Kitarat: kitarakamat ›

Kaikilla muillakin foorumeilla on "Gear Of The Year"-tyylisiä säikeitä joten eiköhän retostella täälläkin? Koska tää on mun ketju, mä määrään että pitää perustella valinnat ainakin muutamalla sanalla. Eli minä aloitan -- jaetulla ensimmäisellä sijalla:
 
James Tyler Hollow Studio Elite HD
 
Paras. Kitara. Koskaan. Tuli käytettynä ruotsista hieman eri spekseillä millä olisin itse tilannut, eli 59 kaulaprofiilin sijaan tuossa on Tylerin uusi soft v-profiili, joka on melko terävä, terävämpi kuin vaikka Fenderin Custom Shopin v-profiili, mutta soittotuntuma on kuitenkin todella miellyttävä. Ontto rakenne resonoi aivan mahtavasti ja kitara on akustisesti melko äänekäs. Vahvistimen kautta kitaran onttous vaikuttaa mun korvaan pyöreytenä, mikä taas saattaa varmaan ilmetä (liian) isolla säröllä soitettaessa attackin puutteena. Ite tykään voisesta/kermaisesta soundista joten se on hyvä asia. Mikkeinä on Tylerin omat yksikelaiset ja tallassa kuorellinen Jeff Beck; Fenderin Espritissä mä *vihaan* JB:iä, mutta tässä tuo yhdistelmä toimii todella hyvin ja paksun takamikkisoundin ja kirkaan etumikkisoundin voi saada samoilla säädöillä. Tallamikille aion luultavasti jossain vaiheessa teetättää puolitus/sarjaan/rinnan-kytkennän. Ainoat häiritsevät asiat jotka on ilmennyt, on että kitara on tehtaalta tullut säädettynä ysin kielille ja alussa kympin setti jäi satulaan vähän jumiin tuohon tosin auttoi lyijykynä sekä aika eli ei tarvinnut viedä edes huoltoon sekä se että otelaudan sivussa olevat otelautamerkit on niin tummia että niitä ei oikein näe hämärässä. Kitaran kuva löytyy täältä, vaihdoin tosin mustat mikinsuojat valkoisiin ( http://muusikoiden.net/dyn/users/17953.jpg )
 
Ethos Overdrive TLE ( www.customtonesinc.com )
 
Tämän kanssa ollaan vielä kuherruskuukaudella, mutta melkoisella varmuudella tämä on Paras. Säröpedaali. Koskaan. Kyseessä on siis Dumble-in-a-box viritelmä, eli tarkoituksena on ollut kopioida Dumble kaikkineen ominaisuuksineen boksiin, joka toimii joko perinteisenä särö-/od-pedaalina tai itsenäisenä etuvahvistimena, eli siinä on myös kaiutinsimulaattori di-käyttöön. Pedaalista löytyy kaksi kanavaa eli täysin puhdas ja overdrive, ja od-kanavalle on vielä Dumblemainen boosti joka ohittaa kanavan sävynsäätimet. Oikeasta Dumblesta poiketen molemmille kanaville on omat treble-mid-bass-presence säädöt, sekä lisänä bright-, rock/jazz- sekä modern/classic-kytkin jotka kaikki vaikuttava tonestackin toimintaan. Lisäksi pedaalin sivussa potikka yläpään hiomiseen sekä kytkin jolla pedaalin keskialuetta voi optimoida joko fendermäisille (=keskialuekuoppa) vahvistimelle tai muille vahvistimille (ei keskialuekuoppaa). Eli säätöjä riittää, ehkä liiaksikin ainakin alkuun!!
 
Entäs lopputulos? Dumblella en ole itse koskaan soittanut mutta olen läheltä kuullut useampaa ja itsellä on alkupään Fuchsin modaama Traynor. Fuchsiin kanssa ja siihen verrattuna lopputulos on parempi kuin osasin toivoakaan -- sekä normaalissa pedaalikäytössä että suoraan päätevahvisimeen soitettaessa pääsee mun mielestä hyvin samanlaiseen lopputulokseen. Puhdas kanava on Fuchsin omaan puhtaaseen verrattuna heleämpi ja samalla tavallaan nätimpi, mutta bassotaajuudet vaimenee sen verran että sen huomaa muttei pahemmin häiritse kanavan perusääni on mun mielestä lähempänä Robben Fordin Life Song:ia kuin vaikkapa Larry Carltonin Last Niten aikaista puhdasta soundia.
 
Ja särökanava on aivan mahtava !! Ei se mikään taikalaite ole jolla saa ulos kaikki klassiset Dumble-soundit eikä soundi sinällään ole kaukana Xcoticin AC Boosterista mihin vertasin suoraan (tai muihin dumblehenkisiin pedaaleihin mitä olen kokeillut) mutta ero on aivan mieletön verrattuna soundin läsnäoloon ja dynamiikka on aivan uskomaton soundin saa palaamaan todella puhtaaksi pelkästään plekukäden voimaa säätämällä, äänenvoimakkuuden kuitenkaan kovin paljon hiljentymättä tämä on vähän pelottavakin ominaisuus ja siinä Ethos pesee kaikki pedaalit mitä olen ikinä kokeillut ja pesee samalla kaikki vahvistimet joista mulla on kokemusta, mukaan lukien Fuchs. Ja Fuchsiin verrattuna selkeä etu on kanaville erilliset sävynsäätimet joilla samaan aikaan puhtaan soundin saa tarpeeksi kirkaaksi sekä särökanavaan läskiä. Ja johtuen ehkä särökanavan monista yläpäähän vaikuttavista säädöistä, on aika helppo löytää säädöt jolla kaikki mikkiyhdistelmät kuulostaa hyvältä.
 
Negatiivisista puolista voi mainita että vanhahkon digiraiturin eli Bossin BR8:n kanssa lopputulos oli paha pettymys ja Microcuben kanssa tuo ei tullut myöskään yhtään juttuun.

Eli oma vuosi 2007 oli hyvä!!

Paras omista hankinnoistani vuodelta 2007 oli Charvel 375 Deluxe.
 
Miksi:
 
Loistava keppi, hiukan erityylinen kuin muut sähkikseni. Plussaa saa erityisesti kestävän ja jämäkän oloinen Schallerin talla. Pidän Jacksonin tallahumpparin soundista, eikä etu-singlecoilikaan hullumpi ole mutta ei tuota ole tullut pahemmin käytettyä. Painavampi kuin Dean Explorer! :) Sopivan paksu kaula.

Kitarakamapuolelta parhaimpia hankintoja olivat:
 
Carvin X-60A. Jostain pimeältä 90-luvulta peräisin oleva putkicombo. Erittäin hyvä. Puhtaat hyvät ja säröpuolta pikkurososta kunnon rähinään. Vaatisi eq:n toiseen kanavaan ollakseen täydellinen. Saattaisi mennä vastaan, jos jostain löytyisi yhtä hyvänkuuloinen combo kanavakohtaisella eq:lla. Tehoa on paljon käytössä laajalla skaalalla. Kuulostaa ihmeen hyvältä myös hiljaisella makuuhuonevolumella.
 
Carlsbro TOP-100. Bassovahvistimeksi hommailin, mutta kaikessa yksinkertaisuudessaan on muuten järkyttävän monipuolinen vehje. Jostain synkältä 70-luvulta. Taisi tulla ja jäädä taloon. Aika näyttää.
 
Jos bassotkin otetaan mukaan, on kaksi ostosta:
 
Carvin LB-20. Huippubasso neck-thru -rakenteella. Luultavasti vm. 1989. Aivan järkyttävän hyvä soittaa ja kuulostaa hyvältä. Väri taitaa olla pearl deep blue tai jotain sinne päin. Hetken mielijohdeostos, joka on niin pitopeli kuin olla ja vaan voi. Muoto on kaunis ja soittotuntuma jotain uskomatonta. Ei ole parempaa tullut vastaan, ja epäilen vahvasti, ettei tulekkaan.
 
Aria Pro ll SB900. Vuosimalli 1980. Omaa myöskin neck-thru -rakenteen. Hieman erilainen soitin, kuin Carvin. Myöskin hyvännäköinen ja hyväsoittoinen basso. Tallamikki on vain vähän turhan hiljainen verrattuna kaulamikkiin. Kaulamikki on taasen hyvän kuuloinen yksinään ja pienellä maustamisella tallamikin kanssa vielä mielenkiintoisempi.
 
Edit: muokkailua.

Mulla jäi intin takia hankinnat viime vuonna vähemmälle, ja suurimmat suunnitelmat siirtyi tälle vuodelle. Erittelen ne sitten vuoden päästä vastaavassa ketjussa, mutta kuluneen vuoden ykköshankinta oli:
 
LINE 6 POD XT LIVE
 
Munuaismallinen PODxt mulla olikin muutama vuosi sitten, ja diggasin siitä kovin, mutta hölmöyksissäni myin pois. Nyt sitten tosiaan viime vuonna lähdin soitellen sotaan, jossa ainut showbändin kanssa käyttökelpoinen vahvari oli Koch Twintone. Annoin toisen kitaristin käyttää sitä, ja hommasin itse PODxt Liven, jolla vedin melkein kaikki inttikeikat. Hyvät saundit siitä vanhasta tottumuksesta sai helposti ruuvattua, mutta ennen kaikkea roudaus oli paljon helpompaa, kuin raahata omaa paskahuussia ympäri maata. Sen kun nakkasi laitteen PA:han kiinni, niin rok.

Jackson KE-1T.
 
Melko harvinainen jenkki Marty Friedman-malli tune-o-maticilla kahlerin sijasta. Ebay:sta alle tonnilla. Soitettavuus ja soundi ovat ihan mieletöntä. Eikä tuo pahan näköinenkään ole (trans-black quilt FTW!).
 
http://www.cc.puv.fi/~e0300583/newguitar/10.jpg

Jackson KE-1T.
 
Melko harvinainen jenkki Marty Friedman-malli tune-o-maticilla kahlerin sijasta. Ebay:sta alle tonnilla. Soitettavuus ja soundi ovat ihan mieletöntä. Eikä tuo pahan näköinenkään ole (trans-black quilt FTW!).
 
http://www.cc.puv.fi/~e0300583/newguitar/10.jpg
 
Järkyttävän hieno skeba!
 
Aiheeseen palatakseni, en edes tainnut ostaa mitään kieliä, hihnaa ja piuhoja kummempaa. Bisseä ei vissiin lueta kitarakamoihin?
Noh, tänä vuonna sitten joku uus kitara voisi olla paikallaan.

12v haave omasta customista valmistu amfisoundin tekemänä 2007. Hymy nousee perseeseen vieläkin kun aukaisee laatikon, ja kun vielä kuulostaakin niin pirun hyvältä.

Paras hankinta oli ehdottomasti vuoden -86 San Dimas (Custom Shop) Jackson Soloist. Soundi, soittotuntuma ja yleinen "mojo" mikä siitä huokuu on vaan niin muuta kuin missään kokeilemassani, ettei uudemmat enää oikein houkuta. Ostin tämän eBaysta 0-palautteiselta myyjältä kohdekuvauksen ollessa täysin vajavainen, otsikointikin oli vain "Jackson guitar".. jäi siis varmasti valtaosalta huomaamatta, joten hinta ei päätä huimannut..
 
http://i171.photobucket.com/albums/u291/JaakkoW/J1630/SL700108.jpg