Yleistä keskustelua musiikista ›

Keskustelin John Lennonin kanssa sisustukseen käytettävistä isoista punaisista lasisista arpakuutioista. Puhuimme suomea.

Tähän iltaan viitaten olen unissani ainakin kolme kertaa ollut lauteilla jossain päin maailmaa stadionkeikalla tuuramassa lavalla Ron Woodia ja siistiä oli.

Johan oli show viime yönä:
 
Olin jossakin vanhassa hylätyssä tehtaassa tms. jossa järjestettiin metallifestarit. Esiintyjinä oli ainakin Nuclear Assault, jonka hienon kiertue-t-paidan ostin ennen kuin menin katsomaan heidän keikkaansa (paidan kuva muuten muistutti kovasti Maidenin uusimman levyn kantta).
 
Sen jälkeen pienellä kakkoslavalla alkoi Slayer valmistautua omaan keikkaansa virittelemällä instrumenttejaan. Lavan eteen oli raahattu kasa mukavia istuimia, joissa vieläpä riitti valinnanvaraa - keikkaa oli lisäkseni katsomassa kolme muuta ihmistä. Bändiäkin näytti kiukuttavan.
Missäs yleisö oikein oli? Aivan, päälavan luona. Katsomassa Ari Koivusta.
 
Millähän tavoin tuollainen uni oikein pitäisi tulkita? Ehkäpä ainakin varoituksena, ettei pidä kuunnella Deathia ja Sodomia ennen nukkumaanmenoa.

Näin tossa pari kuukautta unta, että olin jossain kaheksankyt-luvulla baarissa Metallican kanssa. Vaihdeltiin soittovinkkejä Hetfieldin kanssa ja katottiin säälivästi Hammettia. Lopussa mä vedin kunnon sooloilua ja kaikki hurras.
 
Aika jännä fiilis oli ku mä heräsin, yleensä mä en muista mitään mun unista.

Näin pari päivää sitten unta, että olin studiossa kuuluisan James Bluntin kanssa ikäänkuin tuottajana. Uni lähti siitä, kun kämppis oli jo herännyt ja kuunteli "Apologize"- nimistä biisiä, en nyt kuolemaksenikaan muista esittäjää. Joka tapauksessa näin unta, että James Blunt oli levyttämässä kyseistä biisiä, eikä hän oikein ollut tyytyväinen, koska hänen mielestä kappale oli liian nössö. Kappale on siis jotain R&B- tyylistä musa, en osaa tarkemmin kuvailla. Joka tapauksessa olin unessa tuottajana ja yritin rohkaista Jamesia jättämään nössöilybiisit sikseen ja levyttämään kunnon rokkia. Unen selityksestä en osaa sanoa muuta kun että toivottavasti se ei ole ennuste tulevaisuudestani...

Kesällä muuttomme aikoihin, tarkemmin sanottuna muuttopäivää edeltävän yönä näin seuraavanlaista unta: James Hetfield, Tom Araya, Dave Mustaine, Cliff Burton, Mille Petrozza, Hevy-Devy, Gene Hoglan, Dimebag ja Vinnie Paul tulivat hemmetin isolla vihreällä bussilla kerrostaloni pihaan ja James tokaisi kuskin pukilta: "Hyppääs kyytiin, lähetään teidän uudelle kämpälle bilettämään." Noh, siinä ajeltiin meille ja roudattiin soittokamoja koko kämppä täyteen. Dime, Cliff ja Devy hoitivat sapuskaa keittiössä, Tom, Mille, James, Dave ja minä hakattiin halkoja ja lämmiteltiin saunaa ja Vinnie ja Gene kantoivat vielä viimeisiä huonekaluja paikoilleen.
Saunottiin, syötiin ja alettiin jammailemaan meidän olohuoneessa. Klassikot pärähtelivät ja jätkät opettivat minulle "muutamia" juttuja. Arayalla meinasi mennä hermot kun en oppinut Silent Screamin alkuriffiä. Genelle maittoi tortillat ja juomat loppuivat joten poimimme Devyn kanssa vadelmia pensaasta ja teimme niistä mehua. Dime laittoi takkaan tulet ja nukahti sohvalle. Yhtäkiä paikalle tuli King/Hanneman kaksikko ja he karjaisivat "Perkele! Eikö sauna olekkaan enää lämmin?"
 
Uni loppui siihen mutta aamulla vetäisin hatusta Silent Screamin alkuriffin.
 
Kerran olen (unessa) varastanut Metallican bäckstagelta Jamesin valkean Explorerin.
 
Viime talvena Stam1nan keikan jälkeen näin sellaista unta että olin Hyrden kanssa ulkoiluttamassa kilpikonnaa Meksikossa.
 
Mokoma on myös tullut meille kylään.(Unessa) Kuisma herätti minut, Tuomo soitti kitaraani, Hyge leikki kanin kanssa, Santtu paskoi vessassa ja Marko keitti kahvia.

Oon jo saattanut tän laittaakin, mutta kerran kattelin kauhuleffoja yöllä Glenn Danzigin kans.

Oon jo saattanut tän laittaakin, mutta kerran kattelin kauhuleffoja yöllä Glenn Danzigin kans.
 
Ainakin kolmas kerta :)

Ainakin kolmas kerta :)
 
Kertaus on opintojen äiti, ja kolmas kerta toden sanoo. Ehkä se ei ollutkaan unta?

Viikatteen keikalla olin ite soittamassa tossa jokunen aika sitten. Perinteisesti en sitten osannut yhtään biisiä soittaa mutta yritin parhaani mukaan peesata kattomalla Kaarlelta. Hämäävintä noissa unissa on se, että yleisö ei oo moksiskaan, vaik ei osais soittaa ollenkaan miten pitäis.

Näin toissakesänä unta, jossa löin viilan David Bowien ohimosta läpi. D kuoli.

Muutamaan kertaan olen ollut CMX:n kosketinsoittaja.
Jossain rinnakkaismaailmassa olen ihan oikeesti...

Ei varsinaisen rock, mutta mielenkiintoinen silti:
 
Olin jossain vanhanaikaisilla kutsuilla, jossa aterioitiin jossain 1800-luvun hengessä. Oli koreaa hameväkeä toisilleen tirskumassa, pöytä notkui appeesta jne. Yhtäkkiä kuvioihin ilmestyi kaksi Zorro-pukuista miestä, jotka hyppäsivät pöydälle miekkailemaan toisiaan vastaan. Mittelöä jatkui jonkin aikaa, kunnes "ruutua" kohti pyöri vanhempien leffojen tyyliin sanomalehti, jossa oli häkellyttävä lööppi: "KIRKA 400 VUOTTA!"
Heräsin omaan nauruuni (jota on muuten tapahtunut monesti ennenkin).
Unen näin aikoja ennen kuin Kirill poistui tästä maailmasta. Siksi aikanaan harmitti kun uneni ei käynytkään toteen.

Oltiin kaverin kanssa jossain hillittömän isoilla festareilla katsomassa Lapkon keikkaa. Viimeiseksi biisiksi ne vetivät Uniklubin kanssa "Kaikki mitä mä annoin"

Tuli uniin toi Megadethin Argentina keikka, soitettiin kaverin (basistin) kanssa Megadethin biisejä tuhansille ihmisille. Herätyskello esti encoren.

Kopioinpa tännekin, heinäkuussa oli meininkiä:
 
Olin Turisaksen nokkamiehenä jossain festareilla patsastelemassa lavalla ja huutelin yleisölle, että "me ollaan pääesiintyjänä täällä" ja "että mä haluan nähdä kunnon pitin" :D Uni loppui ennenkuin keikka alkoi mutta sen muistan että lavalla oli kauheat määrät kiippareita isoissa pinoissa.

Herätyskello esti encoren.
 
Miksi aina näin?? Tämä ketuttaa.

Jaa, suuri osa tämän laatuisista unista on kyllä melkoista hakemista. Joko olen jollain keikalla yleisönä ja häpeän suunnattomasti sitä, että Suomessa on niin vähän jengiä, ettei yleisöksikään riitä kuin kymmenisen ihmistä. Keikka yleensä perutaan vähäisen yleisömäärän vuoksi ja minua sekä harmittaa, että hävettää; he vaivautuivat tänne saakka ja vastaanotto on sitten tällainen. Toinen on se, että olen itse lavalla ja aina on jotain kadoksissa. Piuhat, soittimet, bändi, lava - useimmiten kuitenkin koko mesta. Joko olen myöhästynyt lentokoneesta tai muusta vastaavasta, mikä tarkoittaa että muulla tavalla keikkapaikalle en pääse ja ahdistun siitä, että petin yleisön.
 
Pidän jonkun verran unipäiväkirjaa ja sieltä löytyi uni, jossa olen kovin ihastunut kitaristiin nimeltä Jii (ei kuitenkaan ole tekemisissä tämän foorumin Jii -nimimerkin kanssa, enkä häntä edes käsittääkseni tunne, kuten en tunne/tiedä unenkaan Jii´tä. Yllätys oli melkoinen kyseiseen nickiin törmättyäni =). Tämä salaperäinen Jii kuitenkin esiintyy unissani varsin usein; viimeisimmässä Jii juoksi varkaiden perään, olivat varastaneet vaatteeni ja ihmettelin siinä jollekin vuosien takaiselle nörttifriikki -ystävälle, että "En tiennytkään että Jii on noin kova juoksemaan.." Nörttifriikki -ystävä naurahtaa ja vastaa: "Just, Puttekin juoksee lujempaa kuin Jii, mutta soitossa sitä ei prkl voita kukaan". Putella viitattiin Putte Possuun.
 
Yksi omituisempia unia Jiistä lienee se, missä olen häneen kovasti pihkassa ja katselen kun Jii soittelee akustista kitaraansa ja kappale oli joku rakkausballadi. Jii iskee minulle silmää. Hyräilen piisiä mukana ja alan jutella vieressä istuvalle Eppu Normaalille...
 
Minä: "Tää kappale on sairaan kaunis" ja katson edelleen Jiitä.
 
Eppu Normaali: "Joo, paitsi jos sitä soittaa yhdeksättä kertaa peräkkäin.."
ja Eppu puistelee päätään todella kyllästyneen näköisenä.
 
Minä (ihmetellen): "Mut miten tää kappale kuulostaa ihan samalta kuin "Juodaan viinaa" -piisi?"
ja alan rallattaa mukana kyseisen piisin kertosäettä.
 
Eppu Normaali tilittää todella jo kyllästyneenä: "No tässä rakkauslaulussa on kyse siitä, että ekalla kerralla se on se rakkauslaulu. Sitten kun sitä soittaa useammin, se muuttuu "Juodaan viinaa" -kappaleeksi."
 
Minä koen valaistumisen: "Ahaa... no, tietenkin"

Viime yönä tuli tämmönen uni.
 
Festari oli luultavasti joku ulkomaalainen, mutta siinä oli Qstockin päälava ja satatuhatta marsunkaappia sekä 1000x1000 screeni vieressä. Tulin keikalle myöhässä ja istuin sitten takarivissä olleeseen kottikärryyn. Kottikärryä heilutti kokoajan joku jämppärä poppoo, joten nousin seisomaan ja hädistin pojat pois ja jatkoin istumista. Sitten katsoin, että mikähän bändi siellä soittaa ja se oli Metallica! Yhtäkkiä olin lähempänä lavaa, ja Jamesilta hajosi Gibsonin Flying V kesken Sandmanin. Sen jälkeen James otti yleisöstä jonkun mukaan hoilailemaan kyseistä kappaletta, ja minut hän tietenkin valitsi. Menin lavalle ja vedettiin siinä sitten Sandmani ammattimielessä. Keikan jälkeen backstagella juteltiin Hetfieldin kitaroista ja heitettiin Larssin kanssa jotain kuraläppää.
 
Sitten heräsin :(