jos menee (ehkä liiankin) pitkälle, niin kaikesta mitä ihmiskunta on ajatellut/kokenut/kuullut/nähnyt, sillä miksi geeneihimme ei olisi tallentunut menneiden ihmisten ajatukset (esim. sävellykset), siinä missä fysiikkakin. Onhan meillä suvultamme (aina alkulimaan asti) periytyneet ruumiin ja luonteen piirteetkin.
 
Minusta tuntuu, että silloin kun saan hyvän idean nappaan sen vain jotenkin "sfääristä", tuntuu että se paikka mistä idea tulee, on kokoajan olemassa, mutta emme pääse siihen käsiksi aina silloin kuin haluamme, vaan vain silloin kuin olosuhteet ovat otolliset. Eli toisin sanoen uskon että musiikki vain sattuu virtaamaan joidenkin ihmisten lävitse, ehkä heidän, kenellä on korvaa kuulla se. Ihan samalla periaatteella joistakin ihmisistä tulee vaikkapa metsureita. Mutta onko tämä "maailma" meidän aivoissamme? Voi olla.
 
En yritä aloittaa minkäänlaista kädenvääntöä asiasta (se ei hyödyttäisi ketään), koska tämähän on kuitenkin viime kädessä uskon asia. Toisaalta olen huomannut, että mitä enemmän musiikkia ja ääntä "mystifio" sitä mielenkiintoisempana sen kokee, suhtaudun taiteeseen ehkä juurikin tämän takia romanttisesti.
 
Paras sävellykseni syntyi mielenkiintoisesti:
 
Soittelin niitä näitä kitaralla olohuoneessa, kuin yhtä-äkkiä pikkulintu lensi ikkunaan. Menin vilkaisemaan ikkunasta (edelleen kitara kaulassa) että pitääkö lintu lähteä lopettamaan. Lintu sätki pahan näköisesti ikkunan alla, verta valui kummastakin silmästä, jäin toviksi katsomaan kuolisiko se, että ei tarvitsisi puuttua
peliin. Kohta tajusin, että lintu saattaa kitua tunti tolkulla mikäli en lähde lopettamaan sitä. Tuona hetkenä huomasin, että koko sen ajan kuin olin seurannut intensiivisesti lintua, olin soittanut helvetin hienon kuuloista toistuvaa näppäilykuvioita. Lähdin kiireesti lopettamaan linnun. Tuon jälkeen menikin sitten varmaan 20h sävellellessä, ideat vain seurasivat toisiaan, aivan kuin ei itse olisi tehnyt mitään muuta kuin ottanut ne ylös ja hokennut kyllä! kyllä! kyllä!. (kaikki lähti tuosta yhdestä toistuvasta näppäilystä)
 
Vastaavia kertomuksia löytyy joka toiselta luovan työn harjoittajalta. (säveltäjiltä varsinkin).
 
Ettei tekstini menisi ihan liikaa alkuperäisen aiheen ohi, niin vastaan kyllä voi säveltää tilaustyönä.

Kiinnostasi kyllä tietää miltä se sun biisi kulostaa. Ei sulla siitä nuottia olisi?
Olin jo kirjoittamassa, että aika hauska tarina, miten sävellys syntyi. Mut eihän tuo nyt niin Jooninen ollutkaan.

Jos ei ole aiempaa kokemusta tilaustyönä säveltämisestä, kannattaa kokeilla noita sävellyskilpailuja joissa annetaan aihepiiri ja päivämäärä johon mennessä sävellysten on oltava valmiina. Itse en siis ole tilaustyönä mitään säveltänyt, vaan homma on rajoittunut oman bändin biiseihin ja sävellyskilpailuun. Skabasta sai kuitenkin varsin hyvän käsityksen mitä se voisi olla.
 
Periaatteessa itse en ainakaan nykyään tarvitse aina sitä inspiraatiota tai vahingossa soitettua helkkarin hyvää melodiaa, vaan enemmänkin vahvan mielikuvan. Mielikuva taas pitää sisällään tunnelman joka sitten jalostuu päässä aikalailla itsestään musiikiksi. Tyylejä on varmasti yhtä monta kuin säveltäjiäkin, mutta tuollainen mielikuva-fiilistely toimii ainakin omalla kohdalla aika hyvin kun olisi saatava materiaalia ulos.
 
Ja tietysti musiikin suht. laaja tunteminen teoriassa ja käytännössä on varmasti hyvin tärkeä piirre jos haluaa ammatikseen joskus säveltää. Tämä onkin se heikko paikka omalla kohdalla. Tyyli on siksi turhan rajoittunut vähän synkempään kamaan. Tosin se riittää toistaiseksi minulle vallan hyvin.

Kerran olen tilauksesta tehnyt pientä kappaleen tynkää. Tarvittiin johonkin peliin akustista kitaransoittoa taustamusiikiksi. Ohjeet oli "vähän sen tyylistä ja semmosta". Siitä sitten aloin työstämään ja tuli parikin mielestäni hyvää pätkää. Molemmat laitettiin lopulta peliin.
 
Pelin arvoisteluissa kehuttiin sen musiikkia. :) Joten sillä kertaa homma toimi.