Kitarat: soittaminen ›

Aloin tässä skaaloja juuri opettelemaan tuolta http://www.looknohands.com/chordhouse/guitar/index_rb.html
 
Jos jollain olisi hyviä "tehtäviä" tms kikkoja joita voisi skaaloja käyttäen soitella että saisi vähän tietoa miten on hallinnassa nuo:)

Annan vinkin, että jos skaaloja haluat opetella, niin paina ne mieleen nimen omaan intervallirakenteina, eli katso kohtaa "intervals:" tuosta sivustosta. Asteikkojen opetteleminen pelkkinä kuvioina tai sormituksina otelaudalla on loputon suo, eikä varmasti kanna hedelmää, sillä joudut opettelemaan satoja tai jopa tuhansia sormituksia.
 
Kun tiedät kunkin skaalan intervallirakenteen, sun ei tarvitse kuin löytää lähtösävel ja muut sävelet löytyvät sen perusteella suoraan. Tämä edellyttää jossain määrin edistynyttä otelaudan tuntemusta, mutta toisaalta myös kehittää sitä valtavasti.
 
Tsemppiä!

Itsekin olen tuota intervallihommaa ruvennut tsekkailemaan, aukeaa otelauta huomattavasti paremmin kuin bokseja opettelemalla. Tosin tuntuu tässä vaiheessa tuo intervallienkin opetteleminen loputtomalta suolta.
 
Tuossa todella hyödyllinen FAQ asiaan liittyen: http://muusikoiden.net/keskustelu/posts.php?c=38&t=62355

Jucciz puhuu asiaa. Haluan vielä kuitenkin sanoa, että tuosta intervalliajattelusta, niin kuin mistään muustakaan, ei kannata tehdä mitään sellaista tavoitetta, että opettelee kaikkien skaalojen rakenteet ulkoa. Niiden skaalojen rakenteet ja sormitukset jäävät kyllä päähän, joita eniten soitossaan tarvitsee. Mainitsin tästä jo toisessa ketjussa, mutta kannattaa ehdottomasti ottaa lähtökohdaksi joku biisi, jonka opettelee ja miettiä, että mitä skaaloja tässä kipaleessa esiintyy. Sitten opettelee ne skaalat kunnolla. Ensin intervallirakenteet, sitten soinnut, ehkäpä boksit ja erilaisia arpeggiokuvioita.
 
Väittäisin, että perus pop/rock/hevi-musaa soittava kitaristi pärjää todella pitkälle seuraavanlaisella paletilla:
 
Jooninen (perus duuriasteikko)
Doorinen
Lyydinen
Miksolyydinen
Aiolinen (perus molliasteikko)
 
Pentatoninen molli ja duuri, jotka voidaan aivan hyvin ajatella vain duuri- ja molliasteikkojen vajaamuotoina.
Blues-skaala (tämänkin minä miellän vain pentatonisena asteikkona yhdellä lisäsävelellä)
Harmoninen molli
Jazz-molli (melodinen molli soitettuna ylös ja alas rakenteella 1 2 b3 4 5 6 7)
 
Noilla klaaraa täysin uskottavasti 95% pop/rock/hevi-musasta. Toki tuossakin on paljon hommaa, mutta tavoite on jo paljon realistisempi, kuin toisessa ketjussa mainittu "kaikki duurin, harmonisen mollin, melodisen mollin ja harmonisen duurin moodit kaikissa sävellajeissa".

Ok pitääpä siis alkaa noita intervalleja jynssäämään. Mikä olisi sitten hyvä biisi harjoitella näin ensimmäiseksi?

Ok pitääpä siis alkaa noita intervalleja jynssäämään. Mikä olisi sitten hyvä biisi harjoitella näin ensimmäiseksi?
 
Ota joku helpohkon kuuloinen lempikappaleesi, ja lähde siitä.

No jos otetaan vaikka esim breaking the law niin mistä tiedän millä asteikolla mennään ja miten käytän sitä? On kyllä tullut kaikki mahdolliset jutut näistä luettua mutta kun ei vain tajua.

No avasin tuon avauksessa mainitun sivuston. C-major, sieltä alalokerosta intervals. 1, 3, 5. - Vaan mitäpä tarkoittaa muutakuin että C, E, G... C:n pentatonisen mollin intervallit ovat 1,b3,4,5,b7, kiinalaisen C:n 1,3,#4,5,7. Pitäisikö kaikista opetella nuo intervallit ja miten niitä sitten voi käyttää? *tässä vaiheessa suuri tietämättömyyden ja häpeän tunne valtaa alaa*
 
Tuossa sivustolla on vasemmalla (katsojasta päin) laatikko CHORDS, joka tarkoittaa sointuja, ja siellä tosiaan on C-duurisoinnusta mainittu vain nuo kolme ääntä, 1, 3 ja 5, aivan kuten pitääkin, sillä C-duurisointu on kolmisointu ja siihen kuulu vain kolme ääntä. Oikealla on sitten laatikko SCALES, jossa on skaaloja ja esimerkiksi duuriasteikko on 1, 2, 3, 4, 5, 6, 7.
 
Noissa numeroissa on ideana nimenomaan se, että erilaisia asteikkoja verrataan duuriasteikkoon. 1 tarkoittaa siis puhdasta priimiä, 2 suurta sekuntia, 3 suurta terssiä, 4 puhdasta kvarttia, 5 puhdasta kvinttiä, 6 suurta sekstiä ja 7 suurta septimiä. Luonnollinen molliasteikko voitaisiin merkitä, että 1, 2, b3, 4, 5, b6, b7 - nyt siinä on siis PIENI terssi, PIENI seksti ja PIENI septimi.
 
Henkilökohtaisesti EN suosittele miljoonan eri skaalan intervallirakenteen opettelua. Uskoisin esimerkiksi duuri- ja molliasteikkojen sekä niiden moodien riittävän taatusti tarpeeksi pitkälle kenelle tahansa. Tähän on se yksinkertainen syy, että kun käyttää jotain eksoottista asteikkoa, jolla on tosi päheä nimi, jota kukaan muu ei tiedä, niin kuitenkin sen asteikon soundia vertaa esimerkiksi duuriasteikkoon, eli ei ole mitään järkeä pitkittää ajatusketjua turhilla erisnimillä.
 
Muutenkaan skaalojen käyttämisessä ei ole pointtina tuollainen, että jokaiseen mahdolliseen tilanteeseen olisi oman nimisensä sävelröykkiö. Jos jossain biisissä voi käyttää duuriasteikkoa se tarkoittaa vain sitä, että duuriasteikkoa voi käyttää referenssinä, johon muita ääniä verrataan - siis siinä mielessä, että kun tietää, miltä vaikkapa b3 tai #4 kuulostaa duuriasteikon päälle, voi niitä sopiviin kohtiin viljellä hyvällä maulla. Eikä tarvitse tietää mitään erityistä nimeä sille asteikolle, joka on kuin duuriasteikko, mutta sisältää b3- tai #4-intervallin.
 
Tai, no, mainittakoon, että tämä on tietenkin vain minun tapani hoitaa asia. Jokainen löytäköön itselle parhaat tavat toimia ja hahmottaa musiikin.

Aloin tässä skaaloja juuri opettelemaan tuolta http://www.looknohands.com/chordhouse/guitar/index_rb.html
 
No pakkohan sitä oli käydä kurkkaamassa mitä tuon linkin takaa löytyy.
Millaista treenattavaa sieltä löytyis ?
Itse ihastuin erityisesti chromatic skaaloihin. Esim. C chromatic.
Helppo muistaa ja siitä löytyy äänet moneen sooloon.

Ei noista intervalleista sun muista kyllä saa mitään tolkkua vaikka kuinka tonkii tietoa:< Voisiko joku alan ammattilainen selittää ihan step-by-step noiden juttujen käytöstä jossain kappaleessa?

Ei noista intervalleista sun muista kyllä saa mitään tolkkua vaikka kuinka tonkii tietoa:< Voisiko joku alan ammattilainen selittää ihan step-by-step noiden juttujen käytöstä jossain kappaleessa?
 
Noh, tässä pähkinänkuoressa jotain:
 
Intervalli-sana tarkoittaa yksinkertaisesti sanottuna välimatkaa (http://www.google.fi/search?q=defin … la:fi:official&client=firefox-a). Musiikin yhteydessä se yleensä tarkoittaa kahden sävelen välistä korkeuseroa, eikä niiden välistä aikaeroa.
 
Ne intervallien vaikeasti opeteltavat nimet johtunevat latinasta tai kreikasta (joku paremmin tietävä voisi valistaa, että mistä). Samoja lukusanoja käytetään myös toisissa yhteyksissä: kvartti on neljäs intervalli ja kvartetti on neljän soittajan yksikkö, oktaavi on kahdeksas intervalli ja oktaani on kahdeksan hiilen ketju.
 
Englantilaiset ovat yksinkertaisempia, ja käyttävät esimerkiksi kvartista, neljännestä intervallista, yksinkertaisesti nimitystä fourth (suomeksi: neljäs). Mikäli olet salapoliisimiehiä, voit päätellä, että muita englantilaisia intervallien nimiä voisi olla vaikkapa second, third, fifth ja niin edelleen.
 
Sen, miten suuri jokin tietty intervalli, vaikkapa se kvartti on, voi opetella puolisävelaskelina, mutta se on vain puoli totuutta: intervallin nimen määrää sen visuaalinen ilme nuottikuvassa. Kvartti-intervalli varmaan yleensä on viisi puolisävelaskelta, mutta suinkaan se ei tarkoita, ettäkö kaikki viiden sävelaskeleen suuruiset intervallit olisivat nimeltään kvartti tai fourth.
 
Jotta kuitenkin pääsisit alkuun, voi olla yksinkertaisinta opetella intervalleja nimenomaan puoli- ja kokosävelaskelina. Tässäpä tällainen taulukko, josta tulee ilmi intervallien koot pienimmästä suurimpaan (kuitenkin suurin mainitsemani intervalli on nooni, vaikka tietenkin siitäkin suurempia intervalleja on), ja kaikenlisäksi siinä on mainittuna intervallit ylöspäin suhteessa C-säveleen:
 
puhdas priimi: 0 puolisävelaskelta, C
pieni sekunti: 1 puolisävelaskel, Db
suuri sekunti: 2 puolisävelaskelta, D
pieni terssi: 3 puolisävelaskelta, Eb
suuri terssi: 4 puolisävelaskelta, E
puhdas kvartti: 5 puolisävelaskelta, F
tritonus: 6 puolisävelaskelta, F
puhdas kvintti: 7 puolisävelaskelta, G
pieni seksti: 8 puolisävelaskelta, Ab
suuri seksti: 9 puolisävelaskelta, A
pieni septimi: 10 puolisävelaskelta, Bb
suuri septimi: 11 puolisävelaskelta, H
oktaavi (priimi): 12 puolisävelaskelta, C
pieni nooni (pieni sekunti): 13 puolisävelaskelta, Db
suuri nooni (suuri sekunti): 14 puolisävelaskelta, D
 
Huomaat, että jotkin intervallit voivat olla puhtaita ja toiset sitten pieniä tai suuria. Kaikki intervallit voivat olla ylinousevia tai vähennettyjä. Hyvä muistisääntö siihen, mitkä intervallit ovat pieniä tai suuria on muistaa, että intervallit, joiden nimessä on s-kirjain, ovat joko suuria tai pieniä, mutteivat koskaan puhtaita. Toisaalta ei ole kovin vaikeaa muistaa, että kvartti ja kvintti ovat ainoita puhtaita loogisten priimin ja oktaavin lisäksi.
 
Jos intervalli on ylinouseva, on se puolisävelaskeleen laajempi; jos intervalli on vähennetty, on se puolisävelaskeleen pienempi. C:hen verrattuna vähennetty terssi olisi siis Ebb tai enharmonisesti - ja väärin - ilmaistuna D. Ylinouseva terssi olisi E#, eli enharmonisesti - ja jälleen väärin - ilmaistuna F. Se, miksi enharmoninen, ja selkokielisempi, vastine on väärä, johtuu aiemmin mainitsemastani seikasta: intervallin nimi johtuu sen nuottikuvasta.
 
Tritonus-intervalli on perinteisesti ylinouseva kvartti, mutta sen voi ajatella myös vähennettynä kvinvttinä (jolloinka se olisi C:hen verrattuna Gb, eikä F# - tämä johtuu jälleen siitä, että intervallin nimi johtuu nimenomaan sen nuottikuvasta).
 
Kannattaa huomata intervallien symmetrisyys. Moni hämääntyy varsinkin kvintti- ja kvartti-intervallien kanssa. Monesti kuulee sanottavan esimerkiksi, että C:n kvintti on G. Tämä pitää paikkansa, jos liikutaan ylöspäin C:stä. Selvemmin tämä tulee esille sekunti-intervallin kanssa: C:stä yksi puolisävelaskel ylöspäin on totisesti Db, mutta C:stä ALASPÄIN yksi puolisävelaskel ei ole suinkaan Db, vaan H - siitä huolimatta C-sävelestä on molempiin mainittuihin säveliin, Db- ja H-säveliin, sama intervalli: pieni sekunti.
 
Tritonus on ainoa intervalli, joka on täsmälleen sama molempiin suuntiin. Jos siis aikoo tehdä maailman runsassävelisimmän soinnun, kannattaa pinota jotain muita intervalleja kuin tritonksia: tritonuksia pinoamalla saat kaksisävelisen soinnun! Pieniä sekunteja pinoamalla saat 12-sävelisen. (Jos jätetään laskuista pois eri oktaaveissa esiintyvät samat sävelet).
 
Käänteisintervalleiksi kutsutaan sellaista intervalliparia, joka eri suuntaan liikkuessa tuottaa saman sävelen. Esimerkiksi suuri septimi C:stä ylöspäin tuottaa H-sävelen ja pieni sekunti C:stä alaspäin tuottaa myös H-sävelen - suuri septimi ja pieni sekunti ovat siis käänteisintervalleja, ja tämä liittyy symmetrisyyteen. Käänteisintervallien mukaan intervallit ovat luokiteltavissa kuuteen eri luokkaan:
 
1 pieni sekunti ja suuri septimi
2 suuri sekunti ja pieni septimi
3 pieni terssi ja suuri seksti
4 suuri terssi ja pieni seksti
5 kvintti ja kvartti
6 tritonus
 
Kaikki parit (tritonusta lukuunottamatta, sillä se ei ole pari, vaan yksinäinen seinäruusu) toimivat edellämainitulla tavalla: kun liikut jostain sävelestä toisen intervallit ylös- ja toisen alaspäin, on tuloksena sama sävel. Esimerkiksi C:stä jos liikutaan suuri seksti ylöspäin, on tuloksena A-sävel, jos pieni terssi alaspäin, on tuloksena taas A-sävel.
 
Englannin kielessä suuria intervalleja kutsutaan nimellä major ja pieniä nimellä minor. Ylinousevat ovat augmented ja vähennetyt diminished. Suuri terssi siis olisi major 3rd, pieni sekunti minor 2n. Ylinouseva kvintti olisi augmented fifth ja vähennetty oktaavi diminished 8th.
 
Aiemmin mainitut intervallinimet (esim. b3, 4, 6) ovat suhteessa duuriskaalaan, esimerkit jälleen suhteessa C-säveleen.
 
1 = puhdas priimi, C
2 = suuri sekunti, D
3 = suuri terssi, E
4 = puhdas kvartti, F
5 = puhdas kvintti, G
6 = suuri seksti, A
7 = suuri septimi, H
8 = puhdas oktaavi, C
 
b1 = vähennetty priimi, Cb
b2 = pieni sekunti, Db
b3 = pieni terssi, Eb
b4 = vähennetty kvartti, Fb
b5 = vähennetty kvintti, Gb
b6 = pieni seksti, Ab
b7 = pieni septimi, Bb
b8 = vähennetty oktaavi, Cb
 
1# = ylinouseva priimi, C#
2# = ylinouseva sekunti, D#
3# = ylinouseva terssi, E#
4# = ylinouseva kvartti, F#
5# = ylinouseva kvintti, G#
6# = ylinouseva seksti, A#
7# = ylinouseva septimi, H#
8# = ylinouseva oktaavi, C#
 
Vaikkapa harmoninen C-molliasteikko - C, D, Eb, F, G, Ab, H, C - olisi siis 1 2 b3 4 5 b6 7 8.
 
Teksti on nakuteltu kiireessä kahvitauolla. Älkää uskoko kritiikittömästi kaikkea, virheitä on sattunut, ajatus katkennut, ties mitä.

Hei
 
Pieni lisäys edelliseen ansiokkaaseen kirjoitukseen.
Olen ollut siinä käsityksessä että, poikkeuksena muihin intervalleihin nähden, priimiä ei voisi vähentää.
Tämä johtunee siitä, että jos kaksi säveltä värähtelee täsmälleen samalla taajuudella, ei niiden välinen ero voi enää pienentyä, vaan päinvastoin se aina kasvaa, mikäli jompaakumpaa säveltä muutetaan.
Kitaraa virittäessä tämä ainakin tuntuu loogiselta.
 
Korjatkaa jos olen väärässä.

Puhdas priimihän on kaksi samaa säveltä. En itse keksi, miten välimatka kahden sävelen välillä voisi olla pienempi kuin 0, kuten esimerkikkinä mainittu vähennetty priimi. Kyseessä lienee lähinnä teoreettinen kikkailu, johon ei voida päätyä edes nuottikuvan analysoimisen perusteella.
 
Kyllä kai intervalli F -> Fb (samaa oktaavia) voitaisiin jonkin hyvin kostean saunaillan päätteeksi mieltää vähennetyksi priimiksi, mutta koska Fb on sävelenä matalampi, tarkastellaan tilannetta siten, kuinka paljon YLEMPÄNÄ F on Fb:stä katsottuna, jolloin intervalliksi saadaan "plusmerkkinen" lukema, eli ylinouseva priimi (1 puolisävelaskel) verrattuna "miinusmerkkiseen" vähennettyyn priimiin (-1 puolisävelaskelta).
 
Intervallejahan käsittääkseni kuitenkin tarkastellaan siten, kuinka kaukana ylempi sävel on alemmasta sävelestä, ja mikä on ylemmän sävelen suhde alemman sävelen aloittamaan duuriasteikkoon. Täten Fb-duuriin kuulumaton sävel F on juurikin ylinouseva priimi, eli puoli sävelaskelta korotettu perussävel. Gbb-sävel (kaksoisalennettu G) on enharmonisesti sama sävel kuin F, mutta se olisi Fb-duurissa jo pieni sekunti ja kirjoitettaisiin viivastollakin eri tavalla.
 
Tämmöistä saa kun pohtii teoriaa aamuneljältä.

Hyviä pointteja esititte tuosta vähennetystä priimistä, ja nyt kun miettii niin noinhan se tuntuisi olevan. Mutta jos kuitenkin vielä hämmennetään vähän.
 
Voisiko tilannetta muuttaa mitenkään se, että puhutaanko vertikaalisista vai lineaarisista eli päällekkäisistä vai melodisista intervalleista. Päällekkäisistä puhuttaessa varmaan selkeämmin on juuri noin, että välimatka katsottaisiin matalemmasta suurempaan, mutta mikäli sävelet etenisivät melodisesti puolisävelaskeleen alaspäin, vaikkapa F:stä Fb:ssään, voisiko sitä tulkita muuten - ellei sitten symmetrisesti lopusta alkuunpäin.

Mä ainakin putosin kolmen viime viestin kohdalla. Siis että miten kertomaanne nyt jonkun tietyn biisin transkription kohdalla sovelletaan. Esim tuo Judas Priestin kipaleen tapauksessa?

Hyviä pointteja esititte tuosta vähennetystä priimistä, ja nyt kun miettii niin noinhan se tuntuisi olevan. Mutta jos kuitenkin vielä hämmennetään vähän.
 
Voisiko tilannetta muuttaa mitenkään se, että puhutaanko vai eli päällekkäisistä vai melodisista intervalleista. Päällekkäisistä puhuttaessa varmaan selkeämmin on juuri noin, että välimatka katsottaisiin matalemmasta suurempaan, mutta mikäli sävelet etenisivät melodisesti puolisävelaskeleen alaspäin, vaikkapa F:stä Fb:ssään, voisiko sitä tulkita muuten - ellei sitten symmetrisesti lopusta alkuunpäin.
 
Käsittääkseni ei muuta asiaa. Jos mennään C-sävelestä E-säveleen, se on suuri terssi. Ihan samalla tavalla se on suuri terssi myös palattaessa E:stä C:hen, koska intervalli on vain kahden sävelen välistä etäisyyttä kuvaava asia - sen suuruus on aina epänegatiivinen. Aviovuoteessa miehen ja naisen välimatka saattaa olla pienempi kuin nolla, mutta se on toinen tarina ...

Mä ainakin putosin kolmen viime viestin kohdalla. Siis että miten kertomaanne nyt jonkun tietyn biisin transkription kohdalla sovelletaan. Esim tuo Judas Priestin kipaleen tapauksessa?
 
Ei mitenkään. En ainakaan minä ole moiseen ilmiöön törmännyt, vaikka aika paljon olen nuotintanut musaa laidasta laitaan. Ihan kiva kuriositeetti, mutta käytännön kannalta aika irrelevanttia, sanoisin. :-)

No nytkun tähän teoria-aiheeseen päästiin niin kysyisin seuraavaa:
 
Esim. pentatonisen mollin intervallit ovat:
 
R b3 4 5 7b.
 
C:hen tulisi siis sävelet
 
C - Eb - F- G- Bb, koska jos ajatellaan pianon koskettimia niin valkoiset koskettimet olisi numeroitu seuraavasti:
 
C - D - E - F- G - A - H -C
1 2 3 4 5 6 7 1
 
E on kolmas C:stä. Kun se alennetaan niin siitä tulee Eb. Sama homma H:ssa.
 
Mutta miksi esim. A:ssa logiikka hajoaa? A:n sävelet tuon ylläolevan mukaan olisivat
A, H (c alennettuna) D, E sekä Gb (g alennettuna). Googgelin mukaan sävelet ovat kuitenkin: A C D E G.
 
Miksi näin?

Eli mitkä nyt olivatkaan A-duuriskaalan sävelet, jakasepp?
 
A, H, C#, D, E, F#, Ab.
 
Eli
AHCDEFG ei ole A-duuriskaala vaan C-duuriskaala (tai A-aolinen moodi). Ja pianon valkoiset koskettimet ovat nimenomaan C-duuriskaalan sävelet, eli sävelet joissa ei ole ylennys- tai alennusmerkkiä. A-duurissa kuitenkin on ylennys/alennusmerkkejä, sillä vain C-duurissa ei ole niitä. Jos katsot nuottiviivastoa, niin sävellajin näet siitä että kuinka paljon noita ylennys/alennusmerkkejä avaimen vieressä on:
http://www.maxhammondphotos.org.uk/ … ploads/2006/03/circle-of-fifths.gif