Kitarat: kitarakamat ›

Kaikilla muillakin foorumeilla on "Gear Of The Year"-tyylisiä säikeitä joten eiköhän retostella täälläkin? Koska tää on mun ketju, mä määrään että pitää perustella valinnat ainakin muutamalla sanalla. Eli minä aloitan -- jaetulla ensimmäisellä sijalla:
 
James Tyler Hollow Studio Elite HD
 
Paras. Kitara. Koskaan. Tuli käytettynä ruotsista hieman eri spekseillä millä olisin itse tilannut, eli 59 kaulaprofiilin sijaan tuossa on Tylerin uusi soft v-profiili, joka on melko terävä, terävämpi kuin vaikka Fenderin Custom Shopin v-profiili, mutta soittotuntuma on kuitenkin todella miellyttävä. Ontto rakenne resonoi aivan mahtavasti ja kitara on akustisesti melko äänekäs. Vahvistimen kautta kitaran onttous vaikuttaa mun korvaan pyöreytenä, mikä taas saattaa varmaan ilmetä (liian) isolla säröllä soitettaessa attackin puutteena. Ite tykään voisesta/kermaisesta soundista joten se on hyvä asia. Mikkeinä on Tylerin omat yksikelaiset ja tallassa kuorellinen Jeff Beck; Fenderin Espritissä mä *vihaan* JB:iä, mutta tässä tuo yhdistelmä toimii todella hyvin ja paksun takamikkisoundin ja kirkaan etumikkisoundin voi saada samoilla säädöillä. Tallamikille aion luultavasti jossain vaiheessa teetättää puolitus/sarjaan/rinnan-kytkennän. Ainoat häiritsevät asiat jotka on ilmennyt, on että kitara on tehtaalta tullut säädettynä ysin kielille ja alussa kympin setti jäi satulaan vähän jumiin tuohon tosin auttoi lyijykynä sekä aika eli ei tarvinnut viedä edes huoltoon sekä se että otelaudan sivussa olevat otelautamerkit on niin tummia että niitä ei oikein näe hämärässä. Kitaran kuva löytyy täältä, vaihdoin tosin mustat mikinsuojat valkoisiin ( http://muusikoiden.net/dyn/users/17953.jpg )
 
Ethos Overdrive TLE ( www.customtonesinc.com )
 
Tämän kanssa ollaan vielä kuherruskuukaudella, mutta melkoisella varmuudella tämä on Paras. Säröpedaali. Koskaan. Kyseessä on siis Dumble-in-a-box viritelmä, eli tarkoituksena on ollut kopioida Dumble kaikkineen ominaisuuksineen boksiin, joka toimii joko perinteisenä särö-/od-pedaalina tai itsenäisenä etuvahvistimena, eli siinä on myös kaiutinsimulaattori di-käyttöön. Pedaalista löytyy kaksi kanavaa eli täysin puhdas ja overdrive, ja od-kanavalle on vielä Dumblemainen boosti joka ohittaa kanavan sävynsäätimet. Oikeasta Dumblesta poiketen molemmille kanaville on omat treble-mid-bass-presence säädöt, sekä lisänä bright-, rock/jazz- sekä modern/classic-kytkin jotka kaikki vaikuttava tonestackin toimintaan. Lisäksi pedaalin sivussa potikka yläpään hiomiseen sekä kytkin jolla pedaalin keskialuetta voi optimoida joko fendermäisille (=keskialuekuoppa) vahvistimelle tai muille vahvistimille (ei keskialuekuoppaa). Eli säätöjä riittää, ehkä liiaksikin ainakin alkuun!!
 
Entäs lopputulos? Dumblella en ole itse koskaan soittanut mutta olen läheltä kuullut useampaa ja itsellä on alkupään Fuchsin modaama Traynor. Fuchsiin kanssa ja siihen verrattuna lopputulos on parempi kuin osasin toivoakaan -- sekä normaalissa pedaalikäytössä että suoraan päätevahvisimeen soitettaessa pääsee mun mielestä hyvin samanlaiseen lopputulokseen. Puhdas kanava on Fuchsin omaan puhtaaseen verrattuna heleämpi ja samalla tavallaan nätimpi, mutta bassotaajuudet vaimenee sen verran että sen huomaa muttei pahemmin häiritse kanavan perusääni on mun mielestä lähempänä Robben Fordin Life Song:ia kuin vaikkapa Larry Carltonin Last Niten aikaista puhdasta soundia.
 
Ja särökanava on aivan mahtava !! Ei se mikään taikalaite ole jolla saa ulos kaikki klassiset Dumble-soundit eikä soundi sinällään ole kaukana Xcoticin AC Boosterista mihin vertasin suoraan (tai muihin dumblehenkisiin pedaaleihin mitä olen kokeillut) mutta ero on aivan mieletön verrattuna soundin läsnäoloon ja dynamiikka on aivan uskomaton soundin saa palaamaan todella puhtaaksi pelkästään plekukäden voimaa säätämällä, äänenvoimakkuuden kuitenkaan kovin paljon hiljentymättä tämä on vähän pelottavakin ominaisuus ja siinä Ethos pesee kaikki pedaalit mitä olen ikinä kokeillut ja pesee samalla kaikki vahvistimet joista mulla on kokemusta, mukaan lukien Fuchs. Ja Fuchsiin verrattuna selkeä etu on kanaville erilliset sävynsäätimet joilla samaan aikaan puhtaan soundin saa tarpeeksi kirkaaksi sekä särökanavaan läskiä. Ja johtuen ehkä särökanavan monista yläpäähän vaikuttavista säädöistä, on aika helppo löytää säädöt jolla kaikki mikkiyhdistelmät kuulostaa hyvältä.
 
Negatiivisista puolista voi mainita että vanhahkon digiraiturin eli Bossin BR8:n kanssa lopputulos oli paha pettymys ja Microcuben kanssa tuo ei tullut myöskään yhtään juttuun.

Eli oma vuosi 2007 oli hyvä!!