Keskustelua raskaammasta musiikista ›

Lisätään vielä vettä myllyyn sanomalla, että Somewhere in time tulee hyvänä kakkosena huonoimmissa Bruce-levyissä (ehkä 2-3 oikeasti hyvää biisiä), ja että 7th sonikaan ei ole niin ihmeellinen (liian puhkirunkattu, joka paikassa soi ne samat iivithätmendyyt ja känaipleiwithmädnessit).
 
Dance of Death on paras.
 
Siinä onkin outo mielipide. Olen kuitenkin samaa mieltä, että DoD on aivan loistava lätty.

Aika jännä juttu, sillä itsehän pidän No prayeristä kuin hullu ties mistä. Ainoa hieman heikompi biisi sillä levyllä on Public enema no. 1
 
Outoa. Minusta se on ylivoimaisesti paras piisi sillä levyllä.
 
Fear Of the Darkin huonoin puoli on se, että alkuperäinen vinyyli oli jaettu tuplalevyksi, jossa oli 3 piisiä / puoli. Jotenkin ärsytti sitä kuunnella. CD:llä toimii paremmin. Judas Be My Guide minun suosikki siltä.

Lisätään vielä vettä myllyyn sanomalla, että Somewhere in time tulee hyvänä kakkosena huonoimmissa Bruce-levyissä (ehkä 2-3 oikeasti hyvää biisiä), ja että 7th sonikaan ei ole niin ihmeellinen (liian puhkirunkattu, joka paikassa soi ne samat iivilthätmendyyt ja känaipleiwithmädnessit).
 
Dance of Death on paras.
 
Oho, minusta Somewhere in Time on ehkäpä se kaikkein paras Maiden-levy. Minusta sillä ei ole yhtään huonoa biisiä. Ja on sillä Seventh Sonilla muitakin biisejä kuin CIPWM ja TEtMD, kuten loistava aloitus Moonchild ja älyttömän finaalin omaava nimibiisi.

Ylitsepääsemättömät mielipiteeni levyistä -> No Prayer
 
Iron Maiden:
-Legendaarisia biisejä, joita arvostan niiden merkityksen vuoksi. Levy ei kyllä yllä parhaiden levyjen tasolla. Phantom of the Opera kuuluu Maidenin parhaiden tekeleiden joukkoon.
 
Killers:
-Tasapaksi julkaisu ja en halua nostaa tältä levyltä yhtään biisiä esille. Huono levy (Maideniksi).
 
The Number of the Beast:
-Epätasainen levy. Children of the Damned, 22 Acacia Avenue ja Hallowe Be Thy Name loistavia, loput huonoja tai keskinkertaisia.
 
Piece of Mind:
-Huonompi kuin Number... Revelations kevyesti paras. To Tame A Land ihan o.k. myöskin.
 
Powerslave:
-Aces High ja 2 Minutes to Midnight säväyttävät alussa, mutteivät nouse lähellekään Powerslaven ja Rime of the Ancient Marinerin tasolle. Nämä kaksi ovat ehkäpä Maidenin parhaat biisit. Muut biisit hirveätä kuraa. Back in the Village on aivan kauhea!
 
Somewhere in Time:
-Loistava levy kokonaisuutena, ehkä paras. Yhtään todella hyvää biisiä ei levyllä ole, ehkä Alexander the Great ja Caught Somewhere in Time ovat parhaat... vaikea sanoa.
 
Seventh...
-Myös loistava levy. Can I Play... on ehkäpä Maidenin kaikkien aikojen huonoin tekele. En tajua miten jotkut voivat pitää sitä loistavana, ehkäpä he eivät ymmärrä musiikista mitään ;) Infinite Dreams on loistava, ja niin on myöskin nimibiisi. Muut myös hyviä.
 
No Prayer...
-Koko levy kauheaa kuraa. Ihan hirveä Maideniksi. Tähän levyyn lopetin IM:n levyjen oston nuorempana, niin kova pettymys se oli. Myöhemmin olen hankkinut loputkin, ja kolme viimeistä ovat taas ihan hyviä...
 
Voitte vapaasti olla eri mieltä, koska vääriäkin mielipiteitä maailmaan mahtuu. Yllä esitetyt syväluotaavat analyysit ovat kuitenkin niitä ainoita oikeita.

Powerslave:
-Aces High ja 2 Minutes to Midnight säväyttävät alussa, mutteivät nouse lähellekään Powerslaven ja Rime of the Ancient Marinerin tasolle. Nämä kaksi ovat ehkäpä Maidenin parhaat biisit. Muut biisit hirveätä kuraa. Back in the Village on aivan kauhea!
 
Virhe! Flash of the Blade on loistava biisi.

Virhe! Flash of the Blade on loistava biisi.
 
Melkoinen renkutus se on! Powerslavesta olisi pitänyt tehdä neljän biisin EP ja julkaista ne loput kurabiisit myöskin EP:nä, jossa on kaksi B-puolta...
 
;-)

Kertokaas näin äkkikäteen se tärkein Maidenin live-DVD, joka vastaisi eniten tuota 80-luvun tuotantoa.

Kertokaas näin äkkikäteen se tärkein Maidenin live-DVD, joka vastaisi eniten tuota 80-luvun tuotantoa.
 
Live after Death julkaistaan DVD:nä tuossa jonkun ajan päästä, joten sitä kannattaa odotella. Tosin siinä ei ole 80-luvun loppupuolen biisejä.

Aika jännä juttu, sillä itsehän pidän No prayeristä kuin hullu ties mistä. Ainoa hieman heikompi biisi sillä levyllä on Public enema no. 1, mutta muuten siellä on ihan ässäbiisejä: Holy Smoke, Run silent run deep, The assassin, Mother Russia... ah, hienoa.
 
Heikoin Bruce-levy on minustakin tuo Fear of the Dark, se on ihan liian pitkä ja sisältää liikaa keskinkertaisia biisejä. Eipä siinä ole oikein mitään muuta mainitsemisen arvoista, kuin järjettömän hyvä Afraid to shoot strangers, sekä nimibiisi, joka kylläkin toimii paremmin livenä (tai livelevyltä) kuin varsinaisena albumiversiona. Itseasiassa, olin aikoinani ensin kuullut Rock in Rio-taltioinnin k.o. biisistä, ja voi sitä pettymystä ja wtf-elämystä, kun myöhemmin kuulin "oikean" Fear of the darkin...
 
Lisätään vielä vettä myllyyn sanomalla, että Somewhere in time tulee hyvänä kakkosena huonoimmissa Bruce-levyissä (ehkä 2-3 oikeasti hyvää biisiä), ja että 7th sonikaan ei ole niin ihmeellinen (liian puhkirunkattu, joka paikassa soi ne samat iivilthätmendyyt ja känaipleiwithmädnessit).
 
Dance of Death on paras.
 
Täysin samaa mieltä. Aikoinaan fer of the darkin live versio rock in rio:sta oli se biisi millä tutuistuin maideniin. Dance of Deathin nimikko biisi on mielestäni paras missä bruce on laulanut.
 
IHmetteln kyllä miksi Blazen laulamia 2 levyä aina mollataan, niissä on mielestäni monia hyviä biisejä kuten Don't Look to the Eyes of a stranger.

Voitte vapaasti olla eri mieltä, koska vääriäkin mielipiteitä maailmaan mahtuu. Yllä esitetyt syväluotaavat analyysit ovat kuitenkin niitä ainoita oikeita.
 
Sanoit kyllä aika hyvin tuosta somewhere in timestä. Jotenkin se tuntuu ja kuulostaa parhaalta levyltä vaikka ei siellä wasted yearsin lisäksi oikein ole sellaisia "huippuskipaleita". Siinä yksinkertaisesti on mahtava tunnelma läpi koko levyn. Brave new worldin nostan ehkä kuitenkin ylitse muiden.
 
IHmetteln kyllä miksi Blazen laulamia 2 levyä aina mollataan, niissä on mielestäni monia hyviä biisejä kuten Don't Look to the Eyes of a stranger.
 
Jotenkin maiden oli/on yhtäkuin bruce vokaaleissa, joten en osaa jaksa innostua noista blazen lätyistä. Ja omaan korvaan se laulu ei sovi pätkääkään maideniin. Hirveää molotusta.

Täysin samaa mieltä. Aikoinaan fer of the darkin live versio rock in rio:sta oli se biisi millä tutuistuin maideniin. Dance of Deathin nimikko biisi on mielestäni paras missä bruce on laulanut.
 
IHmetteln kyllä miksi Blazen laulamia 2 levyä aina mollataan, niissä on mielestäni monia hyviä biisejä kuten Don't Look to the Eyes of a stranger.
 
Itselleni Maidenin tärkein on Somewhere In Time, mutta samaa mieltä tuosta. Etenkin X-Factorilla on aivan kunkkubiisejä kaikessa progressiivisuudessaan

The X-Factor kärsii tunkkaisista soundeista ja turhan pitkitetyistä biiseistä. Esim. Ei sen Fortunes of Warin ole oikeasti tarvis kestää yli seitsemää minuuttia. Oli kuitenkin helkkarin hieno veto pistää Sign of the Cross heti alkuun, on semmoista synkkyyttä ettei Maidenilla oltu ennen sellaista kuultu (nykyään ovat tosin nuo Brighter than a Thousand Sunsit ja The Legacyt). Virtual XI on sitten omaan korvaan ihan täyttä kuravelliä alusta loppuun, "kohokohtana" helvetilliseen kertsintoistoon taipuva Angel and the Gambler. Tykkään kyllä The Educated Foolista.

Sanoit kyllä aika hyvin tuosta somewhere in timestä. Jotenkin se tuntuu ja kuulostaa parhaalta levyltä vaikka ei siellä wasted yearsin lisäksi oikein ole sellaisia "huippuskipaleita".
 
Joskus aiemmin pidin Sea of Madnessia huonona, vaan sekin on loppujen lopuksi hyvä biisi. Tältä levyltä on vaikea sanoa mikä on paras, joten hyväksyn (pitkin hampain) myös mielipiteesi Wasted Yearsista ;-)
 
Jotenkin maiden oli/on yhtäkuin bruce vokaaleissa, joten en osaa jaksa innostua noista blazen lätyistä. Ja omaan korvaan se laulu ei sovi pätkääkään maideniin. Hirveää molotusta.
 
Tästä olen kyllä samaa mieltä. Tosin mielipide voisi olla erilainen, jos olisin fanittanut Maidenia jo ennen Brucea, mutta silloin kusin vielä vaippoihini (no en ehkä enää teknisesti, mutta en kyllä tajunnut hyvän musan päälle ennen jotain Piece of Mindiä tms...)

Paras levy on ehkäpä tämä uusin, eli A Matter of Life And Death. Tuntuu jotenkin kaikkein tuoreimmalta, soundit on loistavat ja proge-elementit on todella suuri plussa. Ja sisältäähän ko. levy Maidenin parhaan biisin, eli For The Greater Good of Godin.
 
Niin ja tuosta Can I Play With Madnessin parjauksesta. Itse bändiin tutustuttuani pidin biisiä aluksi suorastaan oksettavan hirveänä, mutta uusien kuuntelukertojen myötä pääsin biisiin sisälle ja tajusin sen olevan aivan loistava kappale. Mieletön livebiisi, tarttuva (tosin hieman.. nolohko) kertosäe ja loistava kitarasoolo.

Niin ja tuosta Can I Play With Madnessin parjauksesta. Itse bändiin tutustuttuani pidin biisiä aluksi suorastaan oksettavan hirveänä, mutta uusien kuuntelukertojen myötä pääsin biisiin sisälle ja tajusin sen olevan aivan loistava kappale. Mieletön livebiisi, tarttuva (tosin hieman.. nolohko) kertosäe ja loistava kitarasoolo.
 
Minä en ole päässyt siihen sisälle, ja lopetin yrittämisen joskus sadannen kerran jälkeen. Huono se on, mutta lienen vähemmistönä tämän mielipiteeni kanssa. Mielipiteeni on tosin oikea, eli ei hädänpäivää!

Kyllä Blazen aikaiset levyt ovat minusta parempia kuin huonoimmat Bruce-levyt. Samoin kuin Di'Anno-lätyt.

Sanoit kyllä aika hyvin tuosta somewhere in timestä. Jotenkin se tuntuu ja kuulostaa parhaalta levyltä vaikka ei siellä wasted yearsin lisäksi oikein ole sellaisia "huippuskipaleita". Siinä yksinkertaisesti on mahtava tunnelma läpi koko levyn.
 
Joskus aiemmin pidin Sea of Madnessia huonona, vaan sekin on loppujen lopuksi hyvä biisi. Tältä levyltä on vaikea sanoa mikä on paras, joten hyväksyn (pitkin hampain) myös mielipiteesi Wasted Yearsista ;-)
 
Häh, kuka kaivo nää ajatukset mun päästä..?!? Ihan kuin olisin itse kirjoittanut ylläolevat lainaukset. Täysin samaa mieltä sekä Sea of Madnessista, josta en aluksi juuri tykännyt mutta nykyisin kyllä kovasti, että koko levystä joka on todella vahva kokonaisuus ilman varsinaisia jymyhittejä. Mulla Somewhere In Timen diggailuun vaikuttaa kyllä aika kovasti sekin, että se oli ensimmäinen kerta kun kuulin Maidenia ja olin vasta hädin tuskin kymmenvuotias. Nostalgia-arvo istuu tiukassa, mutta sehän vaan lisää kuunteluelämykseen.

Tässäpä kiistattomia totuuksia Maidenin studiolevyistä.
 
Eka: Ok debyytti. Huippubiisit: Prowler, Remember Tomorrow, Phantom Of The Opera ja Strange World. Loput kuraa. Bändin nimikkokappale on yksi huonoimmista. Karut mutta viehättävät saundit.
 
Killers: Tosi surkea levy. Ok-biisit: The Ides Of March, Wratchild, Murders In The Rue Morgue, Killers, Prodigal Son ja Purgatory. Yksikään noista ei ole mikään huippubiisi. Loput biisit täyttä kuraa. Soundit ok.
 
TNOTB: Hyvä levy. Huippubiisit: Children Of The Damned, 22 Acacia Avenue ja Hallowed Be Thy Name. Ainoa paska biisi on Gangland. Loput biisit ok, tosin nimikkobiisi ja Run To The Hills on kuultu jo ihan liian monta kertaa. Saundit ok.
 
Piece Of Mind: Hyvä levy. Huippubiisit: Where Eagles Dare, Revelations, Still Life ja To Tame A Land. Trooper kyllästyttää, Flight Of Icarus on ok, loput aika kuraa. Hyvät saundit. Maidenin toiseksi paras levy.
 
Powerslave: Hyvä levy. Huippubiisit: Aces High, 2 Minutes Ti Midnight, Powerslave ja Rime Of The Ancient Mariner. The Duellist on ok biisi. Back In The Village = täyttä sontaa. Hyvät saundit. Maidenin paras levy.
 
Somewhere In Time: Hyvä levy. Huippubiisit: Caught Somewhere In Time, Heaven Can Wait ja Alexander The Great. Ok biisit Stranger In A Strange Land ja The Lonelines Of The Long Distance Runner. Loput kuraa. Saundit ok, synamausteet toi mukavan lisän.
 
7th Son Of A 7th Son: Ok levy. Huippubiisit: Moonchild, Infinite Dreams, The Evil That Men Do ja nimikkobiisi. Loput biisit täyttä paskaa, varsinkin Can I Play With Madness. Pakko mainita erikseen The Evil That Men Do, joka tällä studioversiolla on aika köykäinen veto, tämä toimii livelevyillä paljon paremmin. Saundit on aivan järkyttävän tunkkaiset ja kököt.
 
No Prayer For The Dying: Paska levy. Nimikkobiisi on loistava, muut täyttä jöötiä, kuten myös saundit. Ylivoimaisesti huonoin Maidenin levy. Kuulostaa kokoelmalta singlen b-puolien demoversioita jotka on väsännyt joku kellarissa treenaava hardrockpunkbluesbändi.
 
Fear Of The Dark: Aika surkea levy. Huippubiisit: Be Quick Or Be Dead, Afraid To Shoot Strangers ja Fear Of The Dark. Pari muuta ok-biisiä, mutta suurin osa auttamattomasti kuraa. Muutamia yksittäisiä hyviä hetkiä. From Here To Eternity ansaitsee huonoudestaan erityismaininnan. Saundit aika kehnot, kuten myös Brucen laulu. Nimikkobiisi toimii livenä paljon paremmin.
 
The X Factor: Paska levy. Huippubiisi: Sign Of The Cross. Man On The Edge ja pari muuta ok biisiä, muuten ihan paska. Mitättömät saundit.
 
The Virtual XI: Paska levy paskoilla saundeilla. Hyvä biisi: The Clansman. Muut kuraa. No okei, ehkä Futureal on lyhyytensä vuoksi ihan kuunneltava biisi. Sisältää maailman idiooteimman sinkkuvalinnan, The Angel And The Gamblerin.
 
Brave New World: Hyvä levy. Huippubiisit: Nimikkobiisi, Ghost Of The Navigator ja Dream Of Mirrors. Ok biisit: Blood Brothers, The Mercenary, Out Of The Silent Planet ja The Nomad. Loput paskoja. Saundit ok paitsi huono bassosaundi.
 
Dance Of Death: Ok levy. Parempi tunnelma ja saundit (paitsi bassosaundi on edelleen paska) kuin edeltäjällä, mutta epätasainen biisimateriaali tekee levystä keskinkertaisen. Huippubiisit: Dance Of Death ja The Paschendale. Montsegur ja Journeyman on ihan ok biisejä, loput sit aika paskoja.
 
A Matter Of Life And Death: Paras Maideni sitten Somewhere In Timen. Huippubiisit: Brighter Than A Thousand Sun, The Longest Day, Out Of The Shadows, The Reincarnation Of Benjamin Breeg ja For The Creator Good Of God.

Totuus: Kaikki studio levyt on vähintään helvetin hyviä. Kaikki biisit ovat väliltä hyvä - täydellinen. Paitsi The Apparition mikä on varmaan Maidenin surkein biisi ikinä, vaikka kyllä sitäkin silti kuuntelee. The Angel And The Gambler toimii mielestäni pätkittynä sinkkuversiona, en voi käsittää miksi se on levylle pitänyt venyttää ylisuuriin mittoihin.
 
Tuntuu että kaikki vihaavat biisejä kuten Charlotte The Harlot, Gangland ja Quest For Fire. Johtuuko tuon viimeksi mainitun dissaus hölmöistä sanoista. "In a time when dinosaurs walked the earth"?? Se on ainakin yks pointti minkä kaikki tuntuu aina nostavan esiin. Biisistä en löydä minkäänlaisia muita vikoja. No makuja on tietysti monia, mutta mulla se on paras ;)