Livetoiminta ›

Itselläni oli aiemmin pitkään Track One säännöllisesti leadlaulukäytössä livenä. Pääsin muutamalla keikalla kokeilemaan Channel Onea, niin tottakai sellaisen mielummin noista kahdesta valitsisin jos ei rahasta olis väliä. Varsinkin jos tekee myös studiossa hommia, niin Channel One on monipuolisempi. Ja sillä sai esim livenäkin kätevästi yhdestä potikasta maukasta säröytymistä leadilauluun, sellaisissa biiseissä jossa se kuului asiaan. De-esseristä ja dynamiikkapuolesta puhumattakaan.
 
Toisaalta BSS DPR-404:ssa on 4 kanavaa varsin mainiota ja helppokäyttöistä kompuraa ja de-esseriä. Jos olis bändi jossa on useampi solistinen tyyppi lavalla yhtäaikaa, niin mielummin laittaisin rahani yhteen sellaiseen, kuin neljään Track Oneen. (jos siis olis käytössä vaihtuva analogimikseri ja -insertit).
 
Erillislaitteen hyvän ja tutuksi tulleen ominaissoundin lisäksi on paljon hyötyä siitä, että äänilähteessä jota eniten joutuu keikalla leipomaan on aina se sama vehje ja samat tutut nappulat käsillä. Varsinkin jos laulajan dynamiikka ja soundi vaihtelee biisien välillä, on helpompi elää mukana, kun ei tarvi kurotella mikserin etusen tai eq:n säätöihin tai selata digipöydän valikkoa vaan melkein katsomattakin jo tietää mistä vääntää silloin kun pitää nopeasti reagoida lavalla tapahtuviin asioihin.
 
Toisaalta taas joku soitin tarvii erityistä huolenpitoa, että sen saa kuulostamaan siedettävältä PA:sta. Esim jotkut edullisemmin kontaktimikitetyt akustiset soittimet saattaa toimia ihan kelvollisesti reippaan putkiprosessoinnin jälkeen, vaikka suoraan kanavaan vedettynä soundi olisi huonohko. Parin sähköviulun ja akkarin kanssa on ollut kyseinen kokemus todistetusti havaittavissa. Mutta tällöin mennään jo siihen pisteeseen että laitteella luodaan sitä soittimen ominaissoundia, sen sijaan että toistetaan mahdollisimman luonnollisesti lähtömateriaali. Näissä tapauksissa on hyvä miettiä, onko se miksaajan vai äänilähteen omistajan tehtävä polttaa rahaa, jotta asiat saadaan kuulostamaan siedettävältä.
 
Monitoripäässä olen vähän kahden vaiheilla erillisten etuastekanavien tarpeellisuuden tai ominaisuuksien painoarvon suhteen. Hyvä etuaste ja eq on niissä ympyröissä itselleni tärkeämpi elementti kuin vaikkapa dynamiikkaprosessointi. Monet vokalistit vetävät mielummin kokonaan ilman kompressoria omassa laulussa ja se on täysin ymmärrettävää.
 
Tässäkin voidaan palata taas siihen samaan, että jos tietää mitä haluaa tehdä sille laululle tai basarille, niin on helpompi sanoa, onko etuastekanava tarpeellinen vai ei. Esim joidenkin edullisten tai keskihintaisten mikserien kanavaeq ei vain taitu sellaisiin asioihin mitä joskus pitäis pystyä tekemään, tai sit sieltä häviää jotain tarpeellista mukana kun saa ne pahimmat kierrot kaivettua pois. Ja Suomen olosuhteissa niitäkin miksereitä vääjäämättä tulee vastaan jos ei pysty omaa viemään mukana.
 
Joo ja sit se keikkakestävyys on ko laitteissa asia mitä alkaa arvostaa päivä päivältä enemmän... Kun ne wehkeet on yleensä niissä tärkeimmissä kanavissa kiinni, niin onhan se aika harmillista jos kone alkaa hajoamaan ennenkuin on 100 keikkaa lasissa.. Ja keikan aikanahan ne viat ilmenee, tottakai..
 
AnttiR