Yleistä keskustelua musiikista ›

Erään jo edesmenneen Pohjois-Suomalaisen rokkibaarin työntekijä kommentoi orkesterime antia lausahduksella: "tuo teidän soittonne on suorastaan musiikkia korville". Pahapa moista on mennä kieltämäänkään.

kloppina pohojammaalla olin jostain syystä basistina ja pikkuveljeni kertoi tytöille minun olevan fasisti. aika hyvinhän pojat soittaa-sanoi ravintoloitsija,kun ei huomannut meidän tulleen jo tauolle ja oluelle.taukomusana oli beatlesien kokoelma.

Tää kommentti tuli laulusta, mutta laitan silti.. Oltiin bändeineni jossain humpalla. Omasta mielestäni vedin kohtuu hyvin (ja siihen keikkaan mennessä olin käynyt kevyen musan laulutunneilla jo useamman vuoden). No siihen keikan jälkeen tuli sitten humalainen nainen sopottamaan jotain soitannosta. Mua se halasi ja sanoi: "kuule hyvin laulat, sulla on hyvä äänimateriaali. Nyt vaan soitat jollekin laulumaikalle ja alat ottamaan tunteja niin tiedät miten sitten lauletaan ihan oikeesti." Öhhh.. kehu vaiko eikö...?

Keikan jälkeen ainut kommentti soitosta oli: "voi kun sä oot söpö!". Todella jotain, mitä karski rock'n'roll stara haluaa kuulla.

"Ihanaa" (soitin O.C:n Tunnaria Humalaiselle tyttöporukalle:)
 
"Sun Pitäs soitella joskus Välitunneilla" (sama tyttöporukka Vuotta myöhemmin)

Edellisen keikan jälkeen backstagella: "Voit olla varma että puhelimesi soi." Eli sain sen käsityksen, että saan joskus uudestaan mennä jonnekin soittamaan pasuunaa. :)

"Osaatsä soittaa sooloja?"
"Se nyt on ihan turhaa ilman taustaa" (eiks ollutkin ovela tekosyy, oon meinaan Europan kolmanneks paskin sooloilija :D)
"Eiku soita ny"
*Soitan parhaan bluessoolon, minkä olen ikinä soittanut tai tulen ikinä soittamaan*
"Eihän toi ollu mikään soolo!"
"Miten niin?!"
"Ei se ollu nopee!"
 
E: Ja kitarahan oli instrumentti...

aikanaan kun vielä soiteltua tuli enemmän, totesi eräällä musaleirillä rumpujen soiton opettaja harjoitellessamme niitä "vyörytyksiä", että "onks sulla treffit vai mihin sulla on kiire, soita hitaammin!".

Ei nyt varsinainen kommentti mutta tällainen vuoropuhelu oli joskus:
 
Kaveri: Soita paranoid
Minä: Okei..
Kitara: *pari vitossointua ja epävireisiä nuotteja*
Minä: En osaa.. Liian monimutkaista.
 
Olipas taas hauskaa.. Se oli paljon hauskempaa tapahtumahetkellä.

Tästä vedosta oli jonkun :) jazzpoliisin kommentti että "the drums ruined it.": http://www.youtube.com/watch?v=D808 … WA4MiY&mode=related&search=
 
Kysehän oli tietty siitä kun en vetänyt yhtä softilla meiningillä kuin Alex Acuna.
 
Kun eräs toinen kommentoi muutama tovi tuosta että "Greatness. Especially the drums.".

hehhe tänää soitinlaineel soitin siin vaan ihan normaalisti aikaa tappaakseni ja pari jotain 9-11 vuotiast tuli siihen kattoo vähäks aikaa ja sanos et oon tosi hyvä soittaa :D ja sit se kysys et osaanks mä soitaa gunnareit, soitin sit niil vähän nighttrainii ja ne oli ilosii :). ei sen kummempii...

Tossa bänditreeneissä vedin bassol jotai ihme täppinkii niin bändikaverit totes
" Ei bassoo tollei soiteta"
"Ei bassol sais vetää tollasta"

Pieni tarina ennen varsinaista lausahdusta..
 
Tapahtui vuosia sitten jossain Lions Lady´s gaala-illassa, ysikymmenluvun alkua: meidät tilattiin keikalle soittamaan, solistia ei kuulemma tarvittu kun sellainen oli jo valmiina, emme tosin saaneet koskaan tietää tämän nimeä etukäteen - joten arvelimme hänen olevan paikallisia, mattimeikäläisiä. Eikä kukaan kyllä sitä kysynytkään. Mikäs siinä - eikun treenaamaan settejä. Varalta päätimme kuitenkin valjastaa erään puolituttumme mikin ääreen ja onneksi näin teimme: viimeistelyjä tehdessä sitten keikkapaikalla joku huusi, että solisti tulee ja.. no, Katri-Helenahan se siellä tepsutti portaita ylös. Koko komppania seisahtui kauhunjäykkänä aloilleen; "Mitä helv...?"
 
Selvisi kuitenkin, että meille varattu solisti olikin perunut ja että Katri-Helena oli paikalla esiintymässä tyttärensä kanssa, tosin lämmitteli ääntään kanssamme ennen omaa esiintymistään. Anyway, onneksi meillä oli se oma solisti mukana ja eikun homma käyntiin vain.
 
Kesken keikan humppaa hetkuttava pari ajautuu kiipparieni eteen ja nostan katseeni ujona koskettimilta peläten, että päälle tulevat. Taisin olla hädintuskin jos seitsemäätoista? Vanhempi mieshenkilö iskee minulle silmää ja toteaa minuun päin kumartuen "Hymyä huuleen tyttö, ei tämä musiikki niin vakava asia ole". Taisi näkyä jännitys läpi, vaikka oltiin jo loppukipaleita heittelemässä. Huulet piukkana ja suu mutrulla, posket punaisina krampista ja kädet täristen =) Ensimmäiseksi keikaksi oli kyllä melkoinen kokemus..

Noh, enin osa kommenteista on tullut kuultua sambakoulun rumpuryhmän mukana:
 
- "Wi**u, eihän tää on sambaa nähnykkään!" (Humalainen mieskatsoja huutaa täysillä vierustoverilleen juuri, kun musiikki katkeaa.. ravintolakeikka 90-luvun puolessa välissä)
 
- "Jumala***a, näähän on parempia kuin hausmylly" (Toinen samanlainen katsoja 2000-luvun taitteessa Vantaalla.. hotellikeikka)
 
- "Onks toi rumpu?" (Eräs yleisöstä kysyi 26-tuumaisesta bassorummusta jollakin keikalla jossain)
 
- sitten ei ihan enää soittoon liittyvä, mutta jotain kuvaava kommentti: "Onkos noi teidän tanssijat virosta?" :)

Tori Amos -kommentit sillon ku vedän pianolla ja laulan päälle. Naurattavat aina.:D

Mamma: " mä en kyllä nyt yhtään tykkää tosta funkista mitä sä oot alkanu soittaa"
Minä: " O.o "
 
niin ja sitten kuului lisäys, "soittaisin enempi vaikka yölintuu tai jotai semmosta."

Kännisen miehen rehellinen ääni yleisöstä: "Shaatanan kova rumpali!"
 
Kyllähän se sydäntä lämmittää.

Kännisen miehen rehellinen ääni yleisöstä: "Ihan niinko se Popedan Costello"
Ei lämmitä sydäntä, ei.

Eilisellä hääkeikalla eräs vieras sanoi settitauolla, että omistan hyvän tyylitajun. Lämmitti mieltä. :)