Minäkin olen ollut musiikin ja soittamisen kanssa tekemisissä ehkä n. 7-vuotiaasta, mutta täytyypä silti sanoa, että kovimmista kovimmat biisit ovat vain lujittaneet kovuuttaan riippumatta siitä, mitä soitinta soitan, miten hyvin, ja miten kauan aikaa olen niitä kuunnellut. Sen sijaan välimallin biisit ovat kyllä menettäneet iskuaan. |
Huomasin tossa tänään aamupäivällä kuunnellessani HIMin uusinta että pystyn joistain biiseistä kuulemaan että mistä nuoteista biisi suurinpiirtein soitetaan ja mistä sävellajista. Eli kyllä minullakin näköjään jonkinnäköinen analysoiva korva on musan suhteen. "The me that you know, he used to have feelings, but the blood stopped pumping and he is left to decay" - Nine Inch Nails |
En ole koskaan osannut kuunnella musiikkia "analyyttisesti", tai olen kyllä yrittänyt mutta se tekee homman väistämättä tylsäksi. 100% fiilispohjalta.
Työpaikallani on pieni musanörttien klubi, pari tyyppiä itseni lisäksi, ja tajusin tuossa viime viikolla sen tosiasian, että se meistä, joka suhtautuu musiikkiin ylivoimaisesti tieteellisimmin, saa myös suurimpia kicksejä ihan fiilistasollakin. Ihan kuuntelijan mukaan menee siis tuo, niin kuin varmasti tarkoititkin vain itseäsi tuossa. Ostan CAMEL - PRESSURE POINTS ja ON THE ROAD 1982 cd:t * "Vapaa on vasta kun päivissä sekoaa" -Tommi Liimatta |
Älkää antako filosofisen alustuksen hämätä. Tarkoitan tällä
sitä, että onko treenaamiseni ja opiskeluni musiikin saralla
muokannut korvastani analyyttisemman verrattuna aikaisempaan,
jonka seurauksena musiikki ei "virtaa", vaan sen kuuntelee
tavallaan yhteennivottuina "palasina." Rumpalit saattavat ehkä
olla harjaantunempia kuulemaan rytmejä, pianistit harmonioita
jne. Eli "palasia" joista musiikki rakentuu.
Sama kävi mulla kun olin hetken soitellut kitaraa, joskus '99 korvilla veikkailen. Kuulin yhtäkkiä kaksi kitararaitaa samassa kohdassa, toinen komppaa ja toinen soittaa melodiaa. Ennen se oli mulle vaan sellasta särinää johon oli makee huutaa päälle ja rummuttaa pöytää =D
Olen ehdottoman vakuuttunut että musiikin tekeminen ja soittaminen laajentaa kuuntelukykyä mielettömästi, mutta samalla siinä kyllä menee se "viattomuus" jolloin voi tykätä vähän mistä vain eikä tarvii tietää miksi siitä tykkää. Nyt sitä ei jotenkin enää löydä niin paljon uusia juttuja mistä diggaa kun on niin paljon tarkemmat vaatimukset sille mitä etsii.
Noh, nakit on portti isompiin makkaroihin jne.. Myynnissä Crate 2x12" 120W tykki kitarakombo, pyynti 290 euroa. Edessä muutto ja siirryin bassoon takas, joten jäi käytöstä veks. Espoossa. |
Tähän liialliseen erittelyyn on onneksi myöskin lääke: kuuntelee vaan riittävän hankalasti sovitettua ja sävellettyä musiikkia, tarpeaksi vierailla instrumenteilla soitettuna, niin ei mene liian nopeasti analysointi päälle.
Sinänsä jännä kysymys kyllä, että kuinka paljon nämä erilaiset erottelut vaikuttavat kuuntelemiseen, ja (kenties toiveajattelua) sitä haluaisi uskoa, että sen erottelemisen alla kuitenkin aina säilyy sellainen "peruskuuntelu", joka on täysin erillinen tahtilajien, rytmiikan ja nerokkaiden kadenssien tms. huomioimisesta. Onneksi mulla on riittävän huono korvakin siihen, että en mä läheskään aina pysty tajuamaan mitä ihmettä erinäisissä biiseissä tapahtuu.
Kyllä mun mielestä todisteena tosta teoreettisesta kuulemisesta irrottautumisesta on se, että vaikka kuinka kuulisi biiseistä sen, että ne pelaa jollain I-IV-V -kierroilla aika suoraviivaisesti, niin jos se biisi silti toimii, niin se toimii! Tai, kenties se jopa tosiaan lisää sitä arvostusta, että on saatu jotain irti niinkin perinteisistä jutuista.
Mitä tulee noin niinkun tekniseen kuunteluun, niin hmmh.. kyllä mä olen kitaristina aikamoisen evoluution käynyt läpi kitaroitsijoiden kuuntelussa. Jossain vaiheessa oli se vaihe kun tekninen pyrotekniikka herätti eläytymistä soittajan vikkelyyteen, ja siitä tuli nautintoa. Myöhemmin ehkä pyrotekniikka ei niin innosta, mutta instrumentin "täydellinen hallinta", eli lähinnä selvästi näpeissä pysyvä ja omaperäinen fraseeraus / dynamiikka, herättää kunnioitusta, ihastusta ja kateuttakin.
Mä ainakin toivon, että olisin voinut arvostaa tollaista kitaran laulavuutta ilman ssoittoharrastusta, mutten sitten tiedä. Ainakin kuvailujen perusteella tiedän monia esimerkiksi jazz-diggareita jotka pystyy hyvin erottelemaan suosikkipuhaltajiensa soundin, ja varmasti fiilistelee sitä soittimen hallintaa samalla tavalla, vaikka eivät itse soitakaan mitään instrumenttia. "In all times and places it is the task of politics to shed light upon and dispel prejudices, which is not to say its task is to train people to be unprejudiced or that those who work toward such enlightenment are themselves free of prejudice." -Arendt |
Väinämöinen
KillingMachine
Pedroz
L.Ruoska
Ostinaatio