Musiikin teoria ja säveltäminen ›

Tässähän ei oo puhuttu mitään siitä, onko kyseessä tosiaan sointu vai jonkin sortin arpeggion kaltainen horisontaalinen ilmiö. Se ois varsin oleellista. Jos kyseessä on tosiaan arpeggio, esmes niin että sävelet menee 6/8 F#-A-C#-D-C#-A|F#-A-C#-D-C#-A| niin kyllä se sävy on kuitenkin ehkä enempi F#m jossa D esiintyy appoggiaturana kuin Dmaj7. Kaikki tietysti riippuu siitä mitä sointumerkeillään/analyysillään haluaa ilmaista, siitähän ne eri merkintätavat johtuvat.
Riippuen siitä mitä ympärillä tapahtuu merkinnät voivat olla joko niin, että tahdissa on kaksi sointua, F#m ja Dmaj7/F# tai F#m ja D/F# jossa C# on vain melodisen jatkuvuuden kannalta oleellisena, vain yksi sointu, F#m addb13 (tai b6 jos sen C#-D-sekunnin haluaa ilmaista sointumerkissä) tai Dmaj7/F#, tai sitten jotain aivan muuta, riippuen täysin siitä missä yhteydessä kyseinen sointu esiintyy.
 
Baron, mun mielestä ero siinä F#mb6 ja add-merkintöjen välillä on se, että A) tota sun merkintää ei kauheesti nää, koska tommoset soinnut on melekosen harvinaisia, usein just siks että ne on enempi maj7:n terssikäännöksiä ja B) toi merkintä mun mielestä viittaa enempi jazz-ympäristöön ja laajennettaviin sointuihin kun taas add-merkinnät sisältävät hiukan eri vivahteen ja rajaavat sointua tarkemmin. Em add9 -merkinnästä hiipii (mulla) mieleen ensimmäisenä joku Elton John, Lionel Richie tai Bon Jovi -tyyppinen pianoriffi, kun taas Em9 viittaa (sen lisäksi että sisältää yhden äänen enemmän) heti fuusioympyröihin.
Lisäksi F#mb6 -merkinnästä mulle tulisi myös ensimmäisenä mieleen että kyseessä on F#m, joka oletusarvoisesti olisi biisissä doorinen, mutta ei olekaan sitä tällä kertaa. Eli toisin sanoen kyseessä olisi eri funktioinen sointu kuin toonikatehoinen, niin kuin se nyt selkeästi tossa esimerkissä on. Tommonen merkintä vaatis hetken totuttelua.
Mutta siis, tietyssä tilanteessa toikin merkintä on mun mielestä ihan paikallaan, ei siinä mitään väärää ole.