Bassot ›

Tuossa tuli JK:lta asiaa.
 
En ole basisti, vaikka viime keikalla bassoa pompottelinkin. En ole myöskään mikään kummoinen "äänimies", ihan vain harrastajasoittelija. Aina vain tuo tekniikan ruuvaaminen on bändeissä jäänyt meikäläisen harteille.
 
Kysymyshän on sinällään mielenkiintoinen ja liittyy paljon muuhunkin kuin bassonsoittoon.
 
Jos nyt lähdetään siitä, että kumpi kuulostaa paremmalta, se oma bassostyrkka vai PA ja subbarit... niin olettaisin, että se oma styrkka on hankittu sen vuoksi, että sen saundi miellyttää. Vaikeaa sitä on sellaisenaan millään toistaa.
 
Niinpä se on ihan toimiva juttu, että basso tulee omasta styrkastaan ja skitat omistaan ja runmut lavalta ja laulut sitten laulukaapeista. Kunnes...
...äänen pitää kuulua saliin ja joko sali on sitten vähän suurempi, tai bändi muuten vain tuumii, että rokkia pitää soittaa kovaa. Äänenpaine silloin siinä lavalla alkaa olla sellainen, että bassot skitat sun muut alkavat vuotaa sinne laulu- ja muihin mikkeihin häiritsevässä määrin. Mikserinruuvaajalle tuli hommia. Viimekädessä siinä on laulumikkien gaini niin pienellä, että laulajalla ei ole muuta vaihtoehtoa, kuin vetää kuono kiinni grillissä, tai muuten mikki on mykkä.
 
Näinhän se menee, että runpali ei VOI soittaa hiljempaa, koska rumpua pitää lyödä, että se soi. bassoa ei SAA laittaa PA:han, vaikka sellainen olisikin, koska subbarisaundit on kuraa. Skittastyrkasta ainoa ja paras ääni lähtee tunnetusti asennossa 11. Aika fakiiri siinä saa olla, joka noista lähtökohdista vielä taikoo laulunkin kuuluviin. Lopputulema on helposti se, että jokainen kuulee oman täydellisen saundinsa ja yleisö kuulee muhjuista puuroa hitonmoisella volumella.
 
Kaikki kompromissit on tietty huonoja. Mutta minusta se on niin, että jos tuo oman saundin tinkimätön asenne aiheuttaa muille lisää hommia tai hankaluuksia niin ei sekään oikein toimi.