Keskustelua raskaammasta musiikista ›

Heh.. Minun on kyllä vaikea ottaa tosissaan mitään ihmiseltä joka kehuu Mars Voltaa ja Toolia nerokkaaksi musiikiksi.. :p Mutta kuitenkin..
 
Sanotaan nyt alkuun, että en ole Nightwishin suurimpia faneja vaikka silloin tällöin pyörähtääkin levyltä biisi jos muutama raikaamaan.
 
Ensinnäkin iskee silmään se, että porukka esittää naama vakavana, että sovituksellinen monipuolisuus ja ammattitaitoisuus olisi jollakin muotoa musiikin todellisen arvon mitta.. Analysoimalla musiikin rakenteita ei päästä sen oletettavan laadun arvioinnissa yhtään mihinkään.. Teoreettiset analyysit eivät kerro musiikin subjektiivisesta kokemuksesta yhtään mitään.. Samalla sivuutetaan musiikin kaikki muut aspektit, jotka ainakin minulle ovat tärkeitä: tunnelmat, soundit, äänimaailmat, lyriikat, muistot kappaleisiin liittyen ymv ymv.
 
Kun ruvetaan perustelemaan tonaalisia ratkaisuja muka-teoreettisella analyysillä ja "omaperäisyyttä" peräänkuuluttavalla kriittisyydellä, ei voida enää puhua musiikista muuna kuin fysiikan ilmiönä, ja vertailla sen osasia matemaattisilla menetelmillä.. Periaatteessa musiikkia itsessään ei tarvittaisi vaan musiikin laatu pystytään katsomaan suoraa nuottipapereista.. Säveltäkään ei koskaan tarvitse soittaa, ennen kuin on jo selvillä onko kappale loistava vai surkea.
 
Milloin omaperäisyydestä tuli laadun mitta..? Kyllä se omaperäinenkin paska on yhtä paskaa kuin pelkkä paska, vaikka sinne olisi tungettu sekaan vaikka mimmoisia tahtilajikikkailuja ja Maj7-sointuja. Jos kappale ei yksilöä sytytä, that's it, ei sen enempää.. Siinä vaiheessa on turha ruveta selittämään, että "sä et vain tajua tätä kun tää on niin kokeellista". Paskapuhetta minä sanon..
 
Kyllä minä voin milloin tahansa naama vakavana sanoa, että minusta Gamma Rayn Eagle on helvetisti kovempi kappale kuin Stravinskyn Tulilintu. Se ei tarkoita, että pitäisin Tulilintua jotenkin musiikillisesti vähempiarvoisena teoksena kuin Eaglea, Gamma Rayn kappaleessa nyt vain sattuu olemaan musiikillisesti semmoisia aineksia joita minä arvostan enemmän tässä vaiheessa elämääni..
 
Moinen "kategorioiden" välillä tapahtuva vertailu on kuitenkin täysin idioottimaista ja hedelmätöntä.. Koko tilanteen absurdiuss tiivistyi hyvin tuossa jokin aika sitten kun kaverin kanssa jotakin Nightwishista "väiteltiin".. Hänen suurin argumenttinsa kun oli, että "'ttu Tuomas Holopainen oo mikään säveltäjä, se on ihan pelle jätkä joka käyttää vaan Am-G-F-G sointukiertoja.. Ottais mallia Magnus Limbergistä". :p
 
Minusta tuossa ollaan ajauduttu musiikin todellisista arvoista niin kaus kun vaan voi.. En minäkään mene helvetti sanomaan modernin klassisen musiikin säveltäjälle, että "Orkesteri, joojoo, vanha läppä.. Heitä sinne vähän särökitaraa mukaan!" :p Ei musiikillisesta estetiikasta voi väitellä muuta kuin subjektiivisesti, ja subjektiivinen kommentti ei voi olla koskaan mitään muuta kuin mielipide. Siitä voidaan toki vääntää sitten, että onko se mielipide sitten hyvä vai huono, miksi niin ja kenellä on oikeus niin päättää..
 
Sanotaan nyt ytimekkäästi, että minä en arvosta musikaalista omaperäisyyttä paskan vertaa.. Ja minusta musiikin kritisoiminen siitä, että se ei ole omaperäistä, on yhtä tyhjän kanssa. Omaleimaisuutta arvostankin sitten tosin sitäkin enemmän..
 
Tulipa turhaa jorinaa.. Ihmisten pitäisi soittaa musiikkia mielummin kuin puhua siitä.