Bassot ›

Bassoista kuulemma saa hyvät soittajat aikaan sitä ns. groovea, jolloin heiluu pyllyt ja käsivarret. Miten määrittelisitte tämän groove-termin? Milloin voidaan sanoa, että basistilla on hyvä groove? Onko se timmiä yhteispeliä rumpalin kanssa, mielenkiintoisia bassolinjoja, kompin kasassapitämistä vai näitä kaikkia?
 
Ei mutta ihan tosissaan, mikä tuo groove sitten lopulta on ja mistä sellaisen tunnistaa?

Eiköhän se oo vähä noita kaikkia, ehkä eniten rumpalin kanssa synkkaamista, jollain keinahtelevalla, simppelillä kuviolla johon "booty"-ihmisten on helppo tarttua. Sanoisin notta mallia kannattaa hakea soul/funk-yhtyeiltä, jazzista tahi muilta "mustan musiikin" edustajilta. Sieltähän termi lienee kotoisin.
Eli et loista millään tiluilla tai muullakaan tekniikalla, pidät homman hypnoottisen yksinkertaisena ja kuvittelet ohjailevasi rasvapakarasyndroomaisen mamman lantioita rytmikäden liikkeillä.
 
Ei muuten kuulu tähän, mutta kevennän sydäntä:
Jokin aika takaperin jollain radiolla pyöri mainospätkä jossa joku bootymuusikko höpötti tyyliin: "Länsimainen musiikki unohti rytmin kokonaan sadoiksi vuosiksi.." Olisin TODELLAKIN lyönyt miehen kahtia jos oisin ollu paikalla, Se, että rytmi ei muistuta päänsäryn junttausta ei todellakaan tarkoita ettei sitä oo. :D
 
Unohdetaan toi groovaaminen, flow ja muu r'n'b-sössötys. "tarkemmin, nopeammin ja kovempaa" tilua ja junttaa. :D

Parissa ketjussa aikaisemmin pohdittua:
http://muusikoiden.net/keskustelu/posts.php?c=35&t=150468&o=0
http://muusikoiden.net/keskustelu/posts.php?c=35&t=36561&o=0

Groove lähtee mahasta!

Ei mutta ihan tosissaan, mikä tuo groove sitten lopulta on ja mistä sellaisen tunnistaa?
 
Groove kuuluu sarjaan;
 
helppo tunnistaa, mutta vaikea määritellä.
 
Kun sulle tulee hyvä olo, se on siinä.

Groove kuuluu sarjaan;
 
helppo tunnistaa, mutta vaikea määritellä.
 
Kun sulle tulee hyvä olo, se on siinä.
 
Eli jos sulla on kämpällä vaikka muija kavereita ja soiton hurmassa et taatusti huomaa mutta jälkeenpäin eräs niistä sanoo et mieleen jäi pyörivä basistin perse niin siinä alkaa olla groove kohdallaan. Ja tietenkin et soitat oikein
 
Sitä on vaikea määrittää ja huomata mut muut huomaa taatusti sut jos groove pelaa

Ei mutta ihan tosissaan, mikä tuo groove sitten lopulta on ja mistä sellaisen tunnistaa?
 
http://www.youtube.com/watch?v=3svnLjyGfNM

Lukekaa oheinen ketju ja käyttäkää jatkossa haku-toimintoa;
 
http://muusikoiden.net/keskustelu/posts.php?c=39&t=119336&o=0

Lukekaa oheinen ketju ja käyttäkää jatkossa haku-toimintoa;
 
Kitarakamapalsta on tämän sorttista pätemistä varten ;)

No mut hei, sehän oli unskin aloittama aihe siellä. Muita ei saa olla.

No mut hei, sehän oli unskin aloittama aihe siellä. Muita ei saa olla.
 
Mutta sehän on jo vuoden päivät vanha keskustelu! Kyllä grooven merkitys on muuttunut paljon sitten niiden päivien...

Itse olen hylännyt "tieteellisen" lähestymistavan grooveen täysin, vaikka tuon yhden ketjun siltä pohjalta aloitinkin.
 
Mun mielestä se on sitä, että soittaa ääniä hyviin kohtiin. Elikkäs sillälailla, että tuntuu hyvältä ja perse heiluu. Se pitää tulla itestään, mä luulisin. Muuten kuulostaa jäykältä ja vituttaa. Groove on henkilökohtainen (yksinkin voi gruuvata) mutta pändissä ne heppujen ruuvit nivoutuu yhteen, jos on nivoutuakseen.

Itselleni groove on menevyyttä, letkeyttä yms. mukavia sanoja. =) Soitosta välittyvää hyvää meininkiä saatan myös kutsua grooveksi. "Toi bändi groovaa"

Groove on enimmäkseen sitä että soitetaan kivalla tavalla päin vittua ja on hauska hattu ja aurinkolasit.
 
Groovaavan musiikin kuuntelu aiheuttaa ihmisissä jalan tapsuttelua, pään nyökyttelyä, nyrkin huitomista ilmaan ja pahimillaan jopa tanssia. Kiistanalaista on se mitä eroa on groovella ja mojolla? Kitaristit usein väittävät että soitossa on twangia, sekin saattaa tarkoittaa groovea mutta pätee vain kitaraan.
 
Joo. Tiedetään.

Mikis kaikki rinnastaa sen jotenkin huonosti soitettuun? Jos soitto groovaa, niin sillon sitä soitetaan hyvin eikä mitenkään väärin. Siis miksi yksinkertainen matemaattinen nuottitime olisi yleensäkin oletusarvoisesti oikein, ja joku virhe tekis siitä paremman kuullosta? Kyllä se groovekin on varmaan matemaattisesti määriteltävissä mutta siinä on pieniä muutoksia nuottitimeen nähden joka tekee siitä hyvän kuullosen. Mitä väärää siinä on?

Siis miksi yksinkertainen matemaattinen nuottitime olisi yleensäkin oletusarvoisesti oikein, ja joku virhe tekis siitä paremman kuullosta?
 
Nuotit kirjoitetaan tasaisina rytmeinä ja ovat harvoin täsmälleen samanlaisia kuin soitettu kappale. Jos pyrittäisiin täydellisiin nuotteihin, niin ne olisivat melkoisen epäselviä.

Nuotit kirjoitetaan tasaisina rytmeinä ja ovat harvoin täsmälleen samanlaisia kuin soitettu kappale. Jos pyrittäisiin täydellisiin nuotteihin, niin ne olisivat melkoisen epäselviä.
 
Totta kai. Mutta miksi sitä sanotaan "väärin" soittamiseksi, kun ei vedetä täsmälleen nuottien mukaan, ja sitten kun se kuullostaa hyvältä, niin se on "hyvällä tavalla vituilleen" soitettua?

Nuotit kirjoitetaan tasaisina rytmeinä ja ovat harvoin täsmälleen samanlaisia kuin soitettu kappale. Jos pyrittäisiin täydellisiin nuotteihin, niin ne olisivat melkoisen epäselviä.
 
Kyllä kirjoitettu nuotti on aika selkeä ja tarkka matemaatinen kuvaus kappaleesta. Se miten soittaja sen tulkitsee, on toinen juttu.

Kyllä kirjoitettu nuotti on aika selkeä ja tarkka matemaatinen kuvaus kappaleesta. Se miten soittaja sen tulkitsee, on toinen juttu.
 
Riippuu musiikkityylistä. Klassisessa musiikissa (1750-) näin usein onkin, mutta bluesperustaisessa musiikissa (kuten jazz ja rock) näin ei missään tapauksessa ole. Ei myöskään barokkimusiikissa. Näissä tyyleissä nuotinnos on pikemminkin luonnos, josta kappale syntyy soittajien käsissä. Näissä tyyleissä "matemaattinen" rytmiikka on useinmiten* sitä paitsi virhe - soittajien oletetaankin synnyttävän kappaleeseen luontevan ja svengaavan grooven.
 
*Poislukien jotkut metallin ja elektronisen musiikin alalajit, joissa harrastetaan tarkkaa metronomirytmiikkaa.